maanantai 5. elokuuta 2013

Mäessä vai mäellä? Kielellistä hienosäätöä.

Auta miestä mäessä, älä mäen alla!
Auta miestä mäellä, älä mäen alla!

Missä mies on, kun häntä pitäisi auttaa? Jälkimmäisessä lauseessa hän on mäellä, luultavasti sen päällä, ja siellä häntä voisi auttaa esimerkiksi antamalla kiikarin. Ensimmäisessä lauseessa mies on jollakin kohtaa mäkeä, ja luultavimmin sen rinteessä. Siellä hänen omat, hevosen tai liikennelaitteen voimat eivät riitä, ja häntä on syytä käydä auttamaan.

Huomaatte eron. Mäellä kun ollaan, ollaan lähinnä sen päällä. Mäessä taas on epämääräisempi, ollaan jossakin mäen alueella, sen juurella, rinteessä tai päällä. Mäkihyppääjät ovat mäessä, sillä he liikkuvat sen rinteillä. Maisemamaalari on mäellä yleensä vain sen korkeimmalla huipulla, josta näköalat ovat parhaat. Mäeltä näkee seitsemän kirkon tornit, tai sen laella kasvaa puu, jonka oksalla ylimmällä istuva kerttunen näkee jonkinmoisen osan Hämeen sinisistä järvistä.

Samalla tavalla noustaan myös harjulle, jossa polku kulkee myös sen ylimpiä huippuja hyväillen. Voisimme kuvitella ammatti-ihmisen, esimerkiksi metsästäjän, puunkaatajan tai sienestäjän, joka työskentelee jossain harjun alueella tai tienoilla, menneen harjuun eli olevan harjussa. Tämä muoto on nykyään harvinainen, mutta sellaista esiintyy vanhemmassa kirjallisuudessa, kun kielitaju vielä oli alkuperäisempi ja luonnollisempi kuin nyt, yleiskielen ja sääntelyn jäykistäminä aikoina.

Vesi kantaa toisenlaisia mielikuvia. Jos ollaan Längelmävedessä, ollaan ilmeisesti tuon nimisen järven veteen ainakin osaksi uponneena. Mäessä tai harjussa olemisesta ei synny mielikuvaa että oltaisiin hiekkaan uponneina. Saari tai poiju voi sijaita Längelmävedessä, mutta näkötorni on mäellä.

Entäpä järven lahdet sitten? Järven selällä käy vielä tuuli, mutta lahdissa on jo tyyntä. Lahdella soljuu joutsenpari tai vene, lahdessa kasvaa lumpeita. Merkillistä, että sisäinen paikallissija onkin useimmissa tapauksissa yleisempi paikan ilmaisija. Tämä selittää, miksi vanhemmiten sanottiin Mäntyharjussa, Vesilahdessa tai Sääksmäessä. Oltiin ikäänkuin yleisesti harjun tai mäen tienoilla, ja sitä myöten myös siitä nimensä saaneella paikkakunnalla, jossain, lähempänä tai kauempana.

Jos olemme Mäntyharjulla, olemme mielikuvissamme sennimisen harjun päällä. Jos sanomme Sääksmäellä, olemme mielikuvissamme esimerkiksi Rapolan harjun päällä — siellähän se vanhojen tarinoiden sääksen pesäpuu sijaitsi, korkealla, lähellä lakea tai peräti laella.

Kellä on (kieli)korva, se kuulkoon! Ja kirjoittakoon tekstinsä tarkasti, ettei ymmärtämistä pääse sotkemaan mikään asiaan kuulumaton vieras mielikuva! Aleksis Kiven tai Juhani Ahon suomenkieli saattaa jostakusta tuntua vanhahtavalta, mutta heillä oli kumminkin jäljellä vielä alkuperäisen kielikorvan tuomaa tarkkuutta. Ja hohtoa, sanallista loistoa! Se on monilta ammattikirjoittajiltakin päässyt tyystin katoamaan.

4 kommenttia:

  1. Hauskaa :)
    Järven selällä voi olla, mutta ei selässä, koska sitten onkin jo järvessä; järven selkä ei kanna niinkuin hevosen selkä.

    Toisinaan sitä vain kirjoittaa niin tohinalla, ettei tule ajatelleeksi tekstiä olevan mahdollista lukea toisellakin lailla.

    Ja osaltaan sun blogin ansiosta kävin siellä Rapolanharjullakin, oli käymisen arvoinen paikka! Yllätyin siitä, että se oli tosiaan "vain" harju, eikä samanlainen "vuori" kuin Hakoisten linnavuori.

    VastaaPoista
  2. Kielikorvasta vähäsen
    Muistan kun muutama vuosi sitten luin Aamulehdestä kuvatekstin, jossa kerrottiin, että tien kahta puolta oli pystytetty suuria kivipaaseja.
    En kyennyt pariin viikkoon lukemaan mainittua aviisia ja masennuinkin vähän, istuskelin vain ulkona järvelle katsellen ja mietin, että onpas Rautavedessä kauniita saareja... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entäpä kun Vantaan kaupungin sivuilla kerrotaan "ruiksen viljelystä"! Tai "keskustelu"-palstoilla "töimatkasta"...

      Poista
    2. Luulen, että toimitukselta oli vain jäänyt háček pois sen tavoitellessa kirjoitusasua kivipaašeja. ;-)

      Sain muutaman kerran nieleskellä, kun radiotoimittaja sanoi, että "täytyy pohtia, kuinka madalletaan kynnystä, jotta ihmiset paremmin tavoittaisivat kulttuurin eri saroja".

      Hämmensipä myös, kun eräs opettajani kerran puhui, kuinka se-ja-se hallinto toimi raskaana ieksenä kansalle X. Vastaiskuna taivutan toisinaan vuokranantajani nimeä Hoas : Hokaan. Repikööt siitä myös kaikki vuokrien tarkistajat!


      Kivi ja eritoten hänen Veljeksensä on ikisuosikkini. Joka sivulla, joka kappaleessa saa ihastellen ihmetellä sanonnan kirkkautta. Ken ei usko, avatkoon opuksen umpimähkäisestä kohdasta.
      Voi vain toivoa, että jonain kauniina päivänä yltäisi itse samaan.

      Poista