maanantai 21. lokakuuta 2013

Tytöttely - maailman vakavin epäkohta?


Ensin kirjoitti Risto Uimonen "sinisilmäisestä blondista". Sitten höpötti Mikael Jungner "nuoren tytön höynäyttämisestä". Ja lopuksi julisti Heikki Aittokoski "tytöttelyn" olevan yksi "maailman vakavimmista asioista". Kysymys on tietysti Greenpeacen suomalaisnaisesta, joka istuu vankilassa odottamassa syytettä "merirosvouksesta".

Joskus pienistä asioista tehdään suuria, esimerkiksi toistelemalla Uimosen irrallista lausetta. Siitä heti ymmärtää, että Uimonen halveksii hölmöä sinisilmäistä blondia. Jos lukee kolumnin kokonaan, huomaa että Uimonen kuvaa Greenpeacen toimintaa varsin asiallisesti, joskin hiukan kyynisesti. Lisäksi hän kehuu suomalaisnaisen itse asiassa onnistuneen tehtävässään varsin hyvin.

En tiedä, tuliko Uimonen ajatelleeksi naisen ulkonäköä kuvatessaan, että molemmat epiteetit sisältävät myös negatiivisen kerroksen, jos niitä halutaan käyttää parjausmielessä. 'Sinisilmäiseksi' on vanhastaan kuvattu herkkäuskoista ihmistä - syystä joka minulle ei ole aivan selvä. Ja 'blondi' on ilmeisesti amerikkalaista perua oleva vitsi-ilmaus typerästä naisesta - ja tarkoittanut ehkä alunperin ns. vetysuperoksidivalkaistuja muinaisia seksipommeja. Jos tämä oli Uimoselle selvä asia, emme voi täysin välttyä siltä ajatukselta, että kirjoittajalla oli kaikesta huolimatta myös halu "vähän näpäyttää". Muutenhan 'vaaleatukkainen sinisilmäinen neito' on perinteinen suomalainen kauneusihanne, joka ei missään tapauksessa voi sisältää mitään kielteisiä sivumerkityksiä.

Jungnerin lausunto oli tietysti tarkoitettu suoraan halventavaksi, kun hän kuvasi kohteensa herkkäuskoiseksi nuoreksi tytöksi jota oli 'höynäytetty'. Asiahan onkin monesti niin, että nuorta ihmistä voi olla helpompi höynäyttää kuin kokeneempaa. Näinpä lause ei suoranaisesti sisällä mitään halveksuntaa enempää 'nuorta' kuin 'tyttöäkään' kohtaan. Eri asia on, että Sini Saarela tuskin on nuoruuttaan noihin operaatioihin höynäytetty, vaan ennemminkin täysin tietoinen oman ideologiansa pohjalta toimiva aikuinen. Näin ollen Jungner halveksii itse toimintaa, jota hän pitää typeränä ja myös kyynisenä bisneksenä, ja luonnehtii Saarelaa sen uhriksi, jopa osittain viattomaksi uhriksi.

'Tytöttelystä' on kuitenkin tullut symboli miesten harjoittamasta ylivallasta ja tasa-arvon puutteesta. Kun perehtyy laajemmin asiasta käytyyn väittelyyn, huomaa helposti ettei asia ole näin yksioikoinen. Toiset ottavat 'tytöksi' kutsumisen puhtaana loukkauksena, toisille se on yhdentekevä asia, ja joillekin jopa ihan myönteinen. Loukkaantujat haluavat korostaa aikuista ikäänsä ja arvoaan, ja kiihkeimmät vaativat koko sanan käyttökieltoa ainakin miehiltä.

Mietitäänpä nyt ainoastaan 'tytöksi' kutsumisen kielteistä sävyä. Siinä ylemmiksi itsensä tuntevat, vanhemmat, ja usein varsinkin jotenkin johtavassa asemassa olevat miehet haluavat ilmaista olevansa todella 'ylempiä', eikä myöskään naisten yleinen vähättely tai alentaminen aina ole tilanteesta kaukana. Mutta yhden sanan kieltäminen, tai ylemmyydentuntoisuuden ja vähättelyn ylimalkainen kriminalisoiminen ei asiaa auta. Aina on ihmisiä jotka haluavat korostaa itseään ja arvoaan, myös naisten joukossa heitä on, eikä solvaaminen tai vähättely maailmasta lopu millään kurinpidolla. Rumaa käytöstähän se tietysti on, monesti peräti halveksuttavaa, eikä todellakaan anna merkkiä todellisesta ylemmyydestä tai paremmuudesta. Ihmiset nyt vain kovin usein käyttäytyvät muutenkin, muitakin ilmaisuja käyttäen rumasti tai epäkohteliaasti, ja varsin vaikeaa saattaa joskus olla asiallinenkin marssijärjestyksen osoittaminen kauniisti ja kohteliaasti.

En siis mitenkään puolusta tämäntapaisia ylimielisiä 'tytöttelijöitä', kuten en muitakaan rumasti käyttäytyviä ihmisiä, olivatpa he sitten miehiä tai naisia. Mutta väitän, että on liioittelua yleistää tätä yhden sanan käyttöä koskemaan koko maailman naisia ylipäänsä, tai olemaan maailmanlaajuisen tasa-arvoisuuden vastaista toimintaa. Näin yleistää valitettavasti toimittaja Aittokoski, ja väittää palavasti että 't-sanan' käyttö tai ulkonäön kuvailu koskee erästä "maailman vakavimmista asioista". Ei se nyt ihan näin ole.

Tuskinpa meistä löytyy montakaan ihmistä, jonka mielestä naisten huono kohtelu ja koulutuksen suoraviivainen estäminen ei olisi eräs maailman suurimmista epäkohdista sotien, väkivallan ja tautien ohella. Useimmat meistä ovat ehdottomasti sitä mieltä, että surkeassa tilassa olevien yhteiskuntien parantamiseen on parhaita (ellei paras) lääke naisten massiivinen kouluttaminen, ja heidän täyden itsemääräämisoikeutensa varmistaminen.

Askel joistakin sanomisista herkästi loukkaantuvista naisista aina naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien maailmanlaajuiseen parantamiseen on huikea. Mutta sen tekee toimittaja Aittokoski tuosta vain, ehkäpä idealistisen ja aatteellisen paatoksensa voimalla. Sekoittamalla ja yleistämällä hän tuskin on saanut tätä maailmaa hiukkaakaan paremmaksi. Sen sijaan hän on onnistunut riidankylväjänä sotkemaan asioita entisestään. Sini Saarela on siis onnistunut asiassaan paremmin kuin Heikki Aittokoski.

5 kommenttia:

  1. Voi olla, että tytöttely on joskus tarkoituksellisesti alentavaa, mutta onneksi olen jo valmiiksi niin alhaalla tai sitten autuaan yksinkertainen, ettei se mua häiritse yhtään. Itsekin tulee parikymmentä vuotta nuorempia poikia sanottua pojiksi ilman mitään erityistä tarkoitusta. Ainakin, jos ei nimeä tiedä/muista. Siksikään varmaan en yhtään ymmärrä tuota myrskyä vesilasissa.
    Mejän työpaikalla yks pikkupomo sanoo meitä "friiduiksi" :)

    Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin S.S. ei ole enää mikään kovin nuori...

    VastaaPoista
  2. Jestas, joku vielä tuntee tuon sanan 'friidu'! Se katosi käytöstä jo kun minä olin nuori, mutta oli käytössä ainakin 30- ja 40-luvuilla, ehkä jo aikaisemminkin.
    Tänään tuo loukkaantumisherkkyys on kasvanut räjähdysmäisesti, ja media lietsoo sitä yhä. On monenlaista taistelevaa feminismiä, osa suuntauksista tappelee vielä keskenäänkin, ja on äärimmilleen kärjistettyjä seksuaalisia intohimoja. Sunnuntaina kuulin autoradiosta nuoren naistaiteilijan mietteitä. Hän oli yksi niistä jotka Tampereella irrottivat ne lemmenlukot ja sulattivat ne möykyksi. Hän ilmoitti että jos noilla heteropareilla on oikeus kiinnitellä lukkoja, niin hänellä asian vastustajana on yhtäläinen oikeus irrottaa ja tuhota ne. Se on hänen osuutensa taiteen tekemisessä. Huh.

    VastaaPoista
  3. Tähän liittyy mielestäni myös kysymys, saako hauskannäköistä naista pitää kauniina tai – taivas varjele – peräti sanoa kauniiksi. Kun huomattavan älykäs ja kaikin puolin ihailtava Marion Bartoli voitti Wimbledonin tennisturnauksen, hän sai päällensä laskisangoittain kuonaa todellisilta šovinistimiehiltä, jotka pitivät tätä ranskatarta rumana. Minä erehdyin puolustamaan häntä Twitterissä kutsumalla viehättäväksi ja muutenkin pitämällä hänen ulkonäöstään (tenniskentällä yltä päältä hien peitossa on kenen tahansa vaikea olla aivan kauneimmillaan), jolloin sain terävää palautetta mieheltä, jonka mielestä väheksyn Bartolin tennistaitoja ja muita lahjoja kutsumalla tätä kauniiksi. Yritä siinä selittää, että pidän ulkonäön lisäksi hänen älystään, väsymättömyydestään ja peräänantamattomuudestaan.

    Arvoisat miehet: tästä lähin kaunis ja kaikki muut naisen ulkonäköä positiivisesti kuvaavat sanat olkoot pannassa.

    VastaaPoista
  4. Minulle oli aika silmiä avaavaa viettää viime keväänä pari viikkoa turistina Intiassa. Tulisieluisen järjestöfeministin jutut kuulostavat siellä nähtyjen ja ennen kaikkea sieltä kuultujen tapausten jälkeen vähän sanoisinko... liioitelluilta.

    VastaaPoista
  5. Minulle kaikki miehet - iästä riippumatta - ovat "poikia". Eikä siinä ole mitään väheksyvää tai alentavaa, siinä nimittelyssä.(Tai en aivan kaikkia miehiä pojittele: En kutsu pojaksi itseään täynnä olevaa, epäasiallisesti ja epäystävällisesti käyttäytyvää miestä. Nämä minun "poikani" ovat aina mukavia.)

    VastaaPoista