Tässä kartassa on havainnollistettu Saksan vesistöt. Itämeren rannikkoa lukuunottamatta kaikki vedet purkautuvat neljän suuren joen kautta: Elbe, Weser, Rein ja Tonava. Näiden vesistöjen rajat kertovat tietysti maaston muodoista. Mutta minua on aina kiehtonut näiden vesistöjen yhteiset raja-alueet.
Viisi vuotta sitten tutkin Kalvolan eli Hämeen järviylängön vesistöjä. Se aluehan on suurimmalle osalle jopa hämäläisiltäkin jäänyt tuntemattomaksi. Sen järvet ovat lukuisia, mutta pieniä, kylät samoin. Kaikki vedet purkautuvat Kokemäenjokeen, mutta kiertävät pääasiassa kolmea kautta. Pohjoisimmat purkautuvat Akaan kautta, lounaiset Loimaan, ja kaakkoiset Kernaalanjärven ja Vanajan kautta. Jakopiste on merkillisen Kanajärven pohjoispuolen mäillä, ja kuuluisa ja merkillinen Kanajärven yksinäistalo on sinänsä ainutlaatuinen sivistyshistoriamme aarre.
Saksassa nämä neljä vesistöä eivät kaikki kohtaa toisiaan, mutta on kaksi pistettä jossa kolme niistä on lähekkäin. Eivätkä nämä pisteet ole kovin kaukana toisistaan. Elben, Weserin ja Reinin jakopiste on Thüringenin vuorilla, ja tämä muistomerkki lienee juuri sieltä:
 |
| https://vcdn.bergfex.at/images/resized/profiles/detail/dc6/088f036781bba2f8571859acd89badc6.jpg Lähellä tuota paikkaa on mm. Siegmundsburg, pieni alue Thüringenin vuorilla. Toinen kolmen joen vesijako on kaakommassa, lähellä Tšekin rajaa Fichtelgebirgen vuorialueella, jonka lähteet virtaavat Elbeen, Reiniin ja Tonavaan. Sitä on joskus kutsuttu "Saksan navaksi" juuri tämän vuoksi. Bayreuth on lähellä näitä seutuja.  Tässä on tuo kartta, jonka löytää mm. osoitteessa https://de.wikipedia.org/wiki/Wasserscheiden_in_Deutschland ------- Tällainen kartta on hupaisa myös toisin ajateltuna. Se voisi esimerkiksi kuvata kosteuden leviämistä rakenteissa, taikka vaikkapa ajatusten leviämistä laajassa väestössä. |
