tiistai 22. kesäkuuta 2021

Isompia ilmiöitä

Kesäkuussa -21 tapahtui kaikenlaista mieltä kuohuttavaa, oli politiikkaa, oli urheilua, ja oli pandemiaa. Mutta kas, mieltäni innosti enemmän aivan toisen laiset asiat.  Aivan kuin ihmiset olisivat jo niin nähty, kun sentään on isompaakin ja merkityksellisempää tarkastelemista.


Niin kuin esimerkiksi se paikallinen ukkonen, joka syntyi 11.6.21 ja kuoli noin tunnin riehuttuaan Urjalan ja Kylmäkosken tienoilla. Se oli siinä kehittynyt, ei juurikaan liikkunut, ja tuotettuaan noin pari kymmentä salamaa Jalantijärven yllä se kuivahti niille sijoilleen.


Jalannin ukkonen parhaimmillaan.


Jalannin pohjoisrantaa (KR)









Samalla tavalla kuin polut ja tiet, joet ja vesistöt, myös säät ovat eräänlaisia eläväntapaisia olioita, ja ihmistä valtavasti suurempina ne myös vaikuttavat meihin melkoisesti.


Minulla on käsitys Jalannin myräkän syistä. Jalantiin virrannut vesi on syntynyt Kalvolan ylängön soilla ja pikkujärvillä. Eräiden pikku koskien jälkeen se saapuu Urjalan tasangon peltomaille, jossa vesi kulkee hitaasti ja muodostaa kiemuraista meanderiaan. Jalanti on varsin matala järvi, keskisyvyys runsaat kaksi metriä, ja sen vesi lienee helposti lämpenevää samoin kuin suuri peltotasankokin. Siitäpä sitten kohoavat ilmavirrat saivat aikaan elävän pilven.


Kalvolan, Tammelan eli Hämeen järviylängön seudut ovat useimmille perin vieraita. Tiet ovat kapeita ja vain osittain asfaltilla päällystettyjä, kylät ovat pieniä, mutta järviä on kymmenittäin, jotkut aivan kunniakkaan kokoisiakin.

Tarpianjoen latvajärviä: Lintumaanjärvi ja sen kaakkoispuolella Kallijärvi.

Ylängön vedet virtaavat  lähes jokaiseen suuntaan, vedenjakajia on lukuisia. Kaikilla on kuitenkin sama päämäärä: Kokemäenjoen vesistö. Kaakosta lähtee vesiä Hakoisten linnavuoren ohi Kernaalanjärveen ja siitä Vanajaan. Etelästä ja lounaisesta vedet laskevat lopulta Loimijokeen. Lännestä ja luoteesta lähtee suurimpana Tarpianjoki, se joka sitten laskee Jalantiin ja kuohuu sitten alas Kylmäkosken rinnettä.

Korkealla sijaitseva Kanajärvi laskee lounaiseen kohti Loimijokea, kun taas Renkajärvi laskee kaakkoon kohti Kernaalanjärveä.


Pikkusillalta kohti Lintumaanjärveä, ja...




...toiselta suunnalta kohti Kallijärveä (KR).

Toista vuosikymmentä olen seuraillut ukkosten liikkeitä. Yleisin virtaus tulee Sääksmäkeen lounaisesta, eli Tammelan ja Forssan suunnalta. Mutta kun pilviketjut tavoittavat järviylängön , ne hajautuvat kahteen osaan. Itäinen alue etenee kohti Hämeenlinna, ja liikkuu sitten taas kohti koillista, Hauhoa ja Lammia kurittamaan. Pohjoinen alue lähtee kohti Akaata ja Lempäälää.


Vanajanselän pohjoisseudulle Sääksmäen kirkonpuolelle ukkoset osuvat harvemmin. Sitä suojaa ilmeisesti myös ylängön ja suuren selän välillä oleva Tunturivuoren ylänköalue.


Perimätieto kertoo, että jos ukkonen ylittää Vanajanselän, silloin se on kova. Raivokas ja nopeasti liikkuva mahtirintama ei ylängöistä ja järvenselistä piittaa. 2000-luvun alussa puhuin poikani kanssa Helsingistä, ja hän kertoi että hurja rintama oli syöksynyt mereltä, ja näkymät olivat melkoiset. Pari kymmentä minuuttia sen jälkeen etelätaivas alkoi värjäytyä keltaiseksi, sitten oranssiksi, ja kymmenen minuuttia sen jälkeen myteri ylitti Sääksmäen kirkonmäen. Salamoita on iskenyt taloni molemmin puolin, ja melkoista jälkeä on jäänyt myös kirkkomaahan.


Mutta arkipäivän ukkoset kiertävät minut säännöllisesti.


Tässä on vielä kuvapari Sääksmäen kirkonmäeltä. Pohjoisessa on ylemmissä kerroksissa melko yhtenäistä pilvipeittoa, mutta sen alapuolella pienet pilvenriekaleet syöksyvät hurjaa vauhtia lännestä itään.



Etelänpuolella pilvipeitto päättyy, ja sen takana on sinistä. Mahtavaa kokea, miten syklonin reuna osui juuri tälle kohdalle. Pieniä ovat ihmisten riidat näiden jättiläismäisten ilmiöiden yllä.  

 






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti