perjantai 11. kesäkuuta 2021

Uroshevonen

Eräässä verkkokeskustelussa ihmeteltiin ilmaisua ”uroshevonen”. Joku sanoi, etteivät sanat ”ori” ja ”tamma” enää monille sano mitään. Toinen taas oli kiusaantunut, pitääkö tuosta sukupuolesta nyt aina mainita.


Tosiasia on, että suurissa kaupungeissa on kasvanut ikäpolvia joille maalaissanasto on harvinaistunut, joskus jopa kadonnut kokonaan. Joillekin tämä sanasto saa ihmissävyisiä piirteitä. Mitäpä muuta heijastelisi koiranruokamainoksen heitto ”Myös koirilla on kädet”!


Ihmisten keskuudessa sukupuoliasioista on syntynyt ahdistusta. Sen seurauksena saattaa nähdä ilmaisuja ”uroslehmä” tai ”uroskana” . Saattaa joillekin ihan oikeasti tuottaa epämukavuutta puhua sonneista tai kukoista, onhan noihin sanoihin monesti ladattu erilaisia sivumerkityksiä. 


Toisaalta harvalla olisi rohkeutta puhua edes leikitellen ”translehmistä” tai ”transkanoista”.


Käsitteet ”mulli” ja ”hieho” saattavat monille jo ovat vailla merkitystä. ”Kolli” ja ”katti” saattavat olla ymmärrettäviä. Mutta aukeneeko ”ruuna” tai edes ”härkä” kaikille? Tokihan härille tapahtuu ravintolakielessä usein hämmästyttävä sukupuolenvaihdos.


Toista kymmentä vuotta sitten törmäsin Vantaan historiatekstissä maininnan ”ruiksen viljelystä”. Samoihin aikoihin huomasin ilmaisun ”töimatka”. Kun kerran ollaan ”töissä”, tokihan se matka sinne on sitten ”töimatka”.


Niin muuttuu kieli. Osa sanastosta on saanut on saanut vältettävän kaiun. Ei ole sopivaa puhua ”neekeristä”, mutta jopa ”oluen panosta” on tullut arveluttavaa. Ei ole sopivaa ”panna merkille”, sen olen kyllä pannut merkille.


 Kaupunkilaiskieli on toisaalta jo täynnään ilmaisuja joita en ymmärrä. ”Kotelomekko” ja ”nyhtökaura” ovat ihmetyttäneet minua, kun se mekko ei mitenkään muistuta koteloa eikä kaura oikeasti ole kauraa.


Mutta näillä mennään, vaikka sen menemisen suunta on välillä jotenkin suunnatonta.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti