Eihän kaikki Tyrväässäkään mennyt parhain päin. Ylöllisyys tuli ulkomailta, ja siitä kärsivät varsinkin nuoret naiset, jotka menettävät hikisen työnsä ansion, säästämätä kopeekkaakaan tarpeen ajaksi. Viinasta hävittää moni mies itsensä, ja jos viinan juominen ehkä olisikin hiukan vähentynyt, lisääntyi kahvin juominen ja se on monille jo vallan ylöllistä.
Tappelut ovat samaten viinan hedelmiä, harvoin viitsivät selväpäiset lyödä toisiaan, paitsi juur omia aviopuolisoitansa. Riitaisia ja tappelevaisia parikuntia on paljo; sillä avioliittoon yhdistytään useimmasti ilman keskenäistä rakkautta, rikkauden ja muitten etuin himosta taikka pakotuksesta (koska salavuoteus on ensiksi tapahtunut). Äpärien määrä oli ajan myöten suuresti lisääntynyt. Vuosina 1839-1848 äpäriä oli Tyrväässä syntynyt 84, mutta 1849-1851, siis vain kolmena vuotena, jo 77! Tokihan Tyrvää ei tässä ollut pahimpia, Hämeenkyrössä, Jalasjärvellä ja Eurassa äpärälapsia oli vielä enemmän!
Vasta kymmenen vuotta Wareniuksen raportin jälkeen saatiin valtakunnallinen laki kansakoulujen perustamisesta. Niinpä ei ollut kasvavalla kansalla mitään varsinaista koulua, vaan on lasten opetus vanhimpain velvollisuutena, ja monet näistä täyttävät aivan huonosti vaatimukset. Mutta edistystäkin oli tapahtunut: Laina-kirjasto on nykyisin saatu toimeen. Sen alkuun-saattaja (ja nykyinen hoitaja) on Nimismies Herra P. W. Gallén, joka menneenä vuonna hankki sille alkuvaroja seura-näytelmän kautta. Sitten lisääntyivät varat lahjoista niin, että jo nykyisen vuoden alvussa kirjastossa oli noin 140 numeroa kirjoja, sisältäviä kristillisyyden asioita, historiaa, maanopasta, luonnon tietoja, kauno-kirjallisuutta, kirjoitus-kaavoja y.m.
Nimismies Gallén (1817-1879) rakennutti kuuluisan Jaatsin talon "kunnallisen itsehallinnon syntyessä suurina nälkävuosina 1867–1868" (Wikipedia). Ja yksi hänen lapsistaan oli nimeltään Axel G.!
Wareliuksella oli herkullinen mahdollisuus käydä läpi Tyrvään kirkon laajoina säilyneitä dokumentteja aina keskiajalta lähtien. Suuresta Sastamalan seurakunnasta erotettiin jo varhain, viimeistään 1400-luvulla eteläinen osa (inferior parochia), jota kutsuttiin Ali-Sastamalaksi ja Kallialaksi. Tämän Kallialan kylän alueella on myöhemmän tuhopolton vuoksi kuuluisa P.Olavin n.v. 1500 rakennettu kivikirkko. Warenius seuraa papereistaan, miten pitäjän nimi vähitellen 1500-luvulla vaihtui Tyrvääksi, miten 1600-luvulla isoja tiloja lahjoitettiin aatelisille sotilaille, ja miten kauhistuttava isoviha 1700-luvun alussa tuhosi asutusta ja tappoi väkeä.Peter Vilhelm Gallén, Akseli Gallen-Kallelan isä.
Yksi senaikainen kirjoitus, joka nyt on silmäiltäväni, sisältää niin syvän murhekuvauksen, etten saa olluksi sitä tähän ottamata; se kuuluu (ruotsista suomennettuna): "Seuraavaiset kalut ja kappaleet on mieheni Antti Juhaninpoika, jonka nyt täytyy kruunun palvelukseen sotamieheksi lähteä, tuonut minun kotiini ja talossa koonnut, jotka hänen minun kanssani siitetyille lapsillensa, Kirstille ja Marille ynnä sille, kun nyt hänen lähteissänsä kohdussa on - jonka Jumala antakoon onnellisesti valkeuden nähdä - erityisesti ja vähentämättä tuleman ja säilytettämän pitää, kunnes he kasvanevat ja vuosiinsa ehtinevät, nimittäin:
1:ksi luonnossa tuonut jyviä ...... 15 tnr,
2:ksi maksanut entisiä jyvävelkoja ...... 6 tnr, j.n.p. ---------------------------------------------------------
paitsi sitä, hän on talon, joka hänen tullessansa oli enimmäksi osaksi hävinneenä ja kedottuneena, sekä pellon uudesta kyntänyt että sen ja niitut aidannut, ja niinmuodoin hyvänruokkoisina jälkeensä jättänyt. - - - - Tämän vakuudeksi kirjoitutan nimeni alle, ynnä Kirkkoherran todisteen kanssa, Tyrväässä Kesäk. 16 p. 1702. - Mari Pietarintytär, talonemäntä Tormilassa". Tästä näkyy kuinka sota vaatei enemmän miehiä, kun olisi ulottunut, koska parhaitten talonisäintäinkin 'täytyi' jättää peltonsa taas kedottumaan; niinmyös ettei sodasta palajaminen ollenkaan tullut puheiksikaan.
Tutkijan silmät näkevät dokumenteista paljon. Kun isonvihan pahimmilla aikoina 1715 ja 1716 ei juuri pystytty tekemään edes merkintöjä syntyneistä ja kuolleista, pappi Antero Virzenius kuitenkin teki joitakin merkintöjä. Missä tämä kestävä pappi [...] lienee säilytellyt itseänsä en tiedä, mutta huono pläkki ja vaivalloinen kirjoitus [...] todistavat ettei kirjoituspöytä suinkaan ollut kehuttava; näyttää melkein kuin olisi hän jossakin kodan-liedellä taikka kumminkin päreen valossa pännäänsä käyttänyt.
Kun Warelius tutkii paikallista 1400-luvun messukirjaa, hän huomaa, että Jumalanpalvelukseksi näkyy siihen aikaan veisatuksi ahkerasti Taavetin-salmeja latinan kielellä, erinomattain 119-numeroista, jonka paikka messukirjassa on kovin kulunut peukaloista ja paikattukin.
(jatkuu...)
