tiistai 23. heinäkuuta 2019

Svenska åt nyborgare (Sanakirjakäännös)

Äitini oli saksan ja ruotsin maikka. Hänen papereistaan 50- tai 60-luvulta on peräisin tämä matkakertomus, jota minä tuolloin taisin vähän lisäillä. Suomenruotsalaisilla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää tekstiä, mikä osoittanee kielen jo valtavasti eriytyneen Ruotsin ruotsista. Jokainen tämän lukenut riikinruotsalainen ystäväni on näet ollut suu auki ja täysin häpnadilla lyöty. Teksti kuuluu näin:

Någon har sagt, att lära främmande tungor är svårt. Det håller inte sin plats. Om man vill skriva till exempel på Sveriges tunga, man behöver bara hitta en finländare-svensk ordbok och börja vända Finland till Sverige. Alltid lösningen kommer inte den bästa, men nöden studerar inte juridik.

Nu jag skall berätta en landvetenskaplig berättelse om min resa igenom Finland.Vi startade från Örn, och gick sedan till Vik. Eller vi gick med bil, när min godsändade reseförening hade så höga räntor att hon inte orkade promenera. Vi bodde i Vik i hotellet Sällskapsrum och åt där sydväst. Sedan vi kom till Tavastlandsborg. Sedan vi fortsättade vår färd, men i Hingstvatten kom lilla gubben och började hundra. Vi översatt vår resa i väst, och snart vi var i Borstmakten, men kraftanstalten där var svag, så att vi fortsatte via Akterväggälven till egentliga Väggälven. Vi märkte att smörblommor i år var mycket vackrare än änkanstidningar. "Smör smör", sade min reseförening, "hoppas att vi inte får hageldövar i hömånen!" "Alltid vi kan köpa nya fartyhsbyxor!", jag sade.

I varje händelse hade jag fått vatten i mitt stamhuvud, och kände att gurkan var sjuk, så jag måste sätta landet. Följande dag var jag åter hejsan, och kunde resa framför honom. Slutligen vi kom via Strandlöstyskland till Morbrorsmakeri, där jag sade till min gamla vän: "Frisk frisk, hur surrar det?" "Järnigt", svarade han.

Här ser ni hur lätt är vända Finland till Sverige. Någon Sveriges sverigare kanske säger att han eller hon inte förstår det, men fem därifrån som doktor Regnudd säger. Och alltid kan man ju säga att man pratar Pargas dialekt.

Nej, nu jag måste trycka mig och köra skäggen med min eldspetsade skäggåkningsmaskin. Och sedan sjunker jag till Strykbacka och Stöld för att göra några butiker. Man måste göra butiker för att komma bra till tjänst.

Hopp Litenfinland

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Poliisi ja ideologi sensoreina

Poliisin tehtävä on tarkkailla lakien ja säädösten vastaista toimintaa. Tekstin kohdalla se tarkoittaa vaikkapa kiellettyjä sanoja ja ilmaisuja. Ironia, itseironia ja satiiri tuottavat alituiseen jonkinlaisia vaikeuksia.

Ideologi menee mielellään tekstin taakse, läytääkseen mahdollista väärää ajattelua. Ironia, itseironia ja satiiri tuottavat alituiseen suuria hankaluuksia.

Otetaanpa esimerkki kahdesta tekstistä, jotka juuri osuivat silmiini.

Reino Helismaan parodialaulussa Balladi villistä lännestä kerrotaan mm. näin:

Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään,
ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin - all right -
kuoli vahingossa kait,
mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Poliisi: Mainitaan sana "neekeri". Ryhdytään toimenpiteisiin.
Ideologi: Todetaan teksti rasistiseksi. African-American-ryhmään kuuluvia ei lasketa ihmiksiksi. Ryhdytään toimenpiteisiin.

(Helismaa, minä ja joku mahdollinen kolmas henkilö: Mutta tuossahan on itseironiaa ja satiiria, pilkataan rasismia.
Poliisi: Sana "neekeri" on yhä tekstissä.
Ideologi: Rasismilla ei sovi pilailla.)

Vähän lievempi esimerkki: Kantelettaren Neitsyt Maarian virsi, kohta jossa äiti alkaa epäillä Maariaa, matalaa neitiä, huoruudesta.

Mi on meiän Marjatalla,
ku meiän kotikanalla,
kun se pauloitta asuvi,
aina vyöttä völlehtivi?

Poliisi: Oikeakielisyyssääntöjen mukaan ihmisestä käytetään pronominia "hän". Lisäksi on syytä harkita, pitäisikö murteelliset muodot muuttaa yleiskieliseen asuun: "meidän", "mikä", "kuinka".
Ideologi: Äiti edustaa perinteisen heteropatriarkaatin asenteita, mikä korostuu pejoratiivisessa ilmaisussa "kotikana". Teksti on hyväksyttävissä, varsinkin kun seuraavat tapahtumat osoittavat äidin asenteen tuomittavaksi.

- - - - -

Sain lapsena lahjaksi nahkaselkäisen kirjan nimeltä Seitsemän veljestä lapsille. Siitä oli sensuroitu kaikki epäilyttävät kohdat, varsinkin viinaan ja kiroiluun liittyvät. Merkillistä kyllä oli asteriskilla * merkitty poistetut sanat ja tekstit. Tämä kirja ei ole enää hallussani, enkä voi nyt tarkemmin esitellä sensuroituja kohtia. Mutta muistan, että suhtauduin siihen torjuvasti, ja koska meillä tietysti oli oikeakin Seitsemän veljestä, luin mieluummin sen. Ja sillä seurauksella, että se yhä on mielestäni suomalaisen kirjallisuuden merkkiteos numero 1, ja että varsinkin sen loppuluku yhä on kauneinta mitä suomenkielellä on kirjoitettu.