Sota-aikaan radio soitti usein iskelmää "Pelko pois, rosmari!". Tai niin minä sen kuulin. Ja ymmärsin hyvin, että kyllä siihen rosmarin hommaan kelpaa vain rohkea mies. Ajatella nyt, traktorista lähti hihna tärisevään ja heiluvaan rosmaan, ja se hihna saattoi joskus irrota. Meiltä lapsilta oli ankarasti kielletty oleilla hihnan puolella. Ihan selvä juttu se oli, oli se hihna kerran irronnutkin, ja se oli vaarallista.
Olin viettänyt kesiä, ja evakkoaikana melkein koko vuoden sukulaistalossa Lopella, ja oppinut samalla maalaistalon työt ja tavat aivan käytännössäkin. Ja sanaston. Sitä oppia ja kokemusta arvostan yhä yhtenä elämäni tärkeimmistä. Ja tiedän yhä, miten hankmoa ja rosmaa käytettiin.
Kohta viisikymmentä vuotta olen asunut maalla Sydän-Hämeessä, mutta kun talonpoikais-asiantuntijana juttelen Sääksmäen viljelijöiden kanssa, kohtaan outoja käsityksiä. Jo poikana tajusin kuinka tärkeää on että heinäseipäässä on kaksi tapinreikää, ja hallitsin sujuvasti sen herkän mutta oleellisen taidon missä vaiheessa ylätappi pitää työntää paikalleen. Näillä Ritvalan viljelijöillä oli järkyttävästi vain yksi tapinreikä! En ymmärrä...
Lisää ihmetystä koin kun sitten puhuin rosmalle menosta. Mikä rosma? No se puimakone, se keltainen pitkä härveli, joka työnsi yhdestä paikasta jyviä, toisesta akanoita ja peräpäästä olkia! No, nämä ritvalaiset olivat minua nuorempia, eivätkä ehkä tunteneet miten vanhoina oikeina aikoina näitä hommia tehtiin.
Piti sitten oikein tutkia tuota outoa sanaa. Kyllä, puimakonetta sanottiin rosmaksi ainakin Lopella, Janakkalassa, Hauholla ja jopa Kihniössäkin. Sen sijaan täällä on kuulemma puhuttu ryskystä tai tappurista, mutta yleensä nykyään vain puimakoneesta. Eikä siitäkään paljon enää, kun jyvät kerätään kokoon jo pelloilta.
Meillä Lopella puimala oli rakennettu rinteeseen. Tien tasalla oli rosma, mutta alempana pellon puolella olivat heinät. Oli holjaa kiivetä korkeille kattohirsille ja hypätä sieltä pehmeään heinäkasaan. Yksi asia jäi myöhemmin ihmetyttämään. Miten ihmeessä siellä ladolla hellesäässä ei hikinen iho ruvennut kutisemaan? Ehkä se oli vain niin, että poikana oli rupia siellä täällä, polvissa varsinkin, mutta ei niistä välitetty. Ja huomasin, että jos jollain tytöllä oli polvissaan rupia, niidenkin kanssa voi leikkiä. Silopolvisien kanssa piti olla vähintäänkin varovainen.
