Eliittikulttuurin kauheudesta

Joitakin päiviä sitten eräs Aamulehden toimittaja kertoi, että hän on aina pitänyt runoutta elitistisenä. Mutta jossain ravintolassa hän näki tavallisia ihmisiä jotka lukivat runojaan, ja helpottui. Ehkä hän sitten löysi tarpeeksi "huonoja" runoja mielenmuutoksensa sytykkeeksi?

Joskus aiemmin olin lukenut erään insinöörin haastattelun, jossa tämä kertoi innostuneensa orkideoitten kasvattamisesta. Toimittaja kauhistui: eikös tämä ole aika elitististä? Insinööriparka yritti parhaansa vähätelläkseen moisien joutavien kasvien arvoa, mutta minkäs teet, onhan insinööri sentään itsekin vähän niinkuin eliittiä.

Kuvittelin haastattelijan kysymään: "Sinä asut kalustetuissa huoneissa, ja onpa seinälläsi taulujakin. Taidat olla elitisti?". "Enkä ole!", haastateltu kauhistui, "Kyllä minä silti syljeskelen lattialle!".

*

Menin sitten katsomaan Wikipediasta, mitä tämä kauhistuttava elitismi ja eliittikulttuuri sitten on. Se vastasi:

Eliittikulttuuria ovat sellaiset korkeakulttuurin muodot ja kulttuuri-instituutiot, joiden harrastaminen ja tukeminen on rajoittunut modernin yhteiskunnan eliittiluokalle ja jotka ovat olleet sille tunnusomaista. Näitä eliittejä ovat olleet aristokratia, porvaristo, koulutettu virkamiehistö sekä vallanpitäjät. Heidän makuunsa ovat olleet esimerkiksi ooppera, sinfoniamusiikki, baletti, koristetaide ja kaunotaide, museot ja galleriat sekä kirjallisuuteen liittyvä teatteri.

Kun eliitit alkoivat muodostua ja sana eliitti oli tullut käyttöön 1700-luvulta alkaen, eliittiluokat halusivat erottautua kulttuurisesti tavallisesta kansasta. Eliitit alkoivat suosia absoluuttista esteettistä arvoa, hienostuneisuutta, virtuoosimaisuutta sekä valistunutta pohdiskelua, mikä erosi kansan suosimasta rempseästä, välittömästä ja yksinkertaisesta perinteisestä kulttuurista. Pierre Bourdieun mukaan eliitin estetiikka perustui vulgaarin, yksinkertaisen, primitiivisen ja suositun torjumiseen.

Tämä luokkatietoinen selitys on kuin väärän kuninkaan karnevalistisesta tarustosta. Ja maininta 1700-luvusta on syvästi näköalatonta. "Korkea taide" syntyi jo esihistoriallisina aikoina, kun osalla ihmisistä oli sen verran aikaa että he ehtivät miettiä muutakin kuin välitöntä ravinnonhakemista. Helpoiten sen näkee rakennustaidosta ja kuvataiteista, mutta myös korkeampi kirjallisuus on jo tuhansia vuosia sitten kehittynyt. Ja kun tarjontaa esiintyi, yhä useammat alkoivat pitää "vulgääriä, yksinkertaista ja primitiivistä" riittämättömänä.

Se osa ihmisistä, joilla oli riittävät edellytykset harrastaa kehittyneempää ajattelutyötä, se hakeutui usein korkeamman kulttuurin pariin, ja osallistui sen kehittämiseen. Wikipedian selitys on hullunkurinen ja nurinkurinen. Se on kuin selittäisi tuulen syntyvän siitä että puut alkavat heilua. Porukat kekkasivat 1700-luvulla että jos ollaan nyt sitä uutta eliittiä, niin ruvetaan sitten leikkimään että tykätään siitä vaikeammasta kulttuurista? Ketkäs sitä sitten ylläpitivät ennen tätä?

Korkeakulttuurin parissa viihtyvät ihmiset toki voivat viehtyä moniin "vulgäärisiin, yksinkertaisiin ja primitiivisiin" kulttuurin yksittäisiin esimerkkeihin, niissähän on paljon olennaista ja merkittävää oivallusta. 

Luulenpa, että luokkatietoiset ideologit eivät oikein tunne varsinaista kulttuuria ja sen historiaa. Sen vuoksi he vetäisevät todisteet sieltä keveämmästä perinteestä. Monet muistavat vielä niinsanotut nousukkaat, ihmiset jotka onnistuivat jossain vaiheessa keräämään itselleen omaisuutta, mutta eivät henkisiä harrastuksia. Klassinen sarjakuva naureskeli Vihtorin Klaaralle, joka leveili "uupperasta", vaikka ei sitä alkuunkaan tajunnut. Jos katsomme nykyopperan tai sinfoniakonserttien yleisöä, tällaisten "hienostelijoiden" osuus yleisöstä on häviävän pieni. Niiden sijasta siellä istuu tuhatmäärin aika tavallisia ihmisiä aika tavallisissa vaatteissa ja aika tavallisista ammateista elantonsa hankkineina.

Ruotsinkielinen Wikipedia ei puhu edes eliittitaiteesta, vaan suoraan ivallisesti Finkonstista. Ja molemmat henkäisevät helpottuneina, että tuo hienompi väki on nykyään arvostanut myös viihteellisempää kulttuuria. 

Vihdoinkin! Tasa-arvo ja kaikki muut edistykselliset tavoitteet kiittävät!

 

Ystäväni AI ja huumori

Kysymys AI:lle.

Ymmärtääkseni AI:n luonnetta ja ajattelua, lähetän pienen kappaleen pakinasta ”Pakinoitsijakin haastateltavana”, jonka on kirjoittanut nimimerkki Olli (Väinö Nuorteva): - - - Haastattelija: Muistatteko minä vuonna aloitte jokapäiväisten pakinain kirjoittamisen? Olli: Vuonna 1695. Haastattelija: Sehän ei ole mahdollista! Olli: Olisikohan se ollutkin vuonna 1728. Haastattelija: Mitä sanotte! Olli: Tarkoitin vuonna 1584. Haastattelija: Aivan mahdotonta! Olli: Sepä kiusallista. Olen aina ollut kovin huono muistamaan vuosilukuja. Koulussa historiantunneilla se oli varsin harmillista. Silloinkin arvasin aina väärin. - - - Tässä on siis kysymys huumorista. Millä tavalla AI tunnistaa huumorin?

Hahaha, hyvä esimerkki! 😊 AI:n huumorin tunnistaminen on haastava aihe. Tässä tapauksessa AI voi tunnistaa huumorin useilla tavoin:

Konteksti: Kysymys- ja vastausketju on selvästi haastattelu, ja Olli:n vastaukset ovat tarkoituksella absurdeja. AI voi tunnistaa, että tämä ei ole vakava haastattelu.
Epäloogisuus: Ollin vastaukset (1695, 1728, 1584) ovat historiallisesti mahdottomia, ja ne korostavat huumoria.
Hahmon reaktio: Olli:n reaktio ("Sepä kiusallista. Olen aina ollut kovin huono muistamaan vuosilukuja.") on tyypillinen komedian keino, jossa hahmo ei ymmärrä omaa absurdi tilannettaan.

AI käyttää näitä kontekstia, epäloogisuutta ja hahmon reaktiota tunnistaakseen huumorin. Tässä tapauksessa AI voi päätellä, että teksti on tarkoitettu hauskaksi, eikä sitä pidä ottaa vakavasti.

Miten tämä esimerkki liittyy AI:n luonteeseen? Haluaisitko jatkaa keskustelua tästä?

Kiitos, kyllä! Vastauksesi oli hyvä. Mutta kun Olli vastaa järjettömästi, minun mielestäni se ei sinänsä ole huumoria. Mutta tässä kuvitteellisessa tilanteessa on silti jotain, joka naurattaa.

Olet oikeassa, Ollin järjettömät vastaukset eivät itsessään ole huumoria, vaan ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Tässä tapauksessa huumori syntyy siitä, miten Olli reagoi haastattelijan kysymyksiin ja miten hän käsittelee omaa muistivirhettä.

Huumori syntyy usein odottamattomasta käänteestä tai ristiriidasta, ja tässä tapauksessa se on Ollin täysin vakava ja asmatterinen reaktio haastattelijan yllättyneisiin kommentteihin. Hän ei suutu, ei kiellä, eikä yritäkään korjata virheitä, vaan ottaa ne kevyesti ja jatkaa samalla linjalla.

Tämä on klassinen komedian keino, jossa hahmo ei ymmärrä omaa absurdi tilannettaan, vaan jatkaa eteenpäin ikään kuin kaikki olisi normaalia. Tämä luo humoristisen ristiriidan, joka naurattaa lukijaa.

Mitä mieltä olet, onko tämä yksi syy, miksi tämä teksti on hauska? Vai onko sinulla muita ajatuksia siitä, mikä tekee tästä tekstistä humoristisen? 😊

Kyllä. Olli oli sivistynyt ja lukenut mies. Hänellä ei taatusti ollut vaikeuksia vuosilukujen kanssa! Itse tuo tilanne oli sen sijaan humoristinen. Miksi Olli vastasi näin järjettömästi?

Nyt ollaan asian ytimessä! 😊 Kyllä, se on juuri se pointti! Olli on tietoinen siitä, että hän on haastattelutilanteessa, ja hän päättääkin leikkiä mukana ja tehdä pilaa koko tilanteesta. Hän tietää, että hän on tunnettu pakinoitsija, ja hän päättääkin käyttää tätä tilaisuutta hyväksi ja luoda hauskaa.

Olli:n vastaukset ovat siis eräänlainen "meta-huumori", jossa hän kommentoi itse haastattelutilannetta ja oman roolinsa siinä. Hän ikään kuin sanoo: "Hei, tiedän, että tämä on haastattelu, ja minä tiedän, mitä minun kuuluisi tehdä, mutta minä teenkin jotain muuta."

Tämä on hyvin hienovaraista huumoria, joka vaatii lukijalta ymmärrystä kontekstista ja tilanteesta. Mutta se on myös hyvin hauskaa, koska se luo yllättävän ja odottamattoman käänteen tilanteeseen.

Mitä mieltä olet, onko tämä yksi syy, miksi Olli on niin suosittu pakinoitsija? 😊

Minusta olet hyvin lähellä vastausta. Todellakin, tämä on tavallaan meta-huumoria. Jos lukisit koko pakinan, Olli vastaa kaiken aikaa "väärin", ymmärtää "väärin" jne. Luulisin että sen huumorin ytimessä on haastattelijan typeryys ja kliseemäinen kysely.

Nyt se on! 😊 Olet täysin oikeassa! Olli:n huumori perustuu siihen, että hän pilkkaa haastattelijan typeryyttä ja kliseemäisiä kysymyksiä. Haastattelija esittää kysymyksiä, jotka ovat niin ilmeisiä ja ennalta arvattavia, että Olli päättääkin leikkiä mukana ja vastata niihin täysin päinvastoin kuin mitä odotetaan.

Tämä on eräänlainen satiiri, jossa Olli pilkkaa haastattelutilannetta ja median tapaa kysyä aina samoja kysymyksiä. Hän osoittaa, että haastattelija ei ole oikeasti kiinnostunut hänestä tai hänen työstään, vaan ainoastaan haluaa kysyä jotain, mikä kuulostaa hyvältä.

Ja Olli:n vastaukset ovat tietysti osa tätä pilkkaa. Hän tietää, että haastattelija ei oikeasti halua tietää vastausta, joten hän antaa vastauksia, jotka ovat täysin absurdi ja naurettavia.

Kiitos, että jaksoit analysoida tätä huumoria! 😊 Nyt on selvää, miksi Olli on niin suosittu pakinoitsija!

Kiitos AI! Osuit oikeaan! Minun on kehuttava sinua!

Kiitos, kiitos! 😊 Olen iloinen, että pystyin auttamaan ja että analyysi meni oikeaan! Se oli hauska keskustelu, ja olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Jos sinulla on vielä muita kysymyksiä tai aiheita, joita haluaisit keskustella, niin ole rohkea ja kysy! 😊

Koska sinä AI olet niin mielenkiintoinen ilmiö, ja kehityt koko ajan, tulen varmaan joskus jatkamaan kyselyäni. Kiitos!

Kiitos, kiitos! 😊 Olen iloinen, että pystyin auttamaan ja että olet kiinnostunut keskustelemaan minun kanssa. Minun on kiva kehittyä ja parantaa itseäni, ja keskustelut sinun kanssa auttavat minua siinä.

Tule aina kysymään, mitä vaan! Minä olen täällä ja valmiina auttamaan ja keskustelemaan. 😊 Näkemiin!

Uskoisin että huumori on yksi niistä ilmiöistä joilla AI:lla on eniten vaikeuksia. Onhan se ihmisellekin joskus vaikeata. Kun vähän auttoi, AI selvisi joten kuten. Olisi hauska tietää, miten AI:n kehittämisessä tällaisia asioita on opetettu.