Tässä kartassa on havainnollistettu Saksan vesistöt. Itämeren rannikkoa lukuunottamatta kaikki vedet purkautuvat neljän suuren joen kautta: Elbe, Weser, Rein ja Tonava. Näiden vesistöjen rajat kertovat tietysti maaston muodoista. Mutta minua on aina kiehtonut näiden vesistöjen yhteiset raja-alueet.
Viisi vuotta sitten tutkin Kalvolan eli Hämeen järviylängön vesistöjä. Se aluehan on suurimmalle osalle jopa hämäläisiltäkin jäänyt tuntemattomaksi. Sen järvet ovat lukuisia, mutta pieniä, kylät samoin. Kaikki vedet purkautuvat Kokemäenjokeen, mutta kiertävät pääasiassa kolmea kautta. Pohjoisimmat purkautuvat Akaan kautta, lounaiset Loimaan, ja kaakkoiset Kernaalanjärven ja Vanajan kautta. Jakopiste on merkillisen Kanajärven pohjoispuolen mäillä, ja kuuluisa ja merkillinen Kanajärven yksinäistalo on sinänsä ainutlaatuinen sivistyshistoriamme aarre.
Saksassa nämä neljä vesistöä eivät kaikki kohtaa toisiaan, mutta on kaksi pistettä jossa kolme niistä on lähekkäin. Eivätkä nämä pisteet ole kovin kaukana toisistaan. Elben, Weserin ja Reinin jakopiste on Thüringenin vuorilla, ja tämä muistomerkki lienee juuri sieltä:



Kartalla näkyy jokia, joiden ylittämisessä ja jopa saavuttamisessakin muuten niin mahtavilla roomalaisilla oli suuria ja jopa ylipääsemättömiä ongelmia.
VastaaPoistaGermaaneilta asia onnistui toisinpäin.
Siksi germaaneista ei tullut Imperium Romanumin alamaisia, vaan kävikin päinvastoin.
No, roomalaisten jälkeläiset hallitsevat taas maataan Roomasta ja germaanit ovat palanneet sinne mistä lähtivätkin.
Osa esi-isistä on matkan varrella kadonnut historiaan, mitä nyt jokunen gootti ja vandaali jatkaa eloaan nykyajassa hieman eri merkityksen saaneena.