maanantai 20. tammikuuta 2014

Minun jatkosotani 2

Tämä on äitini maaottelumarssikortti sunnuntailta toukokuun neljänneltä päivältä 1941. Tuolloin järjestettiin omalaatuinen maaottelumarssi Ruotsin kanssa. Tarkoituksena oli tietysti pumpata itseluottamusta talvisodan kärsineeseen kansaan, ja tavallaan myös kiittää ja muistuttaa ruotsalaisia siitä tuesta jota monilta heiltä olimme saaneet, kruununprinssiä myöten.

Varmuuden vuoksi oli päätetty, että yhtä suomalaissuoritusta kohden tarvittiin kaksi ruotsalaista. Jos ottelu olisi käyty itänaapurin kanssa, yksi suomalainen olisi tietysti vastannut kymmentä ryssää, kuten talvisodan ajoilta tiedettiin... 

Naisten tuli marssia 10 kilometriä alle tunnin ja 40 minuuttia, miesten 15 kilometriä alle kahden tunnin ja 20 minuutin. Naisiksi laskettiin myös 13-vuotiaat tytöt, miehiksi vastaavasti 13-vuotiaat pojat. 10-12-vuotiaat marssivat naisten matkan. Molemmat vanhempani suoriutuivat asiallisesti. Äidin aika oli 1h 28’ ja isän 1h 59’. - Suomi voitti maaottelun ylivoimaisesti. Yli puolet kansasta marssi, ruotalaisista noin kuudennes. Tasoitusta ei tarvittu. Hiukan rahaakin saatiin kokoon, sillä marssimerkistä maksettiin 5 markkaa, ja marssikortin takasivulla oli mainoksia.


Monosen kenkätehtaan mainos on ainutlaatuinen. Ei kuvaa, ei lihavoitua tai kursivoitua tekstiä, ei turhia ylisanoja. Monoista oli tullut käsite, kaikilla jo oli sellaiset, ja kiinnostavinta on oikeastaan selvitys siitä miten kotimainen tutkimus on vaikuttanut jalkineen muotoutumiseen.


















Sotakirjeenvaihtoa


Julkaisen tässä valikoiman ensimmäisestä sotakirjeenvaihdostani 1941-42. Sotaväsymys ja suoranainen sodanvastaisuus oli silmiinpistävää, mutta asiaan kuuluvasti tiedotteet kotirintamalta olivat rohkaisevia ja rauhottavia.


(Kahdella palstalla:) KIITOS KIRJEESTÄSI TU-
TULE TÄNNE SINÄ TÄYDYT TULLA KARI





ISÄ SINÄ TÄYTYY TULLA JA
IRMA NUKKUU
ÄIT-I JA IRM-A VOI - HYVIN.
MINÄ OLEN UINUT JA MINÄ OLEN
LUKENUT KIRJASTA KOTOISILLA RANNOILLA JA SIRI HEINÄSIRKKA JA METSÄN SATUJA. MONTA SUUKKOJA.








 
MILLOIN ISÄ TULE KOTIIN. KIRJOI-TA PIAN MINULLE KIRJE. JA ON OLLUT HÄLYTYKSIÄ TULE PIAN KOTIIN.



(Kääpiöt keskustelevat, Lumikki kysyy "MITÄ")
ISÄ. OLET O-L-LU-T O-LLUT LII-AN -KUVAN POISA
(Alakuvassa partaista ryssää käsketään pois. Se ihmettelee, mutta käsky tulee toisestakin suunnasta.)






4 kommenttia:

  1. Varmaan sydäntäsärkevää saada rintamalle tuollaisia kirjeitä lapselta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saattoi olla yksi pieni lisä monien turhauttavien asioiden joukossa, mutta tuskin sentään suurin. Sodanhan piti sentään pian loppua.

      Poista
  2. Voi miten kiva! Mahtavaa seurata perheenne elämää sota-aikaan, josta on paljon puhuttu, vieläkin joskus kuulee puhuttavan. Ja nuo kuvat, jotka ovat säilyneet luovat aitoa tunnelmaa...

    Olisipa kiva jos jatkaisit elämäsi tarinaa vaikka tähän päivään asti. Silloin tulsi ne musiikkijutut, joita kaipasin siinä sivussa!

    Onnea blogillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän blogin alkuvaiheissa on iso joukko juttuja joissa kerron muistoja nuoruudestani. Varsinaisia muisteluja en tule kirjoittamaan aikuisvaiheistani, en ainakaan yksityiselämästäni tai perheestä.

      Poista