maanantai 3. marraskuuta 2014

Faraon tyttäret 2 (Thutmosis, jatkoa)


Farao Ekhnatonin kolme nuorinta tytärtä rituaalikulkueessa:
Neferneferu-Aton oikealla, ja hänen perässään Neferneferu-Re
ja nuorin Setepen-Re. Tämä hyväilee siskon sylissä olevaa gasellinpoikasta.


Neferneferu-Aten tasherit ("nuorempi") oli Ekhnatonin neljäs tytär. Hieroglyfeissä on ensin kunnioitussyistä Atonin merkit, sitten merkki "nfr" ja ilmeisesti tunnisteena sama merkki uudestaan määrittämässä sanan olevan "nefer", "kaunis". Sama uudestaan, ja sitten 5 merkkiä tarkoittamassa "junioria". Lopussa on vielä lasta merkitsevä määrite.

Prinsessan nimi tarkoittaa "Kauneimmista kauneinta Atonin (lasta)". Viereisessä kuvassa Neferneferuaten on oikealla, ja pikkusisko Neferneferure vasemmalla. Tyttö oli äitinsä Nefertitin kaima, mutta muuten hänestä ei tiedetä juuri mitään. Hän ilmeisesti kuoli nuorena, ja haudattiin luultavasti Amarnan kuningashautaan.







Neferneferu-Re kuoli sisarensa tavoin ilmeisesti hyvin nuorena, ja hänen nimestään on merkkejä Amarnan kuningashaudoissa. Hieroglyfissä auringonjumala Ra:n (tai Re:n) merkki on alussa, ja sen jälkeen tulevat nefer-merkit. Lopussa on naista merkitsevä määrite.

Kuvassa alla auringonjumala Ra kulkee aurinkolaivallaan taivaan yli.














 Nuorin Ekhnatonin ja Nefertitin tyttäristä oli Setepen-Re ("Ra:n valitsema"). Hän kuoli aivan lapsena, ja
mahdollista on että Amarnassa riehui kulkutauti joka ei säästänyt kuningasperhettäkään.


Kuningasperhe oli kuitenkin hyvin sisäsiittoinen. Esimerkiksi Tutankhaton eli Tutankhamon oli Ekhnatonin ja hänen nimeltä tuntemattoman sisarensa lapsi. Hän nai sisarpuolensa, ja heille ehti ehkä syntyä pari kuollutta keskosta.

Vieressä on joku prinsessoista. Hänen kallonmuotoaan on ihmetelty. On arveltu että se olisi synnynnäisesti muotopuoli, koska Egyptissä ei tiettävästi pikkulasten kalloja sidottu. Minulla on kuitenkin yksinkertaisempi selitys: kallon takaosa on aivan naisten päähineen muotoinen, ja se on ehkä tehty tukeakseen päälle tulevaa jostain muusta materiaalista tehtyä päänkoristetta.





Amarnan ja Thutmosiin taiteesta on vielä paljon kerrottavaa, joten jatkan vielä egyptiläisteni kanssa. Eiväthän ne egyptiläiset jättäneet Mika Waltariakaan rauhaan, kuten hän todistaa merkillisessä romaanissaan "Neljä päivänlaskua".



























4 kommenttia:

  1. Niin, mie kallistuisin tuossa lapsikuolleisuudessa sen sisäsiittoisuuden kannalle. Elinvoima tunnetusti heikkenee sellaisessa, ja letaalit sairaudet kasautuu. Siinä mielessä oli hyvä, että tuli Horemheb tuomaan vähän terveempiä geenejä hoviin. Tosin sitä en tiedä, paljonko se ehti niitä siellä levittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, Horemhebillähän oli "sontaa varpaiden välissä"... Mutta sääli että tuo Amarnan taide ja hieno yritys monoteismin suuntaan tuhottiin niin raa'asti. Tokihan ulkopolitiikka ja kai talouskin olivat tuolloin huonossa kunnossa, mutta sittenkin...

      Poista
  2. Politiikka ja taide tulevat keskenään toimeen parhaiten siellä, missä politiikka määrittelee, millaista taiteen pitää olla. Liian porvarillista, rahvaanomaista, rappiollista tai postmodernia ei kaikkialla ole hyväksytty. Olisikohan Egyptissä mennyt sensuurin läpi jenkka "Faraon tyttären pihalla kasvaa kaunis viikunapuu"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti olisi! Se on muuten hieno laulu. Kun tein siitä soviotuksen kuoroilleni, ihmiset itkivät ja nauroivat... Siis ei sille sovitukselle... Mutta Amarnan jälkeen palattiin vanhaan jäykkyyteen. Tokihan ankarissa olosuhteissa voi syntyä hyvääkin taidetta, kuten Neuvostoliitossa. Ja suomalaisethan tarvitsevat sopivan määrän sortoa, jotta taide alkaisi kukoistaa...

      Poista