torstai 30. huhtikuuta 2015

Kuka kirjoitti näin? 4


Kerran vielä. Nyt vapun kunniaksi vähän naisista. Ensimmäinen on helppo ja klassinen:

"Omenapuun alla minä herätin rakkautesi, siellä, missä sinä sait alkusi,
siellä, missä äitisi alkoi sinua odottaa.
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan."
Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
- - - - -
Meillä on pikkusisar, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä me teemme sisarellemme,
kun häntä aletaan kysellä? 
Jos hän olisi muuri, hopeasakaroin sen varustaisimme! Jos hän olisi ovi, vahvistaisimme sen setrilaudoin.
"Muuri minä olenkin, ja rintani ovat kuin tornit!
Mutta kun rakastettuni tulee, olen antautumaan valmis!"

Toinen lienee vaikeampi, mutta on harvinaisen nokkela:

Minä tunnen monta poikaa, jotka osaavat puhua vain yhdestä asiasta; niitten kanssa on joskus aika kiusallista keskustella. Viimeksi kun tavattiin, minä sanoin että älkää aina pojat ajatelko pelkkiä hävyttömiä, puhutaan nyt jostain muusta, ja niin sitten ruvettiin puhumaan naisista.
   Yksi sanoi pitävänsä semmoisista ja toinen tuommoisista, kolmas laihoista joilla on korkea povi, ja minä sanoin että rakastan kaikkia kypsiä ja ihania:
   kaula ja rinnat valkoiset, sääret hunajanväriset, reidet kiinteät paitsi juuresta sisäpuolelta pehmeät ja samettiset, ei liian ohuet; Velásquezin peilaavan Venuksen selkä ja olkapäät, vatsa kuin Dürerin Eevalla, povi sellainen että siitä saa kiinni; kasvoista en puhu mitään, kauniita kasvoja on niin monenlaisia.
  Pojat lähtivät sitten asioilleen ja minä menin armaani luo, ja kun kerroin mitä olin puhunut, hän sanoi: miksi et kuvaillut kasvojani, nyt ne riisuvat kaikki naiset ennen kuin löytävät minut.

Ja kolmas auennee vain varttuneemman sukupolven naisille:

- Pane nukke pois, sanoi neiti Minchin. - Mitä varten sinä sitä tänne kuljetat?
- Ei, vastasi Saara, - en tahdo panna sitä pois. Sehän on kaikki, mitä omistan. Isä antoi sen minulle. [...]
- Tästä lähtien ei sinulla ole aikaa leikkiä nukkien kanssa, [neiti Minchin] sanoi. - Sinun täytyy tehdä työtä ja edistyä, niin että voit olla hyödyksi.
Saara katseli häntä vaiteliaana suurilla, ihmeellisillä silmillään.
- Kaikki muuttuu nyt toisenlaiseksi, jatkoi neiti Minchin. - Otaksun, että neiti Amelia on selittänyt asian sinulle?
- On, vastasi Saara. - Isä on kuollut. Häneltä ei jäänyt yhtään rahaa. Olen aivan köyhä.
- Sinä olet kerjäläinen! neiti Minchin kirkui, ja hän kiukustui yhä enemmän ajatellessaan, mitä kaikkea se merkitsi. - Näyttää olevan niin, ettei sinulla ole sukulaisia, ei kotia, eikä ketään, joka voisi pitää sinusta huolta.

Maailma on monimutkainen. Se mikä on tosiolevaista onkin tosiovelaista. Ainakin tässä tapauksessa...

18 kommenttia:

  1. Ensimmäinen näyte on vanhan kokoomateoksen osa, joka on vaihtanut nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tai tämän osan suomenkielinen nimi on palautettu alkuperäiseen muotoonsa. Ehkäpä vanhan häänäytelmän osista sekavasti koottu mutta hieno teksti.

      Poista
  2. Sanotaan tuosta ensimmäisestä että sen nimi on Shir ha-Shirim. Tuo -im on painollinen monikon pääte, ja ha on artikkeli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. שיר השירים‎. Näin on. Mutta kirjoittajaahan kysyttiin, ja sitä ei varmuudella tiedetä. Tradition mukaan kynänvarressa oli kuitenkin mies, jonka nimi on johdannainen "rauhaa" merkitsevästä sanasta ja kirjoitetaan näin: שְׁלֹמֹה‎.

      Poista
    2. Juu juu, "rauha" kirjoitetaan ao. kielellä noin, mutta kyseisen tekstin kirjoittajaksi uskotun muinaisen kuninkaan nimi (joka siis ei ole tarkkaan ottaen "Rauha" vaikkakin siitä johdettu) kirjoitetaan juuri kuten minä sen kirjoitin (tai copypeistasin, jos tarkkoja ollaan - osaan kuitenkin lukea ko. kieltä, vaikka en sitä käytännössä paljoa ymmärräkään.)

      N.B. Vaikka isot kirjaimet ovat molemmissa sanoissa melkein samat, nuo pienet diakriittiset merkit (masoreeteiksiko niitä sanottiin?) muuttavat ääntämystä melkoisesti.

      Poista
    3. Michelange, minäkin olen opiskellut hebreaa ja suorittanut sen alkeiskurssin. Minäkin luen sitä, ja joskus ymmärränkin. Olet aivan oikeassa, mutta jätit huomaamatta huutomerkin shalomin perässä, ja se olikin tervehdys sinulle! Rauhaa. :)

      Poista
    4. Ach! Väärinkäsitys minun puoleltani siis.

      No eipä mitään. Samat sinnekin!

      Poista
  3. Kolmonen elokuvana 1995, ohjaaja Alfonso Cuarón. Kirjailijalla ehkä omaelämäkerrallisuutta mukana?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen nähneeni sen televisiossa. Kolmonen selvitetty!

      Poista
  4. Kakkosen kirjoittajasta saattaa tulla Kiina mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nouseeko aurinko idästä?...

      Poista
    2. Kyllä toki, mutta sitä en kyllä tarkoittanut. Kirjoittajan ansioita kyllä.

      Poista
    3. Vaikeaa, perin vaikeaa - kirjoittajan tyylikään ei anna apua. Voisiko saada lisävihjeen?

      Poista
    4. Jatkan arvailua: Kai poikansakin itää harrastaa?

      Poista
    5. Kyllä kai... Kai tuonne Nipponin suuntaan... :)

      Poista
    6. Kiitos! En hetkeäkään ajatellut, että kysymyksessä olisi nuoremman ikäpolven Nipa...

      Poista
  5. Elikkä (sanoi teeveejuontaja) ratkaisu on siis tässä:
    Laulujen laulu, Shir ha-Shirim, perinnäistiedon mukaan itsensä Salomon kirjoittama.
    Pertti Nieminen kokoelmassa Rautaportista tulevat etelätuuli ja pohjoistuuli ja vihassa kaikki tuulet (1968).
    Frances Hodgson Burnett (1849-1924): Sara Crewe, suom. Pikku prinsessa.

    VastaaPoista