torstai 2. huhtikuuta 2015

Rosoista elämän pitää olla?

Eräs minulle hyvin läheinen facebook-kaveri ironisoi Katri Valan puistossa tapahtuneen ammuskelun jälkeen näin:

Kurvi on kaupunkielämän tyyssija ja leppoisa lintukoto! Alue tarjoaa ihanteelliset puitteet tervehenkisille liikuntaharrastuksille. Voit koska tahansa ryhtyä puukkohippasille tai vaikka juosta kilpaa myymälävarkaiden kanssa. Myös verilammikoiden yli loikkiminen ja huumeneulojen väistely kuuluu alueen erityisiin liikuntamuotoihin. Kulttuurielämä kukkii Kurvissa ja mielenkiintoisia kaupunkitapahtumia on tarjolla kellonajasta riippumatta. Voit seurata vaikka huumehöyryissä olevien paikallisten kinastelua, humalaisten leikkimielistä sanataiteilua tai katumuusikoiden sotaa soittopaikoista. Palvelut ovat Kurvissa aina lähellä. Tarjolla on muun muassa kiehtovia poliisioperaatioita, joissa etsitään aseita puistosta tai pidätetään kansakunnan vihollisia ja lain väärällä puolella kulkijoita. Sörnäisten Kurvi - täällä on aitoa elämän tuntua!

Niin hullulta kuin se tuntuukin, olen kuullut ja lukenut kannanottoja joiden mukaan juuri maineikkaan Kurvin (ja ehkä perinteisen Helsinginkadun) rosoinen elämänmeno on ehdottomasti "oikeampaa" ja "kaupunkimaisempaa" kuin mikään siloteltu ja järjestynyt "paremman väen" kaupunkiasutus. 

Minkälaisia ovat ne ihmiset jotka flirttailevat kurjuudella ja esiintyvät muka syrjäisten kujien koviksien ymmärtäjinä?

 Ovatko he wannabe-kriminaaleja? Vahvemman oikeuteen uskovia ryöstäjän alkuja? Järjestyksenvihaajia? Kunnollisuudenkaihtajia? Autonvarkauspelifriikkejä? Lahtauspelien verenroiskeista ihastuneita? Oman epäonnistumisensa katkeroittamia ja selkeän ajattelun kadottaneita? 

Olenko väärässä, kun liitän heihin vielä poliisin vihaamisen ja lakien ja lainkäytön vähättelyn? Logiikka heiltä ainakin puuttuu. Mitä järkeä on ihannoida epäkuntoista ja rikkinäistä laitetta, konetta, esinettä - tai elämää? Kuvitelkaamme Immanuel Kantin tavoin pelkkien pahantahtoisten pirujen yhteiskunta. Varsin nopeasti siihen syntyisi huomattavan vapaata toimintaa rajoittava lainsäädäntö, joka suojaa piruja toisiltaan. Kingiksi yrittävät lahdataan ensimmäisinä. Kun kingit ja epäsosiaaliset yksilöt on poistettu, syntyy jonkinlainen korporatiivinen järjestelmä, jonka sisällä vallitsee ankara keskinäinen lainkunnioitus.

Mutta tietysti diktaattorihaaveet elävät monilla silti. Niiden toteutuessa kuvitellaan vältytyn vaaroilta, mutta kokemuksen mukaan ne vasta silloin alkavatkin. Yksinvaltias ei nuku öitään rauhallisena.

Tästä pääsinkin yllättäen toiseen mahdolliseen selitykseen. Se on esteettinen, ja sen löytää varsinkin romanttisilta humanisteilta. Kuvaus kaupungista jossa asuu hyvin toimivia enemmän tai vähemmän kunnollisia ihmisiä ei voi olla oikea eikä tosi. Todellisuuden estetiikan täytyy olla mahdollisimman monella tavalla rouhea, rähjäinen, rujo ja synkkä. Tämä on kuultu Kiasmankin liepeillä. "Koska nykyhetki on ruma ja rikkinäinen, sen taiteenkin on oltava rumaa ja rikkinäistä", sanotaan. Väittämän molemmat osat ovat vähintäänkin kyseenalaisia ja epäömääräisiä, eikä määrite "koska" siis todellisuudessa merkitse mitään.

Lopuksi tositapaus. Muuan "laveaa tietä" kulkenut sanoi: "Joka ei ole ollut katuojassa, ei tiedä mitään elämästä!" Minä siihen, että "Minä olen varmaan tiennyt elämästä sentään sen verran, että olen välttynyt katuojalta."

Vain sivulliset pelastivat minut turpiinannolta.

6 kommenttia:

  1. Sorry, mutta olen ulkona tästä kun en ole entinen enkä nykyinen helsinkiläinen. Ketkä idealisoivat rosoisuutta? Kuka flirttailee kurjuudella ja ymmärtää koviksia? Keneltä puuttuu logiikka? Diktaattorihaaveet? Ulkopuolisena tämä on ihan outoa, ja Sääksmäellä ollaan kuitenkin sisäpiirissä? Sivulliset pelastivat sinut turpiinannolta, mutta nyt sivullinen on ihan kujalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näytät olevan ulkona, mutta pitikö se tulla tänne kertomaan?

      Poista
  2. Jokainen voi tietää elämästä vain sen oman, itse eletyn siivunsa, eikä kenenkään siivu ole toista arvottomampi.
    Surullista on, jos joku pitää nykyhetkeä rumana ja rikkinäisenä, noin yleisesti ottaen.

    VastaaPoista
  3. Nyt osui Kari niin oikeaan maaliin kun voi. Nämä ns. Kallio-romantikot ja romantiseeraajat ovat vuodesta toiseen hassua joukkoa kliseisyydessään. Itse kuljen ko. kaupunginosassa melkein joka päivä. Kun näen ne hupparimiehet, reppuineen, itse käärittävine sätkineen, neuloineen, Alepasta varastettuine kaljoineen en tunne fiiliksiä "elämän makuisuudesta" vaan kuoleman hajusta. Mutta pahimpia ovat punaviherporvari-juipit joilla on ensimmäinen oma vuokrakämppä Kalliossa ja jotka höpöttävät miten rasittavaa olisi asua muualla kaupungissa "keskiluokan" keskellä. No, keskiluokkaisempaa klisettä ei ole kyllä kuin tuollainen ajattelu. Siitä, keskiluokan bohemiasta, elää keskinkertainen taide ja viihde kierrättäen myyttirihkamaa uudelleen ja uudelleen, mm. näitä Kallio-myyttejä, joihin säännöllisesti törmää.

    (Itselleni Kalliosta kylläkin tulee mieleen, siis jos menen turvallisesti arkkitehtuuriin, jotenkin aina Manse. En voi asialle mitään. Johtuu talokannasta. Ja jotenkin merettömästä ilmasta. Ja sekalaisesta katunäkymystä. Kallio on minulle Helsingin Tammerfors eikä siinä tietenkään mitään pahaa ole, Tampere on oikein mukava kaupunki, mutta minulle stadi on ihan muualla. Jossakin Tehtaankadun eteläpuolella. Siellä mistä näkee merelle. Tosin itse olen, jos tosi kaukaa haetaan, enemmän viipurilainen, eli jätän kyllä nämä identiteetti-kiistat teille oikeille helsinkiläisille. )

    t. t.t.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärsit täsmälleen oikein tarkoitukseni.
      Ja olenpa myös samaa mieltä Tehtaankadun eteläpuolesta, itse Eirassa koko lapsuuden ja nuoruuden asuneena.

      Poista
  4. Kurvin kulmat ovat Sörkkaa, mutta kaikenmaailman taiteilijoille - ja opiskelijoille - Kallio on nykyisin muodikasta seutua. Johan sen näkee vuokrista ja asuntojen hinnoista, miten Kallio on "in".

    Yst. Vieno

    VastaaPoista