Paikkaseutukuntailua

Ylen ykköseltä lähettyi autoradiooni ohjelma Euroopan vähemmistöistä. Sehän on Ylen mielestä ylen vakava aihe, jossa leikki ei sijaansa saa. Ohjelman sisältö meni suunnilleen niin, että haastateltiin jotakuta vähemmistöläistä, joka kertoi olevansa ylpeä vähemmistöläisuudestään, ja sitten kerrottiin mitä kummallista, outoa tai huvittavaa nämä vähemmistöläiset keskenään ylpeinä harrastivat.

Saksan sorbien kulkueista mainittiin, että miehillä oli silinterihatut päässä ja he heiluttivat paikkaseudun lippuja.

"Paikkaseudun"! Jokainen korkealla moraalilla varustautunut puhdaskielikello tietää, että paikkaseutu ei ole mikään sana, vaan pakinamestari Ollin luomuke. Hänellähän Eturientolan (ent. Hölmölän) erikoisuuskirjeenvaihturi saattoi alottaa uutisointinsa näin: "Paikkaseudullamme onhanhan nyttemmin ilmaantunut..." Ja jokainen tietää, että mitä ikinä sanaa kirjeenvaihturi käyttääkin, sitä on visusti varottava sijoittamasta vakavaksi aiottuun tekstiin.

(Lainausmerkittynä sanoisin, että jossain Kielitoimiston pakinassa paikkaseudun kerrotaan esiintyneen lehdistössä jo ennen sotia, ja ettei se näin olisikaan Ollin keksintöä. Mutta mielestäni Ollikin käytti tätä sanaa ennen sotia. Joten vastatodisteiden puuttuessa pidän paikkaseutua edelleen Ollin uudissanana. Vasitenkin, kun se on peräisin uudisoinnista, joka teellisenä on jo hyväksytty yleiskieleen).

Arvovaltaiset paikkakuntien merkkihenkilöt ovat käyttäneet paikkaseutua jo pitkään pönäköissä puheissaan. Mutta nyt se siis on löytänyt tiensä myös Ylen ylen vakavaan ohjelmaan.

Ymmärrän hyvin tuon halun käyttää tätä paheksuttua sanaa. Sanoista paikkakunta ja seutukunta jo huomaamme suuren eron "paikan" ja "seudun" välillä. Edellinen on selvästi vähäisempi alue kuin jälkimmäinen. "Paikkakunta" ei luo arvovaltaa, "seutukunta" sentään vähän enemmän. "Kunta" taas on lisäke, joka viittaa jotenkin järjestettyyn hallintoon: henkilökunta, virkamieskunta, kunta, osakunta, luomakunta, torvisoittokunta, palokunta, maakunta, seurakunta, kuntainliitto.

Paikkaseudun puolustukseksi voisi vielä sanoa, että meillä saattaa olla jokin tietty paikka josta puhumme, ja sen ympärillä vielä seutua joka lisää pelkkään paikkaan laajempia mielteitä. Mikä ettei? Ehkä meidän wanhojen suolikaasupäästöjen huvittuneisuudesta ei tarvitse enää välittää. Ihmisten sana- ja kielipäästöt menevät joka tapauksessa minne mitenkin menevät, ja kieli kehittyy. Kehittyminen on aina edistyksellistä, silloinkin kun yleishyödylliset laitokset "kehittävät palveluitaan" ja vähentävät aukioloaikoja tai henkilökuntaa.