 |
| Keskiyö. Sääksmäki 20.6.2016 |
Porilaine-lehti on järjestänyt äänestyksen Porin murteen kauneimmista sanoista. Joidenkin mielestä Porin murteessa ei voi olla yhtään kaunista sanaa. Porilaisten mukaan taas seutu on maassa ainoa jossa ei puhut mittää murret. Itse kuulun niihin joille länsimurteet ovat läheisimpiä, varsinkin Varsinais-Suomen ja Hämeen kielet. Kaikki kunnia toki itäisillekin kielille kuten veännellen-keännellen-savolle ja kauniille karjalalle.
Porilaine on valinnut joukon sanoja, joista osa kuuluu aivan tavalliseen länsisuomalaiseen sanastoon, kuten kui, yhtäkkii tai tiäksää, osa taas kyökki- ja suomenruotsiin, kuten vakstuuki ja tuffa. Ruotsin vaikutushan on suuri kaikissa länsimurteissa Pohjanmaalle asti, aivan ymmärrettävistä syistä johtuen. Vanha ruotsinkielinen asutus, meri, ja vanha virka- ja yläluokan kieli ovat siihen epäilemättä syynä.
Tätä kirjoittaessani on yö, ja se tuo mieleeni heti hämäläisen Aleksis Kiven käyttämät sanat, jotka esiintyvät tuossa otsikossa. Suurenmoisen kauniissa runossa Suomenmaa on seuraavat säkeet:
Kun yöseen halla hyyrteinen
vei vainiomme viljasen
Miten tehokas onkaan myös sana 'hyyrteinen'! Se on aktiivisempi ja värisyttävämpi kuin yleisempi 'huurteinen'. Ja kuinka kauniita ovat tässäkin Kiven alku- ja sisäsoinnut! Tuon runon voisi muuten laulaa Maamme-laulun sävelmällä tai Runebergin omalla Vårt land -melodialla. Olen käsitellyt tätä aihetta parikin kertaa blogissa, esimerkiksi tässä ja tässä.
Toisessa hykerryttävässä runossaan Kivi kuvailee helkaa, kevätjuhlaa ulineen - mikä todistanee että perinne oli elänyt vielä hänen aikanaan muuallakin Hämeessä kuin Sääksmäen Ritvalassa. Helavalkea-runossa on säe
öillisten liekkien lumovas loistees
jonka ällällinen alku- ja sisäsoinnutus on taas yhtä lumovaa kuin helkatulien liekit. Ja vaaleatukkaista neitoa kuvatessaan Kivi suorastaan tuhlailee sointuisuutta:
Kas kuinka kiharans karkelos liehuu,
karkelos kalliolla
Päinvastoin kuin kai useimmat minä pidän sanaa 'yö' äärimmäisen kauniina, kaikkine taivutusmuotoineen. Yö, yöllä, yöseen, öin, öinen, öillinen. Sana on kaunis kuin kesäyö, jonka olen kuvannut eteläisistä ikkunoistani, ja liittänyt tämän jutun alkuun.
Ruotsin lisäksi läntisissä murteissa kuuluu myös viro: "Haluatko?","Kas sa tahad?","Kai sää tahrot?"
VastaaPoistaJa Matiga - Matin kaa olisiko Kotkan rannikolla, jolla oli kiinteät yhteydet Eestiin. Vanha professori Kettunen kirjoitti joskus, että eestiläiset ymmärtävät suomen murteista parhaiten turkua, jossa on samanlaista grammatiikkaakin. Klingen kirjassa Muinaisuutemme merivallat kuvaama asetelma on varmaan syynä. Hiiumaalla ja osissa pohjoisrannikkoa tiemmä taas näkyy suomen vaikutusta.
VastaaPoistaKR
VastaaPoistaSuosittelen Kotilaisen uusinta: http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kielen-elama-suomen-kieli-eilisesta-huomiseen/
Vähän vaikeeta ponnistella teidän lansiihmisten kanssa näillä itäisillä mailla tällä savon ja karjalan murteen sekasikiöllä. Meidän lainamme tulevat monesti tuolta vihulaisen rajalta, takaa.
Vasta viikolla potussa lueskelin joensuulaisen Kirjokansi-kustantamon kirjaa 'Kadonnut isoäiti -ja Pietarin vetovoima', jossa teologi Pentti Laasonen etsii itsellensä ukkia (=isoisää tai vaaria tai taataa siellä lännessä).
Kirjassa tuli esille pari kapinetta, jotka lienevät aika tuntemattomia: uhvatta ja sukuna.
Minkähän homman yhteydessä noita käytettiin?
Onhan niissä kieltämättä omanlaista viehkeyttä. Veikko Huovisen mukaan suomen kielen kaunein sana on "koera". Hmm... siinäpä vasta sulokakas sana! Maistelkaa sitä! Ehkä sana "äeti" voisi olla hivenen parempi. Ehkä. Sanassa koera jotenkin kuitenkin kiteytyy hellyys ja samalla arkisuus. Voisiko kainuulaisempaa ja savolaisempaa sanaa löytyä.
VastaaPoista