maanantai 22. toukokuuta 2017

Äitienpäivä on syrjivä ja poissulkeva


Joissakin päiväkodeissa on osa vanhemmista tuohtunut lasten syntymäpäiväjuhlien viettämisestä. Jos syntymäpäiväsankari saa joitain lahjoja, muut lapset kuulemma järkyttyvät siitä etteivät he tai kaikki muutkaan saa niitä lahjoja. Tämän vuoksi jotkut vanhemmat ovat vaatineet joko synttärijuhlien lopettamista, tai sitten sitä että kaikkien syntymäpäivää vietettäisiin samalla, ja että kaikki saisivat lahjoja.

Kolmi- tai nelivuotiaista eivät kaikki ymmärrä syntymä- tai nimipäiväjuhlien luonnetta, vaan ovat kateita niille juhlaa viettäville. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että vika ei olekaan yksin pikkulapsissa, vaan ennemminkin heidän vanhempiensa aikuistumattomuudessa. Netin keskustelupalstat ovat täynnä pikkulapsimaista kiukuttelua, kateutta ja muodikasta uhriutumishakuisuutta.

Olen itse ollut vähän hapan erilaisten äitien, isien, ystävien ja milloin keidenkin päivien suhteen, ja kysynyt miksi vain yksi päivä vuodessa, eikä 365? Mutta luin äskettäin artikkelin, joka aukaisi silmäni ja sai minut ymmärtämään miten ihmisten atavistinen käytös toimii, ja minkälaisia aatteellis-poliittisia seurauksia sillä on.

Artikkelin mukaan (en viitsi kertoa mistä sen luin) äitienpäivä on poissulkeva ja syrjivä. Se jättää huomiotta sellaiset naiset

- joilla ei itsellä ole lapsia, mutta jotka hoitavat toisten lapsia,
- jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät saa.

Johdonmukaisuuden vuoksi meidän on lisättävä luetteloon ne naiset

- joilla ei ole lapsia, eivätkä niitä haluakaan,
- jotka eivät aatteellisista tai inhimillisistä syistä halua lisää lapsia tähän maailmaan,
- jotka eivät halua lapsia, koska joutuisivat tekemisiin miesten kanssa,
- jotka ruumiistaan huolimatta eivät ole naisia, tai kuuluvat johonkin niistä 7 tai 12 eri sukupuolesta joita äskettäin on määritelty.

Lisäksi on olemassa lukuisia erityisryhmiä, jotka eivät saa riittävän näkyvää osaa äitienpäivän nykyisessä vietossa. Heitä ovat erilaiset sorretut, toiskulttuuriset tai esimerkiksi raiskauksen seurauksena lapsen saaneet naisryhmät.

Äitienpäivästä pitäisi sen poissulkevan ja syrjivän luonteen takia luopua, tai siitä olisi tehtävä tasapuolisempi, yllä mainitut ryhmät huomioon ottava, heteropatriarkaalisista perinteistä puhdistettu yleinen naisten päivä.

Jos tarkastelemme vuoden muita juhlapäiviä, huomaamme että kaikki nekin ovat tavalla tai toisella poissulkevia tai syrjiviä. Meillä on uskonnollisesti syrjiviä juhlia joulusta juhannukseen, mistä johtuen monilla työpaikoilla, kouluilla ja päiväkodeilla sellaisia ei enää vietetäkään. Työpaikkojen juhlat syrjivät muutenkin monia, kuten niissä ennen työskennelleitä mutta iän tai irtisanomisen johdosta poistuneita, mutta itse asiassa myös sellaisia jotka olisivat halunneet yrityksessä työskennellä, mutta eivät ole sieltä työpaikkaa saaneet.

Almanakka ja nimipäiväluettelot ovat syrjiviä ja poissulkevia monella tapaa. Matin päivä syrjii kaikkia toisen nimisiä miehiä, mutta myös esimerkiksi sellaisia naisia jotka eivät voi tuota nimeä käyttää heteropatriarkaalisista sukupuolijaotteluista johtuen. Tämän vuoksi nimipäivistä ja almanakoista pitäisi luopua, koska kaikilla on oikeus kutsua itseään minkälaisella nimellä tahansa.

Yleisenä sääntönä tulisikin olla, että mikäli epäilemme joidenkin viettävän jotain "päivää", tai muuten tarjoavan pullakahveja ulkopuolisille, meillä tulee olla tasapuolisuuden nimissä oikeus mennä näihin mukaan. Nuoriso onkin jo alkanut toimia tähän suuntaan, heti kun tieto tai epäilys joistakin juhlista on levinnyt yleiseen tietoon.

Vasta sitten kun olemme luopuneet kaikista syrjivistä ja poissulkevista juhlanaiheista, ja saaneet täyden vapauden osallistua toisten mahdollisiin siitä huolimatta järjestämiin juhliin, olemme astuneet pitkän askelen kohti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Jos jotakuta jossain kehutaan, pitäkäämme huoli siitä että meitäkin tasapuolisesti kehutaan. Jos joku saa lahjan, meidän kaikkien pitää myös saada lahja, vähintään yhtä arvokas kuin se ensin saaneen lahja oli.

Kun oivallus todellisesta tasa-arvosta on mennyt läpi koko yhteiskunnan, jokainen meistä saa halutessaan voittaa minkä tahansa juoksukilpailun uudella maailmanennätysajalla. Ja jos joku meistä on päässyt asumaan vaikkapa Mäntyniemeen, kuka tahansa meistä voi myös viedä tavaransa sinne.

Muistakaamme, että meillä on oikeus kaikkeen siihen mitä muillakin on, ja että jos joku yrittää pitää kiinni omastaan, hänet voidaan tuomita tasa-arvoa rikkovasta toiminnasta vaikka pysyvään eristykseen tai jopa eliminointiin.




7 kommenttia:

  1. Ehdotan uudeksi liputuspäiväksi yleisen närkästymisen päivää. Jokaisella on aina jokin syy närkästyä ja jos taas ei ole, niin sitten voi närkästyä siitä ettei ole syytä närkästyä, jolloin asia tulikin hoidettua kuntoon. Päivämääräksi voitaisiin katsoa säätilastoista sellainen myöhäissyksyn päivä, jolloin kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä on paskamainen sää.

    Omat lapset ovat olleet sekä perhepäivähoidossa että päiväkodissa. Perhepäivähoidoissa synttäreitä vietettiin, päiväkodeissa ne mainittiin mutta lahjat ja tarjoilut olivat kiellettyjä. Tämä oli hyvä käytäntö, koska päiväkodeissa lapsia oli sen verran paljon, että synttäreitä olisi ollut yhtenään, herkkuja syöty liikaa ja synttärit olisivat kuitenkin menneet joidenkin vanhempien kohdalla överiksi kilpavarusteluksi.

    VastaaPoista
  2. Tähän maailma on matkalla. Ketään ei saa loukata, ja kaikilla on oikeus loukkaantua mistä ja millä perusteella tahansa, jos ei itsen niin jonkun muun puolesta, ja vaatia loukkaava asia siivottavaksi pois anteeksipyyntöjen kera.

    VastaaPoista
  3. Hyvä ja oivaltava kirjoitus, kuten myös edellä olevat kommentit!
    Infantilisoitumisen aika. Muistaakseni jossain on matkatoimisto (vai oliko se vasta suunnitteilla), joka järjestää sellaisia lomia, joissa maailman loukkaama ihmispolo saa olla vauvana. On isot vaunut ja tuttipullo, saa vain köllötellä ja imeä vaniljajuomaa, ottaa vastaan hoivaa ja hellittelyä, suloisia kylpyjä, tuutulauluja, kaukana paha ja epäreilu maailma.

    VastaaPoista
  4. Radiossa keskusteltiin jokunen kuukausi sitten, miksi meillä oikeastaan on sukupuoleen sidotut etunimet (poislukien sellaiset kuin Vieno ja Rauni). Keskustelu taisi päätyä siihen, että tähän ei ole (kun asiaa tarkemmin pohtii) mitään perustetta. Laki saattaa vielä olla vanhoillinen, mutta lakia voi muuttaa. Paljastuipa yksi keskustelijoista, joka julkisuudessa esiintyy vapaamielisenä, piilokonservatiiviksi, kun hän piti nykyistä käytäntöä ja sukupuolten erottelua eri nimin hyvänä. Toivottavasti vanhemmat siis saavat tulevaisuudessa nimetä tyttärensä Jormaksi ja poikansa Lauraksi (Laurin ohella).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legendaarisen Johnny Walkerin pakinassa muuan karvajalkainen ja sarvekas henkilö ilmoitti nimekseen Jorma-Riitta Perkele. Muuan tiukkislehti kiitti julkisesti Jumalaa siitä että Hän kosti kirjoittajalle tapattamalla hänet kolarissa.

      Poista
    2. Onhan näitä sukupuolineutraaleja uutuusnimiä jo käytössä (Kuu, Tuli, Eedi, Ruu) varsinkin niissä piireissä, joissa lapsen sukupuoli pidetään piilossa ja hän on sukulaisillekin vain lapsi, ei tyttö eikä poika.
      Femillä meni taannoin ohjelma, jossa kysyttiin ruotsalaisen feministiliikkeen jäseniltä, missä mennään. Siinä vierailtiin kodissa, jossa hen-lapsi leikki sukupuolettomia leikkejä - junarata oli mieluinen - sukupuolettomasti puettuna, ja toimittajalle ei kerrottu lapsen sukupuolta.
      Tämä lapsi oli vielä pieni, alle kouluikäinen. Entä kun tulee murrosikä ja sukupuoli näkyy?
      Outoa olisi antaa tytölle (tyttöoletetulle) nimeksi Kalle ja pojaksi tulkitulle nimi Orvokki.
      Johonkin tällä pyritään, minä en käsitä mihin.
      Ai niin, tasa-arvoon! Kaikki eivät ole kotona biologisessa sukupuolessaan, joten solidaarisuudesta kukaan ei saisi olla.

      Poista
    3. Yksi tasa-arvoinen ratkaisu lasten nimiongelmiin saattaisi olla molempien sukupuolten nimiyhdistelmä. Esim. Tiina-Pekka, Pekka-Tiina, jne. Lapsia tulisi mieluusti hankkia siten, että niitä ilmaantuisi parillisina numeroina. Siten perheessä voisi olla sekä Tiina-Pekka että Pekka-Tiina. Perheen parittomat lapset voisivat vaihtaa nimiään vuoroviikkoisin tai vaikkapa kuukausittaisin. Aikaa myöten nimilistassa voitaisiin kierrättää uuskulttuurisia nimiä.

      Uskoisin, että tässä suhteessa kirkkomme ekumeenisilla tahoilla on jo valmisteltu esityksiä.

      Poista