 |
| Wikisanakirjan analyysi hurskaudesta |
Kaikki tietävät, mitä kirkkaamman kruunun saavuttamiseksi tarvitaan. Kärsimystä, kärsimystä. kärsimystä. Kärsimys jalostaa, tekee ihmisen muita paremmaksi, tekee hänestä hurskaan. Sillä edellytyksellä että ihminen osaa kiittää kärsimystä omasta hurskaudestaan.
Suomalaiset ovat hurskasta kansaa. Kysymykseen "Mitä kuuluu?" on soveliainta vastata: "Ei tässä kurjuutta kummempaa".
Kärsimys ja kurjuus ovat mystisiä asioita. "Vain katuojan kokenut ihminen tietää jotain elämästä", ilmoitti muuan henkilö joka näyttikin katuojan kokeneelta. "Minä tiesin elämästä kumminkin sen verran että osasin välttää katuojan", minä varomattomasti vastasin. Vain toisten väliintulo pelasti minut kärsimysnäytelmältä.
Hyvä ystäväni on nk. lintumies ja luonnonvalokuvaaja. Hän on käyttänyt ilmaisua "kärsimysornitologia", joka tarkoittaa esimerkiksi työlästä vaellusta, laskentaa tai rengastusta säistä riippumatta, kaukana järjestyneen elämän mukavuuksista. Hän kertoo, etteivät kaikki lintuharrastajat kuitenkaan pidä häntä "oikeana" lintumiehenä, hän kun harrastaa myös muita luonnonilmiöitä kuin lintuja.
Ystäväni hurskaus luonnontarkkailijana ei siis kaikille riitä. Kuten Wikisanakirja yllä vihjaa, hurskaus on paitsi kilvoittelua myös kilpailua. Ja koska hurskaus kasvaa kärsimyksestä, onnellisuus omasta hurskaudesta on myös onnellisuutta oman kärsimisen johdosta.
Niinsanotut turbohurskaat ovat vieneet kärsimyksen tuottaman onnellisuuden äärimmilleen, sillä he voivat (yleensä oman suun todistuksen mukaan) kärsiä myös toisten kärsimättömyydestä eli vajaahurskaudesta.
Mutta jos kärsiminen näin siis on nautintoa, luulisi että kärsimättömyys siten tuottaisikin suurinta tuskaa. Siis se, joka vähiten kärsii, ja on näin myös vähiten hurskas, kärsii tilastaan suunnattomasti. Näinpä hän, kaikkea muuta kuin hurskas, lopulta onkin mystisesti kaikkia muita kärsivämpi ja hurskaampi. Jotain tämän kaltaista olenkin ollut huomaavinani näitä super- eli turbohurskaita seuratessa.
Uskonnollisen terminologian pohtimisessa on vaaransa. Kilpailu, jopa kyynärpäätaktikointi alalla on rajua ja raakaa. Ehkä olisikin parempi määritellä asiat hiukan yleispätevämmin:
Kärsiminen on sioille tyypillistä toimintaa.
KR
VastaaPoistamitäs me sofisti(ko)t!
Kävin keskustelua itseni kanssa ja molemmat Minäni pääsivät samaan tulokseen kysyttyäni 'maistuisiko kahvi?':
I Minä: - Kyllä ei.
II Minä: - Ei kyllä.
Siispä keittämättä jäi. Meni veden juonniksi. :)
Vastaukseni on kyllä ei. Kyllä ei muuta voi. Pysyy siis kotona.
Poista- Olkoon teidän puheenne "kyllä kyllä" tai "ei ei" (Jeesus N.). Positiivisuutta kehiin!
PoistaOmaan filosofiaani kuuluu, vahva käsitys siitä, että kärsimyksillä ei ihmisen luonne parane, eikä kruunu tai klaava kirkastu, vaan jos muuttuu, niin entistä katkerammaksi. Auvoisat ja valoisat tyypit ovat sitä mitä ovat kärsimyksistä huolimatta
Miniä - kandidaattini rakastaa possuja ja syö jouluna kalkkunaa. On oltava varovainen, kun maatalon poikana puhun hänen kanssaan. Hän pitää huolen pojastani ja pelkään, että varomattomat puheeni koituvat parisuhteessa kärsimykseksi.
VastaaPoistaKärsimysornitologia on hieno uudissana, jonka pariin jouduin juuri äsken. Räkättirastas oli tehnyt pesänsä pyykinkuivaustelineen vieressä kasvavaan Balsamipihtaan( Abies Balsamea) . Neuvottelimme asiasta hetken. Minulla oli argumentteinä puutarhaharava ja lupaus pesiä missä muualla tahansa. Pääsimme yheisymmärrykseen. Presidentti Trump voisi konsultoida minua. Menetelmäni ovat primitiivisiä, typeriä ja tuhoisia.. Hänen kannattaisi ehdottomasti ottaa yhetyttä