torstai 23. toukokuuta 2019

Kauniksen Riikan?

Tämä on toista kymmentä vuotta vanha teksti, löytyi tiedostoja siivotessa. Ajankohtainen yhä.

Sanotaan, että joku tai jokin on 'kaunis'. Jos puhutaan tästä 'kauniista', kenellekään ei tulisi mieleen puhua 'kauniksesta'. Itse asiassa sata vuotta sitten ei olisi tullut minunkaan mieleeni, että saman tapaisia sanoja, vaikka ihan ulkomaalaisiakin, olisi taivutettu 'kauniksen' tapaan.

Kun kerrottiin 'Salamis'-nimisessä paikassa muinoin käydystä merimittelystä, puhuttiin 'Salamiin', ei 'Salamiksen' taistelusta. Kun kerrottiin 'Pythagoras'-nimisen muinaistiedemiehen geometrisestä saavutuksesta, puhuttiin 'Pythagoraan', ei 'Pythagoraksen' lauseesta. 'Herakles'-nimisen muinaissankarin urotöistä puhuttiin 'Herakleen' urotöinä, ei jonkun 'Herakleksen'.

Tänään tämä vanha ja kovin aito suomalainen taivutustapa tuntuu yhtä vanhalta kuin 'Ilias'-nimisen paikkakunnan tienoilla neljä tuhatta vuotta sitten tapahtunut tappelu. Me vanhat, lähes tuon ikäiset muinaisjäänteet, puhumme yhä 'Iliaasta', ei 'Iliaksesta'.

Me vanhat muistamme myös lähes 'Iliaan' eli Troian sodan aikaisen käytäntömme nykyisen Latvian, entisen itämerensuomalaisen alueemme eteläreunoilla. Meille Daugavan joki oli nimeltään 'Väinäjoki', suustaan leveä salmimainen väinä. Daugavpils oli meille 'Väinänlinna'. Ja entä sitten, kun 'Väinäjoen' varrelle taannoin 800 vuotta sitten perustettiin kaupunki nimeltään Riga?

Mehän kutsuimme sitä nimellä 'Riika', kuten sen nimi meidän korvaamme kuulosti. Me taivutimme sanaa kuten omaa sanaamme 'liika'. Menimme 'Riikaan', olimme 'Riiassa', tulimme 'Riiasta', ja meidän sikäläiset ystävämme olivat 'riikalaisia' - eivätkä ikinä mitään bladi "riialaisia".

Kun me vanhat muuten nuorina hölmöinä rakastuimme, me puhuimme 'armaastamme', ei 'armaksestamme'... Ja kun puhuttelin muinaista esimiestäni, etunimeltään Touko, minun oli taivutettava 'Touon', ei 'Toukon'. Eihän tuo nimi sentään ollut muotoa 'Toukko'!


Nykyään ei ole millään väliä, ei edes rakkaalla ("rakaksella") äidinkielellämme, mutisee katkera Sääksmäessä asuva vanhus.

1 kommentti:

  1. Tästä tulikin mieleen eräs Rydman, joka - muistaakseni Yliopisto-lehdessä 1990-luvulla - taivutti ruis-sanan genetiiviksi "ruiksen".

    VastaaPoista