tiistai 20. lokakuuta 2020

Maja Rydman, unohdettu suomalainen runoilija 4 (Helene Schjerfbeck)

Maja Rydman (os. Stenman, 1911-48) oli jatkosodan aikana Helene Schjerfbeckin tärkeä avustaja, joka pelasti taiteilijan huonoista oloista sisämaahan Nummelaan turvallisempaan täysihoitolaan, ja toimitti tälle kirjoja, lehtiä ja tarvikkeita. Meille on säilynyt tietoja näiden kahden naisen ystävyydestä varsinkin Helenen Einar Reuterille kirjoittamissa kirjeissä. Seuraavat tekstit perustuvat näihin kirjeisiin, ja kursiivisitaatit ovat suomennoksia Helenen viesteistä. 

Helmikuun alussa 1942 olivat Maja ja hänen uusi miehensä Atos Wirtanen tapaamassa Helene Schjerfbeckiä Loviisassa. He kauhistuivat hänen olojaan, sairaana ei saanut hoitoa, eivätkä sairaalatkaan auttaneet, ja päättivät että Helene on heti saatava sisämaahan ja parempaan hoitopaikkaan. Helene ihmettelee Stenmanin tyttären seuralaista, kansanedustajaa, miettiin että ihmiset puhuivat Majan entisestä miehestä - onko tämä nyt sitten uusi? Pian selviää totuus, kirjailija Wirtanen on Majan uusi aviomies.

Rouva R. on ollut suurenmoisen energinen - ja kiltti, hän toi minut torstaina autolla ja reellä lumen takia - niin vaikea hankkia kaikkia näitä! Osoite on Luontola, Nummela. ... Hyvä pensionaatti. (25.2.42)

Auto oli presidentti Rydin käytössä ollut musta Chrysler Imperial, rekisterinumero SA-1. Mukana oli presidentin adjutantti eversti Åke Slöör.

Ajattele, pikku rouva Rydman oli täällä taas, minulla on mukavaa hänen kanssaan, ja me pidämme samoista kirjoista, Mauriac, Mann, Balzac ja muita. Hänellä oli mukana Daumier-vihko jossa teksti oli Valéry-runoilijan. ... Rouva R. hankkii kaiken mitä haluan, ja tuo sen mukanaan. ... Rouva R. puhui minulle eräästä asiasta. (18.3.42)

Maja on ehkä kertonut asioistaan Helenelle. Tämä alkaa kiinnostua nuoresta naisesta, ja näkee hänen lävitseen niinkuin vanha nainen vain nuoremmastaan kykenee.

Rouva Rydman (hän kutsuu itseään yhä sillä nimellä pojan takia) oli täällä ja me pidimme samoista kirjoista. Hän lainasi munulle Estaunicin "L'assencion de Mr. Baslèvre" johon niin ihastuin - kohtalo kuljettaa meitä. Ja hän lainasi minulle Thomas Mannin "La Montagne magicue", hänellä oli se ranskaksi. ... Ja me pidimme toisistamme. Eilen oli rouva Stenman täällä. Hän [Gösta] ei uskalla lähteä niin rasittavalle matkalle vielä. Mitä huolenpitoa minusta, en voi edes kertoa kaikesta. ... Äiti ja tytär ovat kaksi rohkeaa. (maaliskuu -42)

Tillbedjan

I lysande purpur träden tillbedja dig, / och gräset i smaragd

breder längtande ut sin svalka / för din fot.

Den sömniga vinden / reser sig

och sträcker sina vita armar / efter höstens mogna frukt.

Dig till gåva / och offergärd.

Rouva Rydmanin viimeisin runo. (27.5.42)

Tämä runo on varmaan kirjoitettu Atos Wirtaselle. Se ei todellakaan ole kovin hyvä, kuten Helene itse myöhemmin sanoo. Runo on lähes kliseemäinen, väkinäisesti rakennettu, ja sen voi hyvinkin katsoa olevan velvollisuudentuntoinen lahja runoilijalta runoilijalle - mutta todellista tunnetta se ei sisällä eikä välitä. Helenen kirjeistä käy ilmi, että pariskunta ei enää kesällä juurikaan elänyt yhdessä, ja avioliitto raukesikin myöhemmin samana vuonna. Atos pysyi perheen ystävänä tämänkin jälkeen.Taiteilijana Wirtanen ei ollut järin hyvä, ei edes Majan veroinen, mutta filosofina merkittävämpi.  Hänen omakustanteena 1959 julkaisemansa kirja "Tekniken Människan Kulturen" on eräs ensimmäisistä vakavista tulevaisuustutkielmistamme.

Hannan piti ostaa minulle aamutakki, mutta rouva Maja ei pitänyt siitä - hän valitsi hyvin kauniin. Kun hän on ollut täällä, syön makeita niin että voin pahoin, ja luen niin että aivan väsyn. Hän hemmottelee minut piloille - miten tämä päättyy - huonosti - Hänen miehensä ei ole maalari, hän on kirjailija ja entinen Arbetarbladetin toimittaja, kirjoittaa siihen vielä. Hänen kirjansa kävi yli ymmärrykseni, se on yhtä "toisaalta, mutta taas" - se on kyllä kallellaan, sanoisin että ylikin sosialismin. Hän on miellyttävä puhuessaan ja on kyllä hyvin hieno - ihmiset ensin kyllä säikähtävät hänen ulkonäköään. ... Maja on hyvin virkeä, suloinen, lukee, kirjoittaa, mutta minusta hän on vielä lapsi, ne ovat aina nälkäisiä, minusta hän tekee sitä vielä. Minusta hänen pitäisi läytää elämänilo, pikaisesti. "De doman non che chertezza". (Hän on kerran ollut keuhkotautiparantolassa). Hän antaa liikaa. (28.5.42)

"Huominen ei ole varmaa"... Schjerfbeck näkee nyt Majan läpi hyvin selkeästi. Hän ei välttämättä tiedä James Bramwellista - tai jos Maja oli kertonut hänestä, kumpikaan ei voinut tietää mitä neljän vuoden kuluttua tulisi tapahtumaan. Nyt Schjerfbeck on sitä mieltä, ettei Maja vielä ole rakastanut oikeasti, ja toivoo nuoren ystävänsä voivan vihdoinkin heittäytyä elämäniloon. "Hän antaa liian paljon" on ehkä Schjerfbeckin terävänäköisin huomautus.

Rouva Majan kirja on parempi kuin se runo jonka hänen luvallaan lähetin. Siinä on joitakin asioita. 'Avsked' on kauhea. Siellä on jotain ajopuista. Jotain jonka luulen koetuksi - en vielä tiedä. Hän tulee sisarensa kanssa pian hän sanoo, sisarella on varmaan tylsää täällä. (29.5.42)

Olen vähän levoton, rouva Rydman kirjoittaa olevansa maalla Tukholman lähellä sisartensa kanssa, vanhemmat Tukholmassa - miksi mies ei ole maalla? (9.8.42)

Monena yönä olen uskonut sen olevan viimeiseni. Surullista, rouva Maja jättää meidät. Voisinpa maalata hänet, nuorena ja elämänhaluisena. Minusta on jotakin jota hänellä ei vielä ole ollut - ja minä sanoin "minusta Te ette vielä ole rakastanut" niin kamala olin. Hänellä on niin kiire. - Häntä varmaan tarvitaan siellä. (31.10.42)

Mitään en ole maalannut. "Tyttö ja sininen nauha" piironginlaatikossa. - Viikon on rouva R. ollut Ruotsista tulleen sisarensa kanssa täällä ja minulla on ollut aivan ihanaa. Miten hän haluaa puhella minun kanssani? (28.11.42)

Rouva Rydman ja hänen sisarensa Ruotsista olivat täällä 7 päivää, ... Me pehuimme kaiket päivät, kuinka hyvin kestivätkään seuraani, joskus melkein puolikymmeneen. Ja pari kertaa tuntui siltä ettän olisi selvästi edistynyt, tuo pikkuinen tyttö kuten minä hänet näen. Mutta yksi asia pilkottaa kaiken aikaa, myös runoissa, kuolema. ... He lepäsivät täällä, minä piirsin molempia, rouva R. onnistui paremmin, ei aivan näköinen, silmät eivät olleet ihan oikein, mutta hän halusi näyttää tuollaiselta. ... Rouva R. on niin nuori, etsii onneaan vielä - niin tekevät monet. (7.12.42)


Tällainen on se kuva, jonka Helene piirsi Majasta marraskuussa 1942. Helene piirsi Majan kasvot naamioksi, koska näki hänen olemuksessaan muutakin, kätkettyä. Jos tämä naamiomuoto oli se jonka Maja näki ja hyväksyi, hän itsekin tiesi että piilossa oli jotain muutakin.

Rouva Rydmania tarvitaan Tukholmassa. (7.2.43)

Rouva Rydman tulee Helsinkiin keväällä, pian. Hän tarjoaa sisartaan malliksi mutta minä en jaksa aloittaa monia. ... Rouva R. lähetti kirjoja - 'Klaga månde Elektra', O'Neill - minusta se oli huonoa seuraa. Ja modernia ranskalaista runoutta, se muistuttaa kubismia. Olenko liian väsynyt ja tyytymätön. Eikö saa pitää joistakin asioista joista jo kauan, kauan on pitänyt. (16.3.43)

Rouva Rydman on makuulla, yskii vähän, on noustava ylös kun puhelin soi, ja huushollin vuoksi. Lähettää minulle kirjoja. (25.4.44)

Rouva Rydman tuo paljon kirjoja, minä pidän yhdestä Saroyanista (The Human Comedy) sekä Graham Greenistä (Power and Glory). ... Nyt aion lukea Chestertonin kirjan 'St. Franciscuc', en pitänyt yhtä paljon 'Thomas av Aquino'-kirjasta kuin rouva Rydman. (2.8.44)

Pian tämän jälkeen Gösta ja Maja järjestivät Helenen Saltsjöbadeniin Ruotsiin viimeisiksi elinkuukausikseen. 

Schjerfbeck vierasti nuorta Majaa ensi alkuun, mutta pian naisten kesken syntyi ilmeisen läheinen suhde. Heillä olikin tavallaan paljon yhteistä. David Wilson analysoi heidän suhdettaan eräässä viestissään näin:

There are many interesting parallels between HS and MR. They both had traumatic, broken relationships with an Englishman. They both used French for communicating with the English lover. They were both dominated by Gästa Stenman. HS had very ambivalent feelings about Stenman, sometimes denouncing him as tyrant, at other times thankful for the financial security he gave to her. I think Maja must have been always in her father's shadow - why should he name her gallery 'Stenmans dotter' if that was not how he and others thought of her? In a sense both women were convalescents all their lives - an alternative title for the opera (eräs Wilsonin ja minun suunnitelma) might be Toipilaat.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti