Sosiaalinen, minäkö?

Tuli tässä keskustelluksi lounaalla vanhan ystäväni eläkeläislääkärin kanssa sosiaalisuudesta, miten se on vanhemmiten hiipunut. Enää ei ole kovin suurta innostusta sosiaalisiin kontakteihin, ja oma rauha alkaa innostaa enemmän. Pieni kyynistyminen kurkkii olan takaa, ihmisten kiivailu toistensa kanssa tuntuu typerältä.

Mutta mietin sitten mennyttä, ja mitenkä alkoikin tuntua siltä ettei minulla ennenkään ole ollut varsinaista sosiaalihakuisuutta. Olen tehnyt paljon töitä yleisön kanssa, ja minua on pidetty siinä hommassa aika hyvänä. Mutta nyt tuntuukin siltä, ettei se sosiaalisuus siinä ollutkaan kovin tärkeässä roolissa. Ei minulla koskaan ollut mielessä se, olinko hyvä tässä, ovatko vaatteeni hienot, tai ovatko kutrini ojennuksessa, pääsenkö paistattelemaan parnassolle. Olin vain työssä ihmisten kanssa, ja suhtauduin heihin normaalin ystävällisesti, siinä kaikki.

Mietin sitten päätöitäni musiikin tekemisessä. 1960-luvulla aloin saada kitkerää kritiikkiä musiikistani. Sitä ja tätä ”ei olisi pitänyt tehdä”, yritettiinpä minua ajaa ulos viiteryhmästänikin. Minua ei tosiaankaan voida pitää karriäärisäveltäjänä, tein  aivan liikaa semmoista jota vakavasti karriääriinsä suhtautuva kauhistuen kaihtaisi.

Tämän vuoksi tein paljon muutakin työtä kuin musiikkia. Kirjallisuus oli harrastuksistani tärkein, ja yleensäkin kulttuurihistoria, pitkien radio-ohjelmien pohjana. Tässä kirjallisessa mielessä olin ehdottomasti ammattilainen.

Mutta siltikin… 

Kari egyptiläisenä, 1954. Vanhoilla päivillään se oikeasti opiskeli hieroglyfejä.

Loppujen lopuksihan minä oikeastaan vain leikin ja huvittelin, en välittänyt karriääreistä enkä sovinnaisesta urasta. Ihmisiin suhtauduin periaatteessa myönteisesti, mutta en piitannut varsinaisesta menestyksestä, en rahan enkä aseman etsimisestä.

Minulla ei ollut kiinnostusta taistelemiseen, väistyin ennemminkin syrjään. Kun pääkaupunki tuntui ahdistavalta, siirryin kauemmas, ja kiinnyin monien esivanhempieni seutuun Hämeen sydämessä. ”Ei pärjännyt Helsingissä, katosi maalle”, sanoi muuan oikein ajatteleva. ”Mutta kun ei oikein kiinnostanutkaan, täällä pääsi tekemään kaikenlaista kivaa”, minä sanoisin, jos joku tämmöistä kysyisi.

”Voi voi, oli se niin lahjakas poika”, murehti muinainen asiantuntija. ”Mutta ei hänestä sitten suurmiestä tullut…”, tämä lisäsi vilpittömän surullisena.

Mutta ei osannut tietää, että poika ei siitä ollut ollenkaan harmissaan. Teki vain kaikkea mikä sattui innostamaan, omaksi huvikseen.