Helluntai lähestyy - ja Ritvalan helkavirret

Tänään on helatorstai, ja ensi viikon lopulla on vihdoin helluntai. Silloin neidot lähtevät kokoon ikivanhaan Ritvalan kylään Sääksmäessä, ja laulavat hämärästä muinaisuudesta periytyviä helkavirsiä, sillä on helkajuhla, kevään ja hedelmällisyyden muinainen maaginen pyhä päivä. Monet ovat ihmetelleet näitä laulun sanoja. Ylen kummallista kieltä - mitä ihmettä tuolla sanotaan? Eräälle entiselle helkaneidolle kirjoitin tämmöistä selitystä näistä. Mutta ensin se ALKUVIRSI Ruvetkasme, rohjetkasme, älkäs ääntämme hävetkö, vaikk' on lapset laulamassa, heikot virttä helkkämässä. Annas mun käen kukata, merihelmen helkytellä, Saksan pähkinän sanella, Ruotsin ruokosen puhella, Turun urvun uikkaella, väättyvasken vaikkaella. Käykäm siukuset sinelle, mataroille morsiamet! Tuokam sieltä seulan täysi, mataroita markan vakka! Tehkäsme sinestä silta, uikasme punasta porras, jumaloihin mennäksemme, jumaloihin puhtahisin. Kun nämä laulut kirjattiin muistiin 1800-luvun alussa, noista vanhoista runoista eivät pari sataa vuotta sittenkään eläneet tytöt kaikkea ymmärtäneet, mutta oltiin sitä mieltä että niitä ei kumminkaan tohdita muuttaa. Ja kun kaikki oli pelkästään muistin varaista, jotakin oli aikojen mukana varmaan unohtunutkin. Mutta tässä on nyt 'suomennettuna' alkuvirsi eli -runo. (”Virsi” on muinainen balttilainen laina *wirds = ’sana’, samaa sukua kuin ’word', ja ”runo” on muinainen germaanilaina, joka tarkoitti piirrettyä taikamerkkiä tai kirjoitusta). (Vanha suomalainen filosofi sanoi:"Sanat ovat kuin avantoja, joiden alla merkitysten kalat uivat omia teitään”)… Ja sitten se Alkuvirsi Ensin vanhaan tapaan toivotukset ja innostavat sanat:     Ruvetkasme, rohjetkasme, Älkäs ääntämme hävetkö,     Vaikk' on lapset laulamassa, Heikot virttä heittämässä. Sitten juhlitaan, yhä kovaäänisemmitn:     Annas mun käen kukata, laulaen,     Merihelmen helkytellä, Saksan pähkinän sanella, helistimillä     Ruotsin ruokosen puhella, ruokopillillä,     Turun urvun uikkaella, Turun tuomiokirkon urut rakennettiin viimeistään 1500-luvulla.     Väättyvasken vaikkaella. Käyrätorvella! Molemmat pitivät hirmuista mökää  noihin aikoihin! Sitten valmistaudutaan juhliin, hankitaan koreat vaatteet. Sitä varten tyttöjen piti kerätä väriaineita. Punainen ja sininen olivat kaikkein hienoimmat värit, ja sellaisten saaminen oli täällä vaikeampaa, ulkomailla oli parempia. Ajattelepas Sääksmäen pukua! Punaista ja sinistä! Keltamataran juurista sai punaista, sinivuokoista jonkun mukaan sinistä, mutta sitä varsinaista siniväriä sai parhaiten morsingosta, jota kasvaa Ahvenanmaan suunnalla.     Käykäm siukukset sinelle, (siskot keräämään siniainetta)     Mataroille morsiamekset, (hedelmällisyysriiteissä neidot ovat näytillä!)     Tuokam sieltä seulan täysi, (arvellaan että ”sieltä” oli alunperin ”sintä” eli sinistä - jo muinoin oli vaikea ymmärtää vanhaa kieltä)     Mataroita markan vakka, (markka oli hopean painomitta, noin neljänneskilo, ja vakka oli puusta, tuohesta tai päreestä tehty astia tai kori, viljamittana n. 36 kg) Sitten mennään kalliiden aarteiden kanssa pyhään paikkaan. Symbolisesti ylitetään silta eli porras. Laituriakin voitiin sanoa sillaksi, porras oli rakennelma jolla voitiin ylittää joki tai puro. Ja alkusointu on tietysti mukana.     Tehkäsme sinestä silta, Uikasme punasta porras,[21]     Jumaloihin mennäksemme,     Jumaloihin puhtaisin. Näin lauloivat kulkueen neidot muinoin, ja laulavat yhä. Joka säkeen jälkeen toistettiin sanat "Kauniissa joukoss'". Kerrotaan, että 1700-luvun papit paheksuivat kovin alkuperäistä toistoa joka saattoi olla "Jumala on joukoss'", ja sitä piti sitten muuttaa. Tämän jälkeen laulettiin kaksi tai kolme pitkää legendaa, mutta ensin otan esiin lopun kaksi lyhyttä virttä. (Jatkuu...)