Missä he ovat - Sääksmäen pannahiset ja heidän jälkeläisensä?

"Sexemeckensis"

Sääksmäki on ylimuistoinen asutuskeskus, jossa  viljelyä harjoitettiin jo hyvinkin 3000 vuotta sitten. Sen itärantaa jäsentää pitkittäisharju, joka ulottuu Lempäälästä aina Hämeenlinnan Hattelmalaan asti. Rapolan kohdalla siihen oli muodostunut valtava harjuhauta, jonka ympärille myöhemmin rakennettiin linnoitus. Kun Sääksmäki on vielä vesiliikenteen solmukohdassa, ei ole ihme että siitä kehittyi läntisen Hämeen keskus. 1400-luvun alusta, ehkä jo aikaisemminkin oli perustettu Sääksmäen kihlakunta, joka ulottui etelän Somerolta Keski-Suomen Rautalammille asti.

Vuonna 1640 valtava kihlakunta jaettiin kahtia. Eteläinen osa ulottui Sääksmäen ja Pälkäneen korkeudelta Somerolle ja Tammelaan. Vasta 1860 "Sääksmäen valtakunta" hajosi, kun kihlakuntalaitos järjestettiin uudelleen. Ei siis ole ihme, että turkulaisen porvarin poika Henrik Hartmaninpoika lähetettiin kirkkoherraksi Sääksmäen talonpoikia kurittamaan. Toista kymmentä vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Turun piispaksi, mutta kuoli 1357 ennenkuin pääsi virkaansa hoitamaan.

Arvellaan että Sääksmäen seurakunta olisi perustettu jo 1200-luvulla, jopa sen alkupuolella, ja sekin oli alueeltaan laaja, Urjalasta Pälkäneelle. Mutta seudun ikivanhat kylät ovat sitäkin paljon vanhempia. Kymmeniä polttokenttäkalmistoja on nykyisin löydetty kylien tienoilla, ja arvatenkin paljon niitä on tuhoutunut maankäytön vuoksi. Kristinusko toi mukanaan ruumishaudat, ja saattaa olla että samalla paikalla hautaaminen jatkui. Tosin en ole havainnut listoilta täältä kuin yhden  tapauksen, Jutikkalasta. 

Tuo 1200-luvun muutosaika on varmaan ollut mielenkiintoinen. Kaksi ajatustapaa sekoittui toisiinsa, vanhat pyhät paikat muistettiin aikansa, ja sitten unohdettiin. Vanhat kalmistot unohtuivat, jopa kristillisetkin. Vanhojen kertomukset muuttuivat saduiksi, niitä muunneltiin ja tulkittiin uudestaan. Muuttuvat nykyajat kiinnittivät mieltä enemmän. Vain kieli ja sen sanat säilyivät, mutta muuttivat nekin merkityksiään ajan vieriessä.

Koko kihlakunnan suurin kylä oli Ritvala, ja sen vierellä Toppolanmäen hautapaikasta tuli tunnettu mm. DNA-tutkimuksen vuoksi. Mitään ihmeellistä ei sinänsä löytynyt, vanha väki oli ilmeisesti samanlaista kuin nykyinenkin. Vaaleatukkaista, laktoosia sietävää. Ruumiita on löytynyt Ritvalan Yliskylästä ja Huittulastakin, mutta kirkon ja Voipaalan alueelta ei ollenkaan. No, siinä vaiheessa kun kirkko oli saatu aikaan, vainajat haudattiin sinne. 

Yksi merkillinen tapaus on kuitenkin selvittämättä. Kun Voipaalan kartanon ensimmäistä päärakennusta vuonna 1600 rakennettiin, kellarin kaivannosta löydettiin suuri määrä luita. Väki epäili, että sielläpä olivat kylän entiset isännät, jotka kirkkoherran kavala voutipoika oli ominut itselleen. Siitähän sitten tuli saman vuoden syyskäräjillä selvitettävä asia. Lausuntojen mukaan pääkalloissa "ei ollut tukkaakaan", joten luut olivat joidenkin ikivanhojen vainaiden jäämiä. Tästä voisimme ehkä päätellä, että suuren Voipaalan kylän ruumishaudat ovat sijainneet nykyisen päärakennuksen alla? Tätä näyttäisivät aikoinaan tehdyt kaikumittauksetkin vahvistavan. Ja haudat olisivat siis kirkkoa edeltäneeltä ajalta? Tai armahdusta vailla jääneet kuusi Voipaalan isäntää 1300-luvulta?

Isäntäluetteloita on säilynyt 1400- ja 1500-luvulta, mutta varsinaisia kirkonkirjoja vasta 1600-1700-luvuilta. Me emme tiedä missä pannahisten luut ovat. Kun kirkonkirouksesta ei ole muita dokumentteja, voimme jopa olettaa että he ovat maksaneet kymmenyksensä, ja ovat kirkkomaalla. Kun kirkon alla olleet haudat tuhottiin 1840-luvun alussa, siinä katosivat vanhat merkityksisimmät vainajat. Kirkon ympärillä maata on käännelty satoja vuosia yhä uudelleen, joten vanhoista haudoista ei ole juuri jälkeä. 1200-luvun jälkeen Sääksmäen alueella on haudattu tuhansia vainajia. Maaksi he ovat tulleet jälleen...

Entä jälkeläiset? Tiedän vain yhden 1500-luvun Sääksmäen henkilön, jonka jälkeläisiä elää yhä. Hän oli turkulainen ylimys Paavali Särkilahti, joka oli Sääksmäen kirkkoherra 1536-66. Hänen jälkeläisiään on runsaasti. Itse tiedän joukon kartanoita 1600- ja 1700-luvuilta joita asui esivanhempiani, jopa yhden Sääksmäen kirkkoherrankin. Mutta en tiedä yhtään täkäläistä tilaa jolla olisi katkeamatonta sukulaisuutta nykyihmisiin. Heitä epäilemättä on sinänsä paljon. Kautta historian väkeä täällä on tullut ja lähtenyt, naitu lähiseuduille tai kauemmaksi, siirtynyt erätiloille Keski-Suomeen, tai muuttanut ulkomaille kuten Tukholmaan jo 1400-luvulla. 

Kaiken järjen nimissä meillä täytyy olla hirmuinen määrä nykyväkeä, joiden esivanhemmat ovat asuneet Sääksmäessä jossain vaiheessa, ja sen enemmän mitä kauemmaksi historiassa mennään. Pannahisillakin saattaa olla jälkeläisiä nykypäivänä, ja jollakin laskennallisella todennäköisyydellä joku voisi arvella jopa näiden suuruusluvun. Mutta sitä totuutta me emme ikinä saa tietää.

Mutta Sääksmäki kaikkine suurine ja jännittävine historioineen on yhä täällä, ja harjaantunut silmä löytää yhä jälkiä siitä. Voisinpa haastatella isoisäni isoisää Petter Augustia, joka oli Sääksmäen kruununnimismies 1838-45! Mitäpä hän saattaisi kertoa Voipaalan Gripenbergeistä, kirkon laajennuksesta, tai Ritvalan helkajuhlasta? Hänen paperinsa ovat Hämeenlinnassa, mutta olen niitä plarannut vain sieltä täältä, muun muassa nimikirjoitusta metsästäen. Jotain tiedon murusia sieltäkin voisi löytyä.