Naisten valta

Gartenlauben 1896 numeroista ovat nämä kaksi kuvaa, jotka kuvaavat neitien elämää kahdelta vastakkaiselta suunnalta. Kuten Marcel Proustin legendaarisesta eepoksesta tiedämme, porvariston sisällä oli monenlaisia kerrostumia, jotka osittain lomittuivat toisiinsa, osittain olivat jyrkästikin erillään. Useimmilla perheillä oli pyrky "ylöspäin", ja tyttäret yritettiin mielellään naittaa hiukan paremmiksi koetuille herroille. Tästä syntyi epäilemättä ristiriitoja tyttärien ja perheiden välille, sillä tokihan neideillä oli omat unelmansa, ja niiden varjeleminen oli joskus kovan työn takana.

Neidit olivat luonnollisesti täysin tietoisia viehätysvoimastaan, ja monet käyttivät sitä hyväkseen myös harjoitellakseen taitojaan ja huvitellakseen niillä. Alemman kuvan neidit ovat jo itsenäisiä, ja valmistautuvat sunnuntaipromenadiin kaupungin suosituimmalle bulevardille. Yläkuvan neiti on suojellumpi, ja hänen on pakko yrittää käyttää hyväkseen pieniäkin valvomattomia hetkiä. Näin nuoret naiset pääsivät kehittämään myötäsyntyistä oveluuttaan, harjoittelemaan valloitustaitoaan, viedäkseen lopulta joltakin nuorelta herrasmieheltä pikkusormen - ja sitä maisteltuaan ehkä lopulta koko käden.

Porvarillinen yhteiskunta loi kirjallisuuteen oman romanttisen rakkauskertomusten ja -romaanien genren, jota Die Gartenlauben tapaiset aikakauslehdet hyödynsivät. Niissä julkaistiin näitä romaaneja jatkokertomuksina, kuin nykyisiä televisiosarjoja ikään, ja monet elämään jääneet kuuluisat romaanit onkin itse asiassa ensin julkaistu jatkokertomuksina.

Paljon on ehditty säälittelemään 1800-luvun yläluokkaisia neitoja, on korostettu heidän väline- ja myyntiarvoaan, ja väitetty heidän olleen enemmän alistettuja ja hyväksi käytettyjä ihmisraukkoja, kuin itsenäisesti toimivia yksilöitä. Mutta jos luemme vanhoja romaaneja ilman värillisiä lukulaseja, huomaamme että heillä oli itse asiassa suunnaton valta. He saattoivat ajaa nuoria miehiä hulluuden rajoille, ja hyljätä heidät sitten kuin revenneen rukkasen. Ei ihme, että nuoren Goethen Werther sai aikaan suoranaisen itsemurhien aallon. Yläluokkaisessa maailmassa naisilla oli maaginen valta, mutta sitä he ylläpitivät usein varsin näkymättömin silkkihansikkain, oveluudella, sopivasti ulos tiristetyillä kyynelillä, ja muilla naisille ominaisilla keinoilla - sitä perimmäistäkään keinoa unohtamatta...  

Varovaista peliä nuorten naisten kanssa

Tässä on herkullinen kuva Gartenlaubesta 1895. Minun ei edes tarvinnut tulkita sitä uudelleen, sillä tämän Botts-nimisen taiteilijan kuvan nimi oli "Varovaista peliä". Noin yleisluontoisena satiirina tämä kuva toimii ihan hyvin, ja on terveellinen muistutus meille arvokkaille vanhoille herroille. Mutta henkilöiden ilmeet ja koko asetelma käyvät selville vasta kun tarkastelee itse shakkilautaa.

Pelin asetelma on varsin sekava ja hyvin hassunkurinen, mutta olennaista on, että valkoinen torni uhkaa mustan kuningasta, joka ei pääse pakoon. Nuori neiti on hyökännyt kuninkaalla(!) ja ahdistanut vanhan herran tilanteeseen joka on yksinkertaisesti shakki ja matti! Näinhän siinä tapaa käydä, vaikka kuinka yrittäisi pelata varovaisesti ja varman päälle...

Polkupyörä muuttui nykyaikaiseksi 1880-luvulla, ja siitä on hyvä esimerkki alla olevassa mainoksessa vuodelta 1896. Ehkä enemmän kuin itse pyörän nykyaikaisuus, kiinnittää huomiota reklaamin koristeellinen piirrostyyli. Entäpä jos tällaista layoutia kokeiltaisiin tänä päivänä? 

Polkupyöräreklaamin alla on maissijauhomainos - ja ylen tuttu tuotemerkki. Wikipedian mukaan se monien vaiheiden jälkeen on nykyisin Unileverin omaisuutta.  

Räätäli tuskastuu asiakkaaseen

Tämä mainion genremaalarin Eugene de Blaasin kuva löytyi Die Gartenlauben 1880 vuosikerrasta. Olen värityksellä korostanut pääasiaa eli housuja, myös ompelijattaren sylissä. Nuoren herrasmiehen(?) kiinnostus suuntautuu muihin väreihin. Kisälli istuu lipaston tai työpöydän päällä klassisessa räätälinasennossa.

Lehteä luki arvatenkin pääasiassa hyvin toimeentuleva väki, jolle kannatti myös mainostaa koruja. Kaulanauha näyttää sievältä, ja kultainen rintarossi samoin. Täytynee jostain etsiä Saksan markan arvotaulukko, jotta suurin piirtein selviäisi hintataso 1896. Rintarossi on kuitenkin omituisen halpa.

Älä tule hakemaan!

Tämän kuvan ja siihen liitetyn runon nimi kuului Die Gartenlauben eräässä vuoden 1896 numerossa Hol über! Taustalla innokas nuorukainen on astumassa veneeseen ja tulossa hakemaan tytön joen yli. Mutta katsokaapa tyttöä! Hän seisoo siinä itsetietoisena kuin maalarin malli ainakin, poseeraa, eikä luo silmäystäkään poikaparkaan. Niinpä kirjoitin uuden runon, haikun mittaan tietysti, ja kerron siinä mitä itse näen.

Vuonna 1896 oli epäilemättä vielä aiheellista julkaista hevosliikennöinnin opaskirjoja. Mutta mahtoiko mennä edes kymmentä vuotta, kun suosituimpien liikennöintikirjojen aiheena olivat hevosten sijasta autot. Tässä mainoksessa eletään siis vuosituhantisen liikennekulttuurin auringonlaskua.

"Jos se on lasku, niin annan..."

Ylistettyjä olkoot kaikki genre-maalarit ja -piirtäjät! Parhaimmillaan he kertovat kuvillaan tuhansien sanojen tarinan. Kuten edellinen kuva neidistä joka "auttaa" ihailijaansa mahdottomassa yrityksessä, tai kuten tämä kuva jossa posteljooni panttaa leikkisästi naisen odottamaa kirjettä. Nyt harmittaa etten värittänyt lankakerää ja kutomusta vaaleanpunaiseksi - se olisi antanut tarinalle yhden ulottuvuuden lisää!

Ennenkuin sulhanen saapuu, neidin on huolehdittava puhtaudestaan. Mutta voi! Kumman Liljamaito-saippuan hän sitten valitsisi? Eräässä Gartenlauben numerossa 1896 nämä kaksi mainosta olivat allekkain, ja molemmat ilmoittavat olevansa se aito ja alkuperäinen...

Elä veikkonen puttoo... Naiset kehvelit osaavat juonitella!

Die Gartenlauben ja 1800-luvun lopun laatukuva- eli genremaalarien aarrearkun kansi on vasta avattu, ja sieltä putkahtaa esiin yhä uutta ja uutta ja hauskaa. Tässä kuvassa on sisältöä useammankin kuvan verran. Katsokaapa naisen asentoa. Hän muka tukee ihailijaansa, jonka on saanut yrittämään lähes mahdotonta - tietysti suuren palkinnon toivossa.

Tuo naisen ote ja asento on edullinen, jos hänen tarkoituksensa on saada ihailija pulahtamaan veteen. Tämä tarkoitus on hyvin helposti yleistettävissä naispsykologian keskiöön. Nainen ilmoittaa haluavansa jotain (jos ei kuuta taivaalta niin edes vaikeasti poimittavan kukan), jonka pyynnön hän uskottelee vain urhean ihailijansa pystyvän täyttämään. Tämä tietysti hivelee ihailijan itsetuntoa, ja sitäpaitsi hänellä on toiveita muunkinlaisesta palkinnosta, sellaisesta jonka vain nainen voi antaa, ja jota nainen usein mielellään käyttääkin houkuttimena.

Edessä on nyt kaksi skenaariota. Naisen asento viittaa suoraan ensimmäiseen, joka on: mies kumminkin pulahtaa veteen, naisen näennäisestä kovasta auttamisesta huolimatta. Tästä on naiselle suurta etua. Hän saa tilaisuuden hoitaa miestä, ehkä riisuakin tämän märkiä vaatteita, huolehtia miehen pysymisestä lämpimänä ja niin edespäin. Mies puolestaan kokee antaneensa melkein kaikkensa naisen oikkua täyttäessään. Molemmat ovat onnellisia, ja miehellä on kaksinkertainen syy odotella sitä isompaakin palkintoa.

Toinen skenaario on se, että molemmat pulahtavat veteen. Tällöin itse oikun täyttäminen, kukan saaminen, jää sivuasiaksi, ja se kukka luultavasti myös murskautuu ankarassa pulikoimisessa ja pärskimisessä. Tämä toinen skenaario toteutuu silloin, kun naisella on itse asiassa oikein kova kiire palkita miestään sillä miehen perimmältään odottamalla tavalla.

Merkillinen tämä naisen ja miehen välinen koreografia, jota yhä uudestaan ja uudestaan toteutetaan vähin variantein, ja josta molemmat osapuolet ovat olevinaan autuaan tietämättömiä.

Ja teinpä haikun nyt karjalan murretta tavoitellen. Se oli helppoa.

*

Tässä on yksi Gartenlauben tehtävistä 1899 vuosikerrassa. Koristeellisesta kuvasta pitää kerätä kirjaimet, niin selvästi näkyvät kuin peitellytkin, ja muodostaa niistä erään traagisen oopperan nimi. Vaatimattomasti ilmoitan ratkaisseeni tehtävän noin kymmenessä sekunnissa, vaikka joidenkin kirjainten löytäminen olikin hiukan vaikeata, varsinkin E:n. (Kuvia on edelleenkin syytä klikata suuremmiksi).

Siis: mikä on tuo ooppera? Vihjeenä, että se toki alunperin oli näytelmä, ja että sen nimi tulee pääosan esittäjän nimestä.

Lisää Gartenlauben puutarhamajasta

 

Tässä on osa Die Gartenlauben kansikuvasta 1899. Väritin ja haikuilin sitä kuin lapsi ikään. Oi noita herrasväen ihania huvila-aikoja, joista minullakin on varhaisia kokemuksia! Kohta keittiön aarre Fiina tuo kahvin, ja saattaapi pyynnöstä jäädä hetkeksi istumaankin ja juttelemaan. Farmuurini ja muiden vanhan polven tätien suusta saattoi tulla kaikenlaista, kuten kuvastakin näkyy.

Naiset olivat kuvalehden tärkeintä lukijakuntaa, ja heille markkinoitiin 1899 hyvin aggressiivisesti amerikkalaista villalankaa. Se oli terveellistä, värinsä pitävää ja pehmeää, ja jos lähetti Philadelphiaan neljästä vyyhdistä irrotetun Fleischer-merkin, sai kirjan jossa oli kudonnan malleja. Mahtoiko olla englanninkielinen? Kovin varotettiin "väärennöksistä" - se näkyi olevan tapana myös saippuan ja muun tavaran mainonnassa tuohon aikaan.