Max Reger sävelsi laulunsa Mariä Wiegenlied vuonna 1912 Martin Boelitzin runoon. Siinä Maria nukuttaa lastaan ruusutarhassa, lauhan tuulen hyväillessä:
Maria sitzt im Rosenhag
Und wiegt ihr Jesuskind,
Durch die Blätter leise
Weht der warme Sommerwind.
Zu ihren Füßen
singt ein buntes Vögelein:
Schlaf, Kindlein, süße,
Schlaf nun ein!
Hold ist dein Lächeln,
Holder deines Schlummers Lust,
Leg dein müdes Köpfchen
Fest an deiner Mutter Brust!
Schlaf, Kindlein, süße,
Schlaf nun ein!
Suurenmoisen kaunis musiikki keinahtelee lempeästi aiheen symboliksi jo keskiajalla tulleen siciliennen rytmissä. Sama rytmi on vanhoissa joululauluissa kuten "Josef, lieber Josef mein" tai "Jouluyö, juhlayö". Bachin Jouluoratorion 2. kantaatin alkusoitto on orkesteri-sicilienneistä ehkä kuuluisin.
Se toinen näistä onnellisista kehtolauluista löytyy Kantelettaresta. Turhista toistoista ja rönsyistä puhdistettuna runo kuuluu näin:
Uni ulkoa kysyvi, unen poika porstuasta:
Onkos lasta kätkyessä, pientä peitetten sisässä?
Tule tuutuhun unonen, käy unonen kätkyehen,
anna maata lapsen pienen, levätä vähäväkisen,
anna maata maan unia, maan unia, puun unia,
Maarian makiita unta, pyhän pohratsan lepoa.
(Pyhä Pohratsa on Bogoroditsa eli Theotokos, "Jumalansynnyttäjä").
Minua viehättää sekä sanasoinniltaan että sisällöltään tuo "anna maata maan unia, maan unia, puun unia", joka tuo ikäänkuin tuulahduksen meille niin läheisestä pyhyyden kaikkiallisuudesta, joka läpäisee elollisen ja elottoman, maan, puun, kivet, vedet ja ilman. Ja kaiken yllä on Maaria Emosen lämmin hymy, hänen johon kansa lähinnä vetosi, ja jonka täydellisenä vastakohtana olivat kaikenlaiset soturi- ja marttyyripyhimykset.
Tein tuosta runosta aikoinaan yksinkertaisen naiskuorolaulun, jonka nuotti on alla, vapaasti käytettävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti