maanantai 30. syyskuuta 2013

Aalto-yliopisto arvioi taidetta






































Taide-lehden numeroon 4/13 päätoimittaja Pessi Rautio laati hauskan lukutehtävän. Siihen on listattu joukko sitaatteja, jotka käsittelevät taiteen arviointia koskevia suunnitelmia. Yhtenä sitaattien lähteenä on Aalto-yliopiston dekaanin blogikirjoitus "Taiteellisen toiminnan laatua on voitava arvioida". Luin rivin, luin kaks' - verenpaine nousi piks ja paks... Tässä muutama katkelma dekaanin kirjoituksesta, kursivoinnit minun:

Koska tieteen kriteeristö ei sellaisenaan sovi taiteellisen työn arviointiin, olemme Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa luoneet sen rinnalle laadullista mittaristoa. Taiteellisen toiminnan arviointi on ajankohtaista myös muualla ja yhteistyöllä pyrimme luomaan kansainvälisesti vertailukelpoiset kriteeristöt alan yliopistojen kesken.

Taidetta ja taiteellisen työn laatua on arvioitu kautta taiteen historian. Ensisijaisia välineitä ovat itsearviointi ja vertaisarviointi. Laajemmin pätevää arviointisysteemiä on taiteen kentälläkin toivottu jo kauan. Pätevälle, argumentoidulle määrittelylle taiteellisten tuotosten omalajisuudesta on tarvetta.

Arvioinnin menetelmiä ovat luomassa alan asiantuntijat. Arkkitehtuurin, muotoilun, median, elokuvan ja taiteen laitokset määrittelevät itse opetuksensa ja tutkimuksensa laadun kriteereitä.

Asioita, joita taiteellisessa toiminnassa arvioidaan, ovat muun muassa alkuidea ja sen toteutuksen onnistuminen, taiteellisen tuotoksen kytkökset yhteiskuntaan, vaikuttavuus sekä teoksen herättämä huomio, etenkin kansainväliset palkinnot.

Tavoitteena on myös, että kriteeristön pohjalta muutkin kuin taiteen asiantuntijat pystyvät tekemään ja ymmärtämään hallinnollisia, taiteen alaa koskevia päätöksiä. Haluamme tarjoa myös suurelle taidetta kuluttavalle yleisölle enemmän tietoa hyvän taiteen määrittämisestä

Luomamme laadullinen kriteeristö on omissa puitteissaan merkittävä ja uusi avaus niin Suomessa kuin maailmallakin. Kriteeristö ei ole varmasti koskaan kiistaton ja täysin valmis. Tarkoitus on kuitenkin tuoda keskusteluun enemmän asiapohjaisia argumentteja, muutakin kuin mutu-tuntumaa. Haluamme tuoda taiteellisen toiminnan arvon tieteellisen toiminnan rinnalle omin kriteerein.

Tämähän se vielä puuttui totalitaarisesta hallinnostamme. Akateemisella "tieteellisellä" arvovallalla ryhdytään erottelemaan jyvät akanoista ja lampaat vuohista. Ei pelätä edes noidankehää: teoksen herättämä huomio ja kansainväliset palkinnot nostavat pisteytyksessä taiteen laatua. Kun yliopisto nyt luo järjestelmästään kansainvälistä, lienee selvää, ettei "kansainvälinen palkitseminen" kohtaa teosta joka ei täytä Aalto-yliopiston papiston vaatimuksia. "Teoksen herättämä huomio" taas riippuu mediatoimijoista, joihin vaikuttaminen on tässä huomiotaloudessamme kyllä ihan osaavissa käsissä.

Ei edes Neuvostoliiton taidepolitiikka osannut olla näin totaalista. Siellä sentään voi aina liehitellä ja lahjoa puoluetta ja sen päättäjiä. Tihon Hrennikov pyörii haudassaan.

Aalto-yliopisto näyttää olevan oudoissa käsissä. Aiemmin tänä vuonna ihmettelin sen rehtorin puheita ja kannanottoja. Nyt tuli sitten tämä. Mutta kaiken pahan alku ja juuri oli taidekorkeakoulujen muuttaminen yliopistoiksi, pelkän prestiisin takia. Ehkäpä vielä tulemme näkemään sen päivän jota silloin kauhulla kuviteltiin: sinfoniaorkesteri jossa ykkösviulussa istuvat tohtorit ja paremmat maisterit ja kakkosviulussa huonommat maisterit ja arvonimettömät soittamassa sertifioidun säveltäjän juhlasävellystä Aalto-yliopiston kunniaksi.

2 kommenttia:

  1. KR

    esteettinen elämys ja sen kokemus eivät ole mitattavissa. PISTE.

    VastaaPoista