sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Asumattoman näköinen koti


Työhuoneeni näytti illalla 22.3.14 tältä. Ilmeisesti huoneessa ei työskentele kukaan, vaikka kompuutteri onkin päällä. Jos työskentelisi, pöydät olisivat täynnä papereita. Etualan pöytäkin on aivan tyhjä ja pölytön. Mitä on tapahtunut? Onko työhuoneen haltija muuttunut haltiaksi ja taikonut jäämistönsä hyllyille aakkosjärjestykseen?

Ei ole. Huoneiston ikkunat on vaihdettu, ja niiden edusta oli tyhjennettävä. Samalla päästiin puhdistamaan 15 vuotta piilossa ollut alue pöydän takana. Näkisittepä mitä kuvaajan selän takana on: laatikoita, paperiröykkiöitä, huonekaluja, sekä lisää laatikoita ja paperiröykkiöitä. Sellaisia on kaikkien huoneitten ikkunan vastaisissa päissä. 

Paperikasoissa ei ole mitään pahaa, jos niihin ei oleellisesti kajota. Työhuonearkeologi löytää kustakin pinosta erehtymättömästi sen syvyyden jossa tietty paperi on. Jos syvyydestä on epäselvyyttä, johtofossiilit auttavat oikean löytämisessä. Mutta nyt järjestys on totaalisesti järkkynyt. Työhuone ja koko koti on hitaasti ja suurella vaivalla restauroitava. Mitä tahansa voi löytyä mistä tahansa, ja kiireelliset tavarat löytyvät takuuvarmasti viimeisinä. Ehkäpä aika on silloin jo hoitanut asian pois päiväjärjestyksestä.

Huoneiston tyhjennysraivaus tuotti uusiakin ajatuksia. Mitäpä jos yrittäisi tehdä niin, että kukin paperikasa saataisiinkin puretuksi suoraan kansioihin ja mappeihin, ja pöydät säilyisivät tämän kuvan esittämässä epätodellisessa asussa? Tähän toki tarvittaisiin uuttera ja kekseliäs lauma sihteereitä...

Toinen uusi ajatus on, että kun kerran uudet ikkunat ovat niin siistejä ja kliinisiä, miksi enää ripustaa verhoja takaisin? Siinähän ne vain taas keräisivät pölyä. Minulla oli tuossa oikein söpö marimekkoverho. Nyt se on (kiitos ystävällisen talkooväen) muitten joukossa pestynä ja siististi taiteltuna, ja kaipaa pientä säilytystilaa jostain kaapista...

No, hempeät haaveilut sikseen - kyllä elämisen jäljet kaiken todennäköisyyden mukaan pian palaavat paikoilleen. Ja nämä epärealistiset haaveilut haihtuvat sinne minne ne kuuluvatkin.

Pienenä lisäyksenä kerron, että kuvassa näkyvä pääkoneeni oli melkein viikon syrjässä ja käyttämättömänä. Sen vuoksi toimintani mm. täällä blogosfäärissä on ollut minimaalista. Mutta nyt siis sekä minä että elektroniset jatkeeni olemme jälleen palanneet kybertodellisuuteemme. Toivottavasti tuottamamme sähköiset impulssit jälleen sinkoilevat satelliittien kautta sinne minne niiden on määräkin sinkoilla. 

8 kommenttia:

  1. Remontit aina vähän koettelevat hermoja, mutta eikös ole hienoa nyt, kun on uudet ikkunat? Minulla vaihdettiin tietokone, ja nyt on huone täynnä tyhjiä ja täysiä pahvilaatikoita ja entinen näyttö jököttää parhaalla tuolilla. Mietin, mistähän saisin apua kellariin laitteiden ja laatikoiden kantamisessa...
    Ja CD-kokoelmani piti pakata isoon muovikassiin (tai se osa siitä, mikä oli tietokonepöydällä); nyt on turha haikailla levyjen perään...
    Hienoa, kun olet saanut apua remonttiin liittyvissä tyhjentämisissä!
    Kyllä ne paperitkin suostuvat oikeaan järjestykseen (eli löytää haluamansa), kunhan maltat hieman odottaa.

    Valitan osaksesi osunutta "onnettomuutta", mutta voit iloita siitä, ettei ollut putkiremontti! Minä olen läpikäynyt asunnon täysremontin putkiremontteineen, asuen koko ajan talossa.Siitäkin selvittiin hengissä!

    Nyt sitten tekstiä tulemaan tänne blogiisi!
    Ajattelinkin jo, että oletko matkalla, kun ei mitään kuulunut...

    Vieno,täältä masentavasta säästä

    VastaaPoista
  2. JK.Niitä laatikoita tuli niin paljon, kun siis näyttö ja näppäimistö ja monitoimilaite tuotiin myös asuntooni.Se monitoimilaite juuri vaati tyhjentämään CD-pinoni, jotka kätevästi lepäsivät useassa pinossa seinää vasten.No, laitteen pitäisi asentajan mukaan olla "kätevä".

    Vieno

    VastaaPoista
  3. Rakas pikkusiskoni lähetti tällaisen tyypillisen temperamentikkaan tiedotteen, jonka hänen luvallaan liitän tähän:

    Velisein!

    Toi kuva EI VOI olla SINUN huoneestasi!??! EN I K I N Ä ole nähnyt huonettasi N O I N tyhjänä.
    Voin kylläkin todistaa sen, että KÄSITTÄMÄTTÖMÄSTI A I N A löysit oikean paperin niistä miljoonista
    kasoista. Kadehtien katsoin sitä.
    Varmasti ei kestä kauaa ennenkuin huoneesi ovat taas KODIKKAAT paperikasoineen ja Sinä tunnet olosi
    turvalliseksi ja viihdyt siellä taas kuten ennen.
    Kivaa, että voin taas seurata elämääsi eikä tarvitse miettiä mikä on kun ei ole uusia kirjoituksia.

    Nimpparilahjasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoneesi
      nyt

      Steriili.
      Hyi miten mauton ja - hajuton.

      Poista
  4. "Vain merimies voi tietää..."
    Blogisomessa näyttää olevan tällä hetkellä miltei trendinä se, että ihmiset, joiden "suvuissa ei pruukata heittää mitään pois", hakevat vertaistukea sille, että paperit siirtyisivät edes jotenkin maagisesti sopiviin mappeihin. Löysin täältä taas yhden sopivan lauseen: "Työhuonearkeologi löytää kustakin pinosta erehtymättömästi sen syvyyden jossa tietty paperi on."

    Tällä hetkellä käyn läpi jostain kumman syystä kellariin säilöttyä ja sittemmin unohtunutta laatikkoa, josta löytyi yllättäen lehtileikkeitä Bangkok Postista vuosilta 1980-1985. Sieltä löytyi otteita Thaimaan tulvista ja vallankaappausyrityksistä, jotka silloin tuntuivat varsin eksoottisilta. Nyt niitä lukiessa huomaa, että sen jälkeen kumpiakin tapahtumia on ollut säännöllisin väliajoin; vieläkin korkeammalle nousseita vesiä ja vieläkin väkivaltaisempia vallanvaihtoyrityksiä. Mitä siis turhaan muistella vanhoja.. (Osa leikkeistä kuulemma pitää kuitenkin jättää luettavaksi tuohon aikaan lapsuuttaan viettäneille perheenjäsenille.)

    VastaaPoista
  5. Laitapa Kari nimppariterkut sisarellesi Irmalle minunkin puolestani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusysteri lähetti tällaisen:
      "Kiitäppäs ANONYYMIA nimppariterkuista.
      Muut muistaa ja omat eivät, mutta eivät ne ole ennenkään muistaneet."
      Kyllä minä sen syntymäpäivän kumminkin muistan! Onkohan se liian vanha jo opettelemaan kuinka tänne blogiin kommentoidaan? :-)

      Poista
    2. Itsepäinen ja muutamissa asioissa laiska pikkusiskoni antaa minulle taas huutia:
      "En minä ole koskaan suoraan mihinkään blogeihin vastannut tai kirjoittanut, vaan jotain Sinäkin saat ihan itse tehdä."
      Just just, ei satu rouvalle sopimaan nämä verkko-orjan hommat... :)

      Poista