sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Ryssänpelko



Erään näkemäni tutkimuksen mukaan Suomessa esiintyy Euroopan maista toiseksi eniten russofobiaa. Eräissä televisiokeskusteluissa aihetta on sivuttu, ja torjuttu russofobian mahdollisuus hyvin hätäisesti mutta jyrkästi.

Mitä se russofobia oikein on, kun sen esiintymisestä Suomessa ollaan niin jyrkästi eri mieltä? Suomenkielinen Wikipedia suomentaa sen muitta mutkitta ryssävihaksi. Näinpä sitten saadaan erinomainen poliittinen leimasin, jota on käytetty ja käytetään innokkaasti ihmisten jaottelemiseen hyviksi ja pahoiksi, aivan samoin kuin "rasismia", "fasismia" tai tuoreinta "denialismiakin". Niinpä monille meistä onkin kehittynyt automaattinen torjuntareaktio: "Eihän nyt toki sellaista oikeastaan olekaan, en minä ainakaan, mutta on täällä kyllä huolestuttavan paljon epäilyttäviä piirejä jotka..."

Mutta eihän russofobia sananmukaisesti tarkoita "vihaa", vaan pelkoa, aivan samoin kuin nyktofobia on pimeänpelkoa, akrofobia korkean paikan pelkoa, klaustrofobia ahtaan tai suljetun paikan pelkoa, tai agorafobia avoimen paikan pelkoa eli torikauhua. Monet näistä peloista ovat täysin luonnollisia ja itsesuojeluvaiston sanelemia hyödyllisiä pelkoja.

Poliittissävyisen paheksunnan onneksi russofobiaan on helppo sotkea sekaisin niin "pelko" ja "viha", kuin myös suhtautuminen venäläiseen hallintoon ja venäläisiin ihmisinä. Toki meillä on esimerkkejä vihamielisestä ryssittelystä esimerkiksi karjalaisevakoiden sijoittuessa jäljelle jääneeseen Suomeen, ja tiedämme myös miten usein varsinkin läntisen viihdekirjallisuuden tai elokuvien roistot ovat venäläisiä - alkaen nyt vaikkapa Tarzan-kirjoista 1900-luvun alussa. Ja tietysti venäläisiä pelon lisäksi meillä myös vihattiin sortokausien aikana; mutta nämä venäläiset olivat kuitenkin yleensä sortajahallinnon edustajia.

Pienessä demokraattisessa maassa väestön ja hallinnon ero ei ole välttämättä kovin suuri. Mutta jättimäisessä monikansallisessa valtiossa se ero on pakosti myös jättimäinen, varsinkin kun mikään sen osista ei koskaan ole päässyt harjoittelemaan demokraattista yhteiseloa. Niin venäläisten kuin Venäjän muidenkin kansallisuuksien ihmisten enemmistö haluaa epäilemättä pääasiassa vain elää rauhassa, ja heidän joukossaan lienee pahiksia ja hyviksiä suurin piirtein samassa suhteessa kuin missä tahansa muuallakin.

Mutta Moskovan Venäjän hallitsijat ovat satoja vuosia toimineet kutakuinkin saman valloitus- ja laajenemishalun imperiumia luovassa hengessä. Perinteisen venäläisen historiadoktriinin mukaan kaikki kansat, jotka jossain vaiheessa ovat maksaneet veroa Moskovalle, kuuluvat sen piiriin, Suomi mukaan luettuna. Hallinnon helpottamiseksi ja separatismin estämiseksi on myös mahdollisuuksien mukaan harrastettu venäläistämistä myös kielen avulla. Tästä on jokaisella Venäjän naapurikansalla riittämiin kokemuksia, ja näin muodoin myös riittämiin pelon aihetta.

Suomella on myönteisiä kokemuksia kolmen Aleksanterin osalta, mutta 1500-luvulta 1900-luvulle asti kielteiset kokemukset ovat silti paljon suuremmat. Ja kannattaa myös muistaa, että senaatintorilla hyvin ansaitusti patsaana seisova Aleksanteri II on puolalaisille karkean venäläisvallan symboli.

Kun Ukrainan kriisin aikana monet ovat huolestuneet Venäjän perimmäisistä aikeista, heihin on suhtauduttu myös närkästyneesti ja leimailtu ryssävihan levittäjiksi. Minulla on sellainen käsitys, että monien ihmisten alitajuinen tai piilevä venäjänpelko aiheuttaa suuren osan tästä leimailusta. Maaginen tapa välttää Paholaisen nimen mainitsemista jottei se äkkiä ilmaantuisi paikalle on sukua tälle asenteelle.  Pimeää pelkäävä vakuuttaa kovaan ääneen ettei siellä pimeässä mikään uhkaa. Mitä hurjemmin Venäjä varustelee hyökkäysvoimaansa rajan takana, sen ahdistuneemmin vakuutellaan ettei se meitä mitenkään uhkaa. Eräs useimmin kuultu hokema on, että kun ollaan oikein hiljaa ei karhu ehkä meitä huomaa.

Kyllä karhu on jo kauan sitten huomannut meidät. Sillä on meistä paljon kokemusta. Meillä taas on kokemusta riittämiin tietääksemme että se saattaa hyvinkin vielä yrittää palauttaa meitä valtapiiriinsä. Venäjä laajenee niin pitkälle kuin sen annetaan laajeta. Mitä enemmän meillä on tukea länsimaisista demokratioista, sen paremmin me voimme suojata omaa pientä palstaamme. Ikävä kyllä tämä edellyttää myös aseellista puolustusta - myötämieli ei hädän tullen paljon auta.

Eihän palokuntiakaan perusteta sen vuoksi että tuli pääsisi irti.


Yleisradion toimittaja kuvitti juttunsa suomalaisesta ryssävihasta tällä kuvalla. Merkillistä, että Sotshin olympiavessoissa oli samantyyppiset kuvat, toki vieläkin laajempina. Siis venäläisetkin voivat näköjään harrastaa ryssävihaa? Vai onko ajatuksiltaan hurskaalla toimittajalla sittenkin aavistuksen verran kapea kuva todellisuudesta?
    

18 kommenttia:

  1. Tuossahan on sitten porsaan mentävä reikä. Suuriruhtinaanmaa maksoi nimitäin veronsa Pietariin eikä Moskovaan. Suomessa on huima määrä Venäjältä tulleitten jälkeläisiä, jotka ovat täysin integroituneet, ja jotka tuli vat aikoinaan vallankumouksen jölkeen tai Kronstadtin kapinan jälkeen (parissa päivässä useita tuhansia). En oikein usko, että heitä vastaan tunnetaan vihaa tai pelkoa. Se mikä venäläisten maineen tuhosi oli Neuvostoliitto. Aika pitkään saa tehdä töitä ennen kuin maine palaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moskovan Venäjäksi, moskoviiteiksi, sanotaan yöeensä Iivana III ja IV jälkeen ollutta Venäjää. - Emigrantteihin suhtauduttiin 20- ja 30-luvuilla epäilevästi, ei varmaankaan enää, yhtä vähän kuin meidän juutalaisiin tai tataareihin. - Neuvostoliitto oli vain yksi välivaihe, kyllä asetelma oli jo silloin vanha, jopa Suomessakin.

      Poista
  2. KR
    Pelkoa sen on oltava eikä vihaa. Vihahan on turhaa ja kuluttavaa.

    Kauhullakin kauneutensa, pohjaton: http://hikkaj.blogspot.fi/2014/03/jostakin-syysta.html
    :)
    ps
    Täältä meiltä niin lyhyt matka Pietariin, pikkuisen Helsinkiäkin lähempänä, viiden kuuden tunnin automatkan päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelko on luonnollista, monesti myös hyödyllistä. Mutta eräissä ikävissä tapauksissa se voi muuttua vihaksi. Ääneen lausuttu epäluulo Venäjää kohtaan oli suomettumisen aikana kuolemansynti - sen vuoksi jaksettiin niin innokkaasti puhua toisin.

      Poista
  3. "Erään näkemäni tutkimuksen mukaan Suomessa esiintyy Euroopan maista toiseksi eniten russofobiaa."

    Mahtoikohan kyseessä olla sama tutkimus, jonka tuloksia Jari Tervo kommentoi verrattoman henkevään tapaansa jotensakin näin: "Suomen venäläisvastaisiin tunteisiin on kaksi syytä, toinen on nimeltään 'talvisyy' ja toinen 'jatkosyy'..."? Ajatuksena tässä kai oli, että suomalaisten historialliset kokemukset venäläisistä ovat kertakaikkiaan niin huonot, että kauna on ymmärrettävää. Mutta kun useimmissa tutkimuksissa (mikä oli tilanne tuossa sinun ajattelemassasi tutkimuksessa, en tiedä) vaikkapa veljemme virolaiset suhtautuvat venäläisiin selvästi myönteisemmin kuin me, niin kyllä kaunan syy on selvästi jossain muualla kuin kokemuksissa.

    Ylipäätään suomalaisten kokemukset vaikkapa viime vuosisadan yleiseurooppalaisissa kauhuissa olivat objektiivisesti ajatellen hyvin maltillisia. Meitä helpommalla taisivat toiseen maailmansotaankin aktiivisesti osallistuneista päästä vain amerikkalaiset. Ymmärrän, jos sodan ja ilmahälytykset itse poikana kokeneena vähän kuohahdat tästä, mutta varmasti ymmärrät myös, että objektiivisesti ottaen se mitä sanoin pitää paikkansa. Kysymys on tietysti suhteellinen, sillä suomalaisia siviilejä kuoli noina viitenä vuotena reilut 900 henkeä, mikä kuulostaa hirveältä. Silti tuo luku jää useimmissa tilastollisissa taulukoissa alle merkintärajan, koskapa laskentayksikkönä on useimmiten 1000; useimmissa muissa maissa nimittäin siviilitappiot olivat niin kauheita, että tuota pienempi yksikkö olisi epäkäytännöllinen.

    Ergo: perimmäistä syytä suomalaisten "russofobiaan" (tai mihinkään muuhunkaan kansalliseen fobiaan) ei ehkä kannata hakea historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalaisten ryssävihaan eli venäläistenpelkoon kannattanee nimenomaan etsiä syytä historiasta. Talvisyyn ja jatkosyyn ohella on myös kylmä syy, joka on itse asiassa seuranneiden sukupolvien Venäjän-pelon tärkein syy. Jos virolaiset suhtautuvat Venäjään myönteisesti, on se hyvin ymmärrettävää. Ei virolaisilla Neuvostoliiton osana kauheasti syytä ollutkaan Neuvostoliittoa pelätä, kuten ei suomalaisillakaan suurimman aikaa autonomiasta ollut syytä Venäjää pelätä.

      Poista
    2. Olen kyllä tässä Timon kannalla. Mitenkähän asiaa muuten mahdettiin siinä tutkimuksessa suomalaisilta kysyä, miten muilta. Siinä saattaa olla tärkein syy tulosten yllättävyyteen.

      Poista
    3. Aikamoista akrobatiaa.

      Samalla logiikalla juutalaisilla ei ole syytä pelätä natseja, armenialaisilla ei ole syytä pelätä turkkilaisia, korealaisilla ei ole syytä pelätä japanilaisia, hinduilla ei ole syytä pelätä muslimeita ja päinvastoin, Brasilian sadenmetsien kansoilla ei ole syytä pelätä maanvaltaajia... Jne. jne. jne...

      Kaikkea sitä saakin lukea!


      t: MR

      Poista
    4. MR, kenenkä logiikkaan nyt viittasit?

      Poista
    5. Joo anteeksi, viittasin siis tähän:

      "veljemme virolaiset suhtautuvat venäläisiin selvästi myönteisemmin kuin me, niin kyllä kaunan syy on selvästi jossain muualla _kuin kokemuksissa_."

      Eli ajatukseen siitä, ettei historiallisesti toistuvasti tapahtuneet hyökkäykset antaisi aihetta hienoiseen epäluuloisuuteen.

      Mutta kaippa sitä täytyy taipua aikamoisiin kuperkeikkoihin, kun lähtee diktaattorien toimia puolustelemaan/vähättelemään. Oma selkärankani ei ole ihan yhtä joustava.

      On asia erikseen, onko tuo kysely suoritettu pelkästään etnisille virolaisille, vai koko Viron väestölle, jonka koostumuksen hyvin tunnemme.


      t: MR

      Poista
    6. MR: Minä en verrannut asiaa holokausteihin, enkä pidä siitä, että suuhuni pannaan muiden ajatuksia. Akrobatiaa on ennemmin se, että näkee selviä yhteyksiä armenialaisten ja juutalaisten joukkomurhan sekä Viron kohtalon välillä. Kumpikaan ei ole millään muotoa kadehdittava, mutta kyllä tapaukset ovat selvästi erilaisia.

      Poista
    7. Voi voi sentään...

      Puhuin tästä "Michelangen" tempusta:

      "Ajatuksena tässä kai oli, että suomalaisten historialliset kokemukset venäläisistä ovat kertakaikkiaan niin huonot, että kauna on ymmärrettävää. Mutta kun useimmissa tutkimuksissa (mikä oli tilanne tuossa sinun ajattelemassasi tutkimuksessa, en tiedä) vaikkapa veljemme virolaiset suhtautuvat venäläisiin selvästi myönteisemmin kuin me, niin kyllä kaunan syy on selvästi jossain muualla kuin kokemuksissa."

      Ukrainan kriisi on kirvoittanut netissä kaikenlaista selittelyä ja huuhaa-puhetta ja minulta paloi tuossa kohtaa kertakaikkiaan käämit.

      Siis että yritetään selitellä, ettei ole mitään syytä olla epäluuloinen Venäjän aikeita kohtaan. Ikään kuin pitäisi lähteä puhtaalta pöydältä jokaisen yksittäisen hyökkäyksen jälkeen kuin mitään tällaista historiaa ei olisi olemassakaan. Käsittämätöntä!

      Timo:

      "Akrobatiaa on ennemmin se, että näkee selviä yhteyksiä armenialaisten ja juutalaisten joukkomurhan sekä Viron kohtalon välillä."

      Etkö todellakaan näe näiden välillä _mitään_ yhteyttä? Eikö Venäjällä todellakaan ole mitään tällaista toimintaa historiassaan? Pogromeitakaan?


      t: M

      Poista
    8. M: Jaa jaa. Minulta meni näköjään sekaisin, kenen sanomuksiin edellisissä kommenteissasi viittasit. Tarkoitin vain, että nähdäkseni Viron historiaan ei (onneksi) kuulu massiivisia holokausteja tai pogromeja. En tosin ole mikään asiantuntija. Yritin vain hahmotella, mistä virolaisten myötämielinen suhtautuminen Venäjään ehkä johtuu.

      Ukraina-asiassa en enää tiedä, mitä uskoa. Venäjä tuntuu levittävän tehokkaasti väärää tietoa, niin ettei edes Obama tunnu olevan aina kartalla. Ja Johan Bäckman sanoi televisiossa, että venäläiset ovat itse asiassa Ukrainassa rauhanturvaajina sotilasvallankumouksen jälkimainingeissa. Hän viittasi myös siihen, että edes Suomen valtiojohdolla ei ole syvää tietämystä Venäjästä. Johan Bäckmanilla ei tunnu olevan Venäjästä mitään pahaa sanaa sanottavana.

      Poista
  4. Muttei Suomea Natoon!

    Vieno

    VastaaPoista
  5. Jos äkkiseltään ja ennen kuin maltti tasaa, listaisi edes sitä faktaa jonka historian ammattilaiset omista pöhinöistään huolimatta / niiden tähden ovat kuivahkoihin ja asianvierisiin kirjoihinsa syöttäneet.Luen ehkä nurin ja rivien väleistä läpiä päähäni.

    1.Venäläisiä rakastettiin koska snellmannilaiset ja yrjö-koskislaiset saivat Pietarista tukea ja pönkkää haastaa ja nujertaa suomenruotsalaiset.
    2.Venäläisiä vastaan sissisodittiin kun pelättiin heidän sotarepuissaan kantavan balttialaisen orjuusriiston rahvaan päälle. Herrasväki-sotajohto kielteli tätä yksityistä sotimista.
    3.Kartanoväki odotti Turun avaimia tarjoten sukulaisiaan Venäjän upseereita ja balttilaista sosiaalikuria eli herrainvaltaa.
    Porvarisäätyläisetkin tervehtivät suopeasti säätyasemien ikuistamista ja niiden sukuetuoikeuksiksi tiukentamista.
    4.Yliopistolais-teekkarilaisia,puhumattakaan sairaaloihin tungetuista laudaturtoivoista, ällöttää tietää kuinka Haminan Kadettikoulu, ylimysnuorukaisille varattu, oli ja jää Suomenmaan henkevimmäksi sivistysyliopistoksi. Umpiymmärtämättöminä kultivoituneisuuden premisseistä,lukeisto suistuu tunnepuolelle, epätoivon vimmalla narukerällä koossapidettävään omanarvon korottamiseen, ylvästelevyyteen sentään länsimaisena sivistyneistönä.Muka.
    5.Sortokausina pelättiin suomalaistumisen peruuntumista.Ruotsiporvareilla oli omat syynsä venäjävastaisuuteen. Kapitalismin tielle Krimin sodan paljastaman heikkoutensa voittamiseksi kääntynyt Venäjä, julisti rannikkokaupunkien porvarit lain suojattomiksi. Yleinen elinkeinovapaus eli jokamiehen oikeudet mursivat kauniin ja hienostuneen porvarisäädyn jokasortin Lallukoiden ja Saastamoisten ottaessa markkinat ja rahat.
    6.Sitten rahvas oppi ajattelemaan peräti ideaalisesti eli sosialistisisti.Venäjän yllyttämänä rohkenivat kapinaan 1918. Aseisiin tarttuneet tiesivät Vironmaalta kartanoiden polttamisista ja kartanoherrojen teurastamisista viimeksi vuodelta 1905. -Suomen akateemiset eivät tiedä tänäpäivänä.
    7.Suomen zontalaiset akat saivat äänioikeuden tsaarin kädestä -ettei vain peräti Mannerheimin- näitten verileikkien myötä ja kun sotaväki oli hirttänyt satoja Viron murhapolttajia. Tyyni palasi vuosikymmeneksi.
    8.Ja vaikka mitä.Eihän läikähtelevää todellisuutta saa millään kiinni ja Seis.
    9.Ja vaikka mitä.Kiva kun on näitä palstoja ja kunnia sinne minne kunnia kuuluu: amerikkaan painelleille askeesipuritaaneille ja jumalaihanteen mukaisen seurakunnallisen elämäntavan tosissaan ottaneille ja lapsilleen kummeina polvesta polveen kasvattaneille amerikkalaisille. (Finanssikriisikin tuli vain ylilyöntinä raha- ja sosiaalitahdon ylivirittämisestä, omien kotitalojen rakentamisen mahdollistamispinnistyksestä huonompienkin ihmisten perheille.)
    10.Pakkoitsenäistymisen jälkeen aitosuomalaiset asettuivat.Rikkaat saivat sukustatustakuun kunhan rupeaisivat kilteiksi sosiaaliyhteiskunnan rakentajiksi tehtaineen ja pankkeineen, joita eivät konkurssit eivätkä kilpailijaehdokaat enää uhkaisi.Järjestys pantiin lakiin ja valvonatakomissio sitten ikiaikisti ja takasi materiaalismenestyksellisen rinnakkainelon.
    11.Aitosuomalaisen vihanpidon sijaan tuli suojeluskuntalainen sopu.
    12.Vihdoin 1970-luvulla alettiin taas haistatella Varkauden ja Karhulan tehtailla ahlströmmejä heidän kuullen ja Porin rosenlew-veljeksiltä vietiin Cadillacit kun itäviennin myyntipäälliköksi osoittautui pääluottamusmies.
    12.Sitemmin viikinkikullervot ovat ylösnousseet New Labour bandarollien liehuessa ja kostoiskunsa onkin syvä koodinimellä businesenkeli.

    VastaaPoista
  6. Hyvä analyysi - jaoin seinälleni Facebookissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla. Olen itse meinannut tehdä samoin muutamille jutullesi. Olemme monista asioista samaa mieltä.

      Poista
  7. Pauli Aalto-Setälä viittasi radiossa tutkimukseen, jonka mukaan suomalaiset eivät olisikaan yhtään sen epäluuloisempia Venäjää kohtaan kuin sen muidenkaan naapurimaiden asukkaat. Ota näistä nyt sitten selvää!

    VastaaPoista