keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kesän kaiho


Muistelen kuollutta kesää niinkuin kuolemaantuomittu entistä elämäänsä.

6 kommenttia:

  1. Noh noh, on siinä talvessakin puolensa... älä nyt kuolemaan ala ainakaan!

    Vaikka toisaalta ainahan pitäisi elää "kuin viimeistä päivää", mutta onko sekin sitä tehokkuusajattelua? Kaikki irti joka ikisestä päivästä. Huh.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa, että kesä on takana. Kuuma tuskainen kesä.Keväällä oli, kuten sanoit, hienoa katsella kun luonto lähti kukoistamaan, mutta sitten oli se kuuma tuskainen kesä. Nyt on ihanan raikasta, aurinko paistaa ja luonto on niin kauniin kirjava. Ei muuta kuin ulos ja silmät auki ja nauti. Onneksi asumme maassa, jossa on neljä vuodenaikaa, sillä niissä kaikissa on oma viehätyksensä. Pää pystyyn poika, jokaisesta päivästä pitää tehdä niin kaunis kuin suinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisällön ja tyylin perusteella arvelen Anonyymiä lähisukulaiseksi veljensä vartijaksi, joten voin sinutella! :) Ymmärrän hyvin että viihdyt viileämmässä, kun olet niin vanhakin! Minä taas totuin helteeseen nopeasti. Mutta seuraavaan kesään on yli puoli vuotta aikaa. Se potuttaa - mutta eihän potutukseen sinänsä kuole. Rukoilenkin kuten Herrani Oscar Wilde on opettanut: "Jumala, varjele minua ruumiillisilta tuskilta - henkisistä kyllä selviän itse!"

      Poista
  3. Onko se syksy sinulle todella noin vaikea?
    Tänään menin aamulla parvekkeelle ja oli pakkasta. Ensikertaa tänä vuonna tunsin voimakkkaana syksyn tuoksun... Miellyttävä tuoksu.

    Vieno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vanhemmaksi tulen, sen enemmän inhoan talvea. Ja tässä iässä seuraava kesä on" isommasa käres"... Mutta älä huoli, ärhentelen aikani, ja ehkä sitten keksin jotain muuta. 😡

      Poista
    2. Niinhän se seuraava suvi on meillä kaikilla "isommasa käres"...

      Vieno

      Poista