lauantai 13. syyskuuta 2014

Taiteen "lähitutkimusta"


Nuorena kuollut Gunnar Berndtson (1854-95) oli taiteemme kultakauden lahjakkaimpia mestareita. Yllä on eräs hänen hilpeimmistä maalauksistaan, nuoruudentyö nimellä Taiteentuntijoita Louvressa (1879). Pitkään mietin, että näitä hienostuneita snobeja voisi käyttää piruilevampiinkin yhteyksiin.

Kuvatiedostoja plaratessa tuli taas kerran vastaan eräs jo antiikin rakastama veistos, hellenistisen ajan kopio nimeltä Afrodítē Kallípygos, "Afrodite kaunispyllyinen". Siinä kaunotar nostaa ylös oikealta sivulta avonaisen peploksen liepeen, ja tarkastelee (tai näyttää) kaunismuotoista takalistoaan. 

Tämä kuuluisa pylly on selvästi tummempi kuin ympäristönsä. Asia on helposti ymmärrettävissä, sillä satojen vuosien aikana lukemattomat kädet ovat käyneet kirjaimellisesti käsittämässä silmien välittämää viestiä. Tunnen tämän ilmiön lukuisista muistakin yhteyksistä. Esimerkiksi Helsingin Yliopiston vanhan puolen kerroksissa olevat kipsikopiot olivat samalla tavoin patinoituneita. Pari heistä oli jopa menettänyt miehisen tunnusmerkkintä innokkaitten naispuolisten taiteenrakastajien käsittelyssä.

Muutkin vanhat veistokset ovat olleet samalla tavalla käsitettävinä, muun muassa vanhaan taruun perustuva Kolme sulotarta, joka jo antiikin aikana levisi monenlaisina kopioina, uudemmista puhumattakaan. Kas siinäpä tutkiskeltavaa näille Berndtsonin kunnon taiteentuntijoille! Ja Louvressa pysytään! Otin heidän avukseen itsensä Sherlock Holmesin, jonka repliikki on avain pilakuvan sisällölle. Samalla väritin Afroditen pikaisesti, ja hämmästyin kuinka "elävän" näköinen siitä heti tulikaan:



3 kommenttia:

  1. KR

    Meillä sama aihe: paljas pylly.
    Sinä syvemmällä asiassa, perehtyneempänä ja muodonmestarina monessa taiteessa ja mielessä:
    Kerro minulle kannattaako mennä pelkän 'ryhdytään tutustumaan itse ihmiseen kaiken yhteiskunnan kasaaman sälän alla' takia alastonta teatteria katsomaan.
    Vaatetettunako muka ei voi ihmistä löytää?
    Eipä silti: vaatteettomanakin voi.

    Silti estetiikan puolelle vahvasti kääntyy: esteettinen elämyshän ihmiskeho kaikkine muotoineen ja ulokkeineen on.
    Ihmisen löytäminen tarkoittaa minusta enemmän sielullisempaa, so. esim. henkisen ihmisen löytämistä 'sälän alta'.

    (http://www.city.fi/blogit/hikkaj/ilkosillaan/128059)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo alaston-näytelmien buumi ole perimmältään seurausta tästä länsimaitakin vaivaavasta, ehkä uskonnollisperäisestäkin alastomuus-kauhusta. Mitäpä muuta ovat iltalehtien verkko-otsikotkaan: "No nyt melkein vilahti! Klikkaa ja katso!". Jos haluat saada jonkin kuvan vieraasta ihmisestä, sen saa kyllä paremmin pukeutuneesta sellaisesta. Kaikista myyntipuheista huolimatta. Alastonta ihmistä joudut seuraamaan paljon pitempään, ennenkuin hänestä kuvaa saat. - Sitten ihan toinen asia on alastoman ihmisruumiin estetiikka. Kauniin vartalon kauniit liikkeet tuottavat mielihyvää katsojalle, eikä sen tarvitse johtua edes seksuaalisista mielteistä. Mitäpä seksuaalista vaikkapa metsäkauriin katsomiseen voisi liittyä? Toisaalta, miksi meidän pitäisi torjua edes seksuaalisia mielteitä? Sitä samaa Jumalan luomaa kokonaisuuttahan nekin ovat!

      Poista