Tämmöistä hävytöntä tänään pohdiskelin

Meitä lähinnä olevan tähden Proxima Centaurin elämänvyöhykkeeltä on löydetty Maan kokoluokkaa oleva kiviplaneetta, joka saattaa olla elämälle kelvollinen. Jonkin verran minua tosin arveluttaa, sillä kirkas Alpha Centauri on kaksoistähti, ja Proximza kiertää näidä kahta kolmantena osapuolena. Onko planeetta saanut olla riittävän kauan turvassa näiltä isoilta, jotta elämä olisi ehtinyt syntyä?

No, me emme saa sitä koskaan tietää, mutta ehkäpä tämän päivän pikkulapset sitten vanhoina. Sillä vaikka Kentaurin järjestelmä on tähtitieteellisesti aivan nurkan takana, meidän keinomme matkata sinne ovat kovin kömpelöt. Valoltakin matka kestää sentään nelisen vuotta.

Kaikki kiva on kaukana edessä päin, enkä minä koskaan pääse tuosta kivuudesta iloitsemaan. Enhän edes tule saamaan sitä älykästä ja kaunista gynoidiakaan, sitä joka muistuttaa kovin paljon Audrey Hepburnia silloin Lomalla Roomassa...

- - - 

Tänä iltana (25.8.16) tuli Teemalta dokumenttiohjelma vaarallisista ja salakavalista tulokaskasveista, jotka uhkaavat perinnäistä luontoamme. Se luonto ja eliömaailma johon olemme tottuneet on katsottu säilyttämisen ja suojelun arvoiseksi asiaksi sinänsä. Niin tärkeäksi, että sen puolesta sopii kiivaillakin. Todettiin, että kasvitieteelliset puutarhat ovat olleet monen monta kertaa muukalaiskasvien portti meidän puhtaaseen eliö-Eurooppaamme, vahingollisia paikkoja joista ehkä kannattaisi päästä eroon.

Olen kuitenkin huomannut, että monet henkilöt, jotka innokkaasti kiivailevat tulokaskasveja ja -eläimiä vastaan, ovat ihmisten kohdalla aivan päinvastaista mieltä. Kaikki kaukomaiset kulttuurit ovat vähintään saman arvoisia kuin meidän eurooppalaisemme, ja meille on vain hyväksi että saamme paljon väkeä muista kulttuureista omaamme elvyttämään. Ei puhettakaan siitä, että totunnainen kulttuurimme voisi olla uhan alainen, tai että vastaanottokeskukset pitäisi lopettaa, koska niistä on voinut päästä karkuun monia tuholaisia.

Yllä on kuva sammakonkellosta, amerikkalaisesta tulokaskasvista, jonka ainoa eurooppalainen kasvusto sijaitsee asuinkuntani rajan läheisyydessä. Jossain vaiheessa luin että läheltä Tamperetta olisi löytynyt uusi esiintymä. Joku on ehkä vasiten levittänyt tulokasta uusille alueille.

Ehkäpä jo ensi kesänä oven avatessani huomaan sen vieressä minulle räkäisesti naureskelevan sammakonkellon, ja että viereiseen huoneistoon on tämän lisäksi muuttanut pommia rakenteleva jihadisti. Kumpaa minun pitäisi pelätä enemmän? No, kunnon ihmisenä tietysti sitä sammakonkelloa, ja tulenkin soittamaan hävityspartion paikalle heti kun moisen iljetyksen näen.

Jaa, että tämä teksti on epäoikeudenmukainen ja liiotteleva? Myönnän toki, mutta kykyni ei riitä sellaiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja liiottelevuuteen kuin tämä ympäröivä maailma kykenee. En kerta kaikkiaan keksi mitään niin absurdia, vajavainen kun olen.

- - -

Rion olympialaisissa Suomi sai vain yhden mitalin, mitä media ja some tuskaisina ja lyötyinä vollottavat. Ei puhettakaan siitä, että mitalien määrä suunnilleen vastaa väkilukuamme tässä maailmassa. Ei puhettakaan siitä, että moni urheilijamme teki Suomen ennätyksiä, tai pääsi loppukilpailuihin. Niissähän sijoitus sitten saattaa olla hyvinkin paljon sattumasta kiinni. Ja lopulliset tuloksethan saadaan sitten kumminkin myöhemmin, kun vilunkimaakarit on ensin saatu kiinni.

Eihän se lopulta paljostakaan ollut kiinni, että sympaattinen ja voimakastahtoinen kuvamme nuori nainen olisi myös mitalille päässyt. Pienet asiat olivat tällä kertaa meitä vastaan. Ja se, että keihästä on ryhdytty heittämään myös Afrikassa ja oseaanien pikku saarilla. Juorujen mukaan suomalaisessa keihäsmaailmassa on sitä paitsi menossa kaikkien sota kaikkia vastaan. Revi siitä sitten, kun vanhat mestarimmekin ovat jo temponeet kroppansa hajalle...

Mutta tokihan Suomen pitää saada paljon mitaleita, koska Hannes Kolehmainen ja Paavo Nurmi. Syypääksi on jo osoitettu uusi johtamisjärjestelmä. Näinhän se aina näppärimmin käy. Parannetaan johtamisideologiaa ja organisaatiokaavioita, niin että seuraavat puheenjohtajat ja toiminnanjohtajat sitten tuovat niitä kaivattuja mitaleita lisää.

Ja liitetään kesäolympialaisiin hiihto- ja kiekkolajeja! Kyllä sitten Tonga-saaret ja Kiribati saavat luun kurkkuunsa! Mutta pliis, ei poisteta lajirunsaudesta ainakaan rantalentopalloa, ei ainakaan naisten sarjoja!