En halua alistua poliittiselle hysterialle

Tällä hetkellä mielentila julkisissa ja sosiaalisissa medioissa on sellainen, että ihmisiä ei tuomita vain siitä mitä ovat tehneet, vaan myös siitä mitä ovat jättäneet tekemättä. Tai minkä tekemisessä he joidenkin mielestä ovat viivytelleet. Lehdistö näyttää myös olevan sitä mieltä, että toimittajilta on pyydettävä anteeksi sellaisten tekojen tai tekemättä jättämisten vuoksi, jotka toimittajien omaa kieltä käyttäen ovat olleet omiaan heitä ja heidän taustaryhmään "järkyttämään".

Muun muassa maan pääministeriä on arvosteltu hidastelusta eräiden väkivaltaa ihannoivien pikkuryhmien tuomitsemisessa. Niinpä hän katsoi tarpeelliseksi näyttäytyä tämänpäiväisessä mielenosoituksessa.

Minulla ei ole pienimpiäkään tarpeita tai syitä yrittää miellyttää kiihdyksissä olevia kansanjoukkoja. Tämän vuoksi ilmoitan muutamia asioita, joita en ole tehnyt, ja joita en aio tehdäkään. 

1. En ole hävittänyt isäni minulle vuonna 1938 Saksasta lähettämää postikorttia jossa on Hitlerin kuva. En myöskään aio tuomita 108 vuotta sitten syntyneen isäni tekoa, enkä muutenkaan sanoutua irti hänen ajatuksistaan. Ne kuuluivat hänen maailmaansa.

2. En pyydä anteeksi, että annoin vanhempieni ottaa minusta vieressä olevan kuvan vuonna 1939. Kuvan ottaminen ja minun varustamiseni oli heidän asiansa, ja kuva liittyy minun omaan historiaani.















3. En peru sen blogini sisältöä, jossa protestoin ikivanhan aurinkosymbolin swastikan paheksumista ja hävittämistä vain sen takia, että eräs pahamaineinen diktaattori kaappasi sen vähäksi aikaa omaan käyttöönsä.

Swastika keskiaikaisesta kirkosta Saarenmaalla ja Roomassa.

Swastika Ilmasotakoulun lipussa...

ja muinainen kultakoru Iranista.



4. En häpeä kertoa, että olen koko ikäni ollut germanofiili, ja tämän lisäksi myös italofiili. Nämä seikat ovat monesti ärsyttäneet pahoja akselivaltoja vihaavia aatteellisesti valaistuneita  henkilöitä, joille näin olen tarjonnut mahdollisuuden tyydyttää tulta sydämessään, ja leimata minut  joko natsiksi tai fasistiksi. Tämä onkin minulle jo tuttua, kun muutama palavasieluinen nuori nainen julisti minut ilmastofasistiksi. Syy oli se, etten suoraan hyväksynyt heidän esittämäänsä henkilökohtaista osasyyllisyyttä ilmastonmuutokseen, vaan mainitsin joitakin tutkimuksia joissa arvioitiin myös auringon syyllisyyttä moiseen inhatekoon.

Tämän hetkinen mediaraivo yksinkertaistaa ja suurentelee asioita sellaisella kiihkolla, että minkäänlaisesta laajemmasta tiedosta, kokemuksesta tai edes alkeellisesta kohtuullisuudesta ei voi olla puhettakaan. Mikäli nyt aatteen huumassa säädetään lisää sensuurilakeja, saatamme piankin olla yhtä absurdissa tilanteessa kuin amerikkalaiset 1950-luvun mccarthyismin aikana.

Moraalilla ratsastava moralistinen kiihkoilu ei tunne kohtuutta tai tasapuolisuutta. Se on tällä hetkellä vaarallisin uhka demokraattiselle ja sallivalle yhteiskuntajärjestykselle, paljon vaarallisempi kuin paljon puhutut maahanmuuttajat tai islam ikinä. Eri aikoina ja eri maissa tällainen hysteria on tehnyt pahaa jälkeä, ja se saattaa vahingoittaa jopa parlamentaarista hallintojärjestelmäämme. Sellaisessa en halua olla mukana.