lauantai 24. syyskuuta 2016

En halua alistua poliittiselle hysterialle

Tällä hetkellä mielentila julkisissa ja sosiaalisissa medioissa on sellainen, että ihmisiä ei tuomita vain siitä mitä ovat tehneet, vaan myös siitä mitä ovat jättäneet tekemättä. Tai minkä tekemisessä he joidenkin mielestä ovat viivytelleet. Lehdistö näyttää myös olevan sitä mieltä, että toimittajilta on pyydettävä anteeksi sellaisten tekojen tai tekemättä jättämisten vuoksi, jotka toimittajien omaa kieltä käyttäen ovat olleet omiaan heitä ja heidän taustaryhmään "järkyttämään".

Muun muassa maan pääministeriä on arvosteltu hidastelusta eräiden väkivaltaa ihannoivien pikkuryhmien tuomitsemisessa. Niinpä hän katsoi tarpeelliseksi näyttäytyä tämänpäiväisessä mielenosoituksessa.

Minulla ei ole pienimpiäkään tarpeita tai syitä yrittää miellyttää kiihdyksissä olevia kansanjoukkoja. Tämän vuoksi ilmoitan muutamia asioita, joita en ole tehnyt, ja joita en aio tehdäkään. 

1. En ole hävittänyt isäni minulle vuonna 1938 Saksasta lähettämää postikorttia jossa on Hitlerin kuva. En myöskään aio tuomita 108 vuotta sitten syntyneen isäni tekoa, enkä muutenkaan sanoutua irti hänen ajatuksistaan. Ne kuuluivat hänen maailmaansa.


2. En pyydä anteeksi, että annoin vanhempieni ottaa minusta vieressä olevan kuvan vuonna 1939. Kuvan ottaminen ja minun varustamiseni oli heidän asiansa, ja kuva liittyy minun omaan historiaani.















3. En peru sen blogini sisältöä, jossa protestoin ikivanhan aurinkosymbolin swastikan paheksumista ja hävittämistä vain sen takia, että eräs pahamaineinen diktaattori kaappasi sen vähäksi aikaa omaan käyttöönsä.



Swastika keskiaikaisesta kirkosta Saarenmaalla ja Roomassa.

ja muinainen kultakoru Iranista.



4. En häpeä kertoa, että olen koko ikäni ollut germanofiili, ja tämän lisäksi myös italofiili. Nämä seikat ovat monesti ärsyttäneet pahoja akselivaltoja vihaavia aatteellisesti valaistuneita  henkilöitä, joille näin olen tarjonnut mahdollisuuden tyydyttää tulta sydämessään, ja leimata minut  joko natsiksi tai fasistiksi. Tämä onkin minulle jo tuttua, kun muutama palavasieluinen nuori nainen julisti minut ilmastofasistiksi. Syy oli se, etten suoraan hyväksynyt heidän esittämäänsä henkilökohtaista osasyyllisyyttä ilmastonmuutokseen, vaan mainitsin joitakin tutkimuksia joissa arvioitiin myös auringon syyllisyyttä moiseen inhatekoon.

Tämän hetkinen mediaraivo yksinkertaistaa ja suurentelee asioita sellaisella kiihkolla, että minkäänlaisesta laajemmasta tiedosta, kokemuksesta tai edes alkeellisesta kohtuullisuudesta ei voi olla puhettakaan. Mikäli nyt aatteen huumassa säädetään lisää sensuurilakeja, saatamme piankin olla yhtä absurdissa tilanteessa kuin amerikkalaiset 1950-luvun mccarthyismin aikana.

Moraalilla ratsastava moralistinen kiihkoilu ei tunne kohtuutta tai tasapuolisuutta. Se on tällä hetkellä vaarallisin uhka demokraattiselle ja sallivalle yhteiskuntajärjestykselle, paljon vaarallisempi kuin paljon puhutut maahanmuuttajat tai islam ikinä. Eri aikoina ja eri maissa tällainen hysteria on tehnyt pahaa jälkeä, ja se saattaa vahingoittaa jopa parlamentaarista hallintojärjestelmäämme. Sellaisessa en halua olla mukana.

7 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus !

    Olen vaikuttunut.

    Tauon jälkeen on taas mukava tietää se asia, että joillakin on kyky eroittaa lillukat ja varret toisistaan.

    Meidän maailmamme on muuttunut iltapäivälehtimäiseksi. Sotkuiseksi ja kummalliseksi. Ehkä asia liittyy jotenkin siihen, että kukaan ei ymmärrä enää historiaa ja taidetta..

    VastaaPoista
  2. Minäkään en aio hävittää isäni syntymäpäivälahjaksi saamaa kirjaa "A. Hitler: Taisteluni", suom. Lauri Hirvensalo, enkä hänen opiskelijaelämänsä harrastuksiin kuulunutta teosta "AKS:n tie, vuosikirja 1939", vaikka kummassakin puhutaan halventavasti eräästä kansanryhmästä. Kumpaakaan, varsinkaan ensin mainittua, en kerta kaikkiaan ole jaksanut lukea edes sen vertaa, että voisin siitä heitellä sitaatteja sopivissa tilanteissa, enkä kyllä ymmärrä, miksi pitäisi siteeratakaan.

    Mistä Saarenmaan kirkosta tuo seinämaalaus on? Olen käynyt sikäläisissä keskiaikaisissa kirkoissa ainoastaan Põidessa, ja siellä ei muistaakseni tuota ollut.

    Aikoinaan työhöni kuului kotiseutumuseon hallinto. Käytin siellä ulkomaisia vierailijoita. Venäläiset nuoret miehet olivat kiinnostuneita vitriinissä olevista kunniamerkeistä. Hakaristiaihe, joka ei varmaankaan ihan selvästi silmille hyppää viime sotien merkeistä, sai heidät puhumaan toisilleen fasisteista. Vuosia (20?) sitten oli Leni Riefenstahl jostain syystä ajankohtainen, ja hänen Olympia-filmistään oli seinällä juliste tai esite. Saksalainen nuoriso paheksui Leniä syvästi - heillä on omalla paikkakunnallaan ollut KZ-sivupiste, ja heitä on opetettu suhtautumaan siihen oikein.

    Olen jotenkin aina halunnut olla eri mieltä voimakkaiden aatteitaan julistavien tahojen, Isä-Leninin määrittelemien hyödyllisten hölmöjen ja Tallinnan Sadamarketista ostetuihin "Kiitos veteraanit"-T-paitoihin sonnustautuneiden isänmaan ystävien kanssa. Kun 1970-luvulla Jyväskylässä osakunnan kaljaillassa kajahti Kansainvälinen ja kansa nousi seisaalleen, valuin hiljaa tuolilta pöydän alle, eikä se johtunut A-oluesta.

    Tämänpäiväisissä mielenosoituksissa olisin voinut saada turpiini kummaltakin puolelta, mutta osakunnalla selvisin paheksunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kariav, muistin väärin, molemmat swastikat ovat Roomasta. En vielä ole löytänyt saaremaalaista kuvaa, joka muistaakseni on Karjan kirkosta, holvauksen huipulta.

      Poista
  3. ”Moraalilla ratsastava moralistinen kiihkoilu ei tunne kohtuutta tai tasapuolisuutta”.

    Johtuu varmaan siitä, että moralismi on paljon läheisempää sukua kaksinaismoraalille kuin moraalille. Ja tavallaan tuohon samaan kulttuuriin kuuluu myös se, että symboleille ja sanoille annetaan suuri myyttinen merkitys, mutta varsinaisille teoille pieni. Noita piirteitä kai on yleensä pidetty tunnusmerkillisinä primitiivisille heimokulttuureille.

    No, joka tapauksessa hieno kirjoitus ja siinä ilmaistu huoli on aiheellinen.

    VastaaPoista
  4. Tällainen hysteria on tyypillistä nykyaikaiselle mediajulkisuudelle, jota lietsoo erityisesti sosiaalisessa mediassa vellova tunnekuohu. Syylliset ovat näiden kiihkoilijoiden kannalta aina muualla. Ensin jostain ilmiöstä vähät välitetään, mutta sitten sattuu jotain ja sitten unohtuukin kaikki kohtuus. Ikävä ilmiö.

    Rautatientorin tapahtuma oli tietysti järkyttävä, mutta ei hallitus millään voi täysin estää tuollaista tapahtumasta. Yrittäessään se helposti aiheuttaa muuta haittaa. Maailma on epätäydellinen eikä sitä voi täysin korjata, mutta voimme sentään aina yrittää. Kukin yksilö omassa ympäristössään.

    Mitä tulee ilmastonmuutokseen, ja muihin ympäristöongelmiin, niin kyllä me kaikki olemme niihin osasyyllisiä. Tavallinen ihminen toki vain aika pieneltä osin. Tämä sanottuna ilman erityistä moraalista kiihkoa!

    VastaaPoista
  5. Hyvä K R ja kommentaattorit

    K R:n kirjoitus on niin hyvä ja asian ytimeen menevä, että melkein on kuin olisin ite kirjoittanut !

    Mitä ilmastonmuutokseen ja siihen liittyvään ilmastouskontoon tulee, niin jossakin vaiheessa on protestanttinen uskonpuhdistus odotettavissa.

    Oma osuuteni ilimanpilluusta on suhteellisesti alentunut elinaikanani noin kolmannekseen, kun tuppaa uutta väkeä kovasti tulemaan ja täyttämään maan.

    VastaaPoista
  6. Viitaten edellisen ketjun kommentointiin, joku kysyi eräässä oikeusoppineen, K, blogissa ilmeisen vilpittömästi seuraavaa saman aihepiirin tiimoilta:

    "Miten on oikeusoppineesta näkökulmasta, onko maahanmuuttokeskustelussa koko ajan yleistyvä epämiellyttävä käsite "valkoinen roskaväki" laillinen?

    Siinähän ihoväri, ihmisen syntymäominaisuus, usein yhdistetään leimaavalla tavalla rasismista luotuihin strerotypioihin, tai ainakin omiin käsityksiin siitä.
    White trash-käsitehän yhdistetään laajemmin angloamerikkalaisessa maailmassa taas sosioekonomiseen ja kulttuuriseen vähäosaisuuteen.
    Nyt kun noita edellä mainitulla tavalla vähäosaisia ollaan katsomassa, tai ainakin jossakin määrin yleistämässä, myös tyypillisiksi rasisteiksi, niin voiko tässä asiassa olla kiihottamispykälän mukaisia konnotaatioita?

    Maallikkona ajattelisin että ihonvärin (valkoisen) liittäminen tuolla tavalla törkeään rikollisuuteen (rasismihan on rikoslain piirissä) on ajattelematonta ja vähintään epäeettistä.
    Media on julkaissut myös artikkeleita ja juttuja, joissa kirjoittaja tai haastateltava, on tuota ilmaisua käyttänyt. Onko se hyväksyttävää julkaisemisen kannalta?

    Voiko esim. edellä mainitulla tavalla mainittuun sosioekonomiseen vähemmistöön/kansanryhmään kuuluva ihminen tai perhe nostaa asiasta kanteen vääräperusteista rasistiksi leimaamista vastaan? Tai yhteiskanteen, siis edes kuvitteellisessa mielessä. Vai onko kansanryhmä "valkoinen roskaväki" ryhmä, jota ei voida identifioida (vaikka sitä "tyypillisenä" ryhmänä käsitellään) ja on siksi poliittisesti vapaata riistaa solvattavaksi?

    Tämä ei ollut kannanotto puolesta eikä vastaan, vaan julkeaan kielenkäyttöön pettyneen pelkoa siitä, mihin kielemme meitä on vielä viemässä. Peli poikki! tässäkin asiassa. "


    Kysyjä ei saanut vastausta.

    VastaaPoista