perjantai 9. helmikuuta 2018

Aamunkoitto merellä

Jacob Tegengrenin runon Morgon på havet mukaan




Olen merellä, yksin. Sinisenä hohtaa alkava aamu. Hiljaisuuden keskellä voi vain aavistaa elämän ensimmäiset heräilevät suonensykkeet, henkäyksinä jotka vielä eivät ole muuttuneet tuuleksi, hohtona joka ei vielä ole kirkastunut päiväksi. Meri on sininen, ja sininen on taivas, kuin toisiaan syleillen ne sulautuvat yhteen. Yksikään lokinsiipi ei vielä leikkaa sinisyyttä ympärilläni.

Harrasta odotusta, hiljaisuutta, niinkuin maan ensimmäisenä päivänä, kun elämä hehkui pinnan alla ja odotti, odotti sitä Luojan vapauttavaa sanaa joka päästi sen ilmoille, kukkimaan, riemuitsemaan ja laulamaan.

Ja yksinäisyys, se on valtava! 

Kiitos, Jumala, että loit tähän maailmaan myös yksinäisyyden, meren lohduttavan, vahvistavan, mahtavan ja vaikenevan yksinäisyyden!



Jacob Tegengren: Morgon på havet (Ny vår, 1913)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti