perjantai 27. heinäkuuta 2018

Tarina tasa-arvosta (uusinta)

Tähän väliin uusinta jutusta jonka kirjoitin joulukuussa 2009. Aihe ei koskaan vanhene.

Muuan blogisti mietiskeli tasa-arvoa: "Tasa-arvo on sellainen tavoite, joka kuulostaa kivalta, on käytännössä mahdoton saavuttaa, ja saa kannattajansa vihaamaan todellisuutta ja ihmisiä, jotka siitä ovat vastuussa".

Blogisti lisäsi tähän vielä: "Mikään tasa-arvoideologia ei myöskään pyri tasa-arvoon, vaan tasaamaan tilit oman viiteryhmän ja vastapuolen menestyneimpien kanssa".

Hän sai tällaisen vastauksen: "Eikös 'Mahdollisuuksien Tasa-arvo' -ideologialla pyritä saavuttamaan juuri sellainen yhteiskunta, jossa ei katkerana tasailla tilejä, vaan nimenomaan annetaan menestyjien menestyä?"

Tästä saattaisi löytää viitteitä poliittisiin ajatusmalleihin esimerkiksi vasen-oikea-akselilla. Mutta ajattelua pitäisi tarkentaa määrittelemällä hiukan lisää termejä.
Ei pitäisi sekoittaa toisiinsa sanoja "tasa-arvoisuus", "tasavertaisuus" tai esimerkiksi "tasapäisyys". 

Matti ja Kalle saavat tasa-arvoisina asettua lähtöviivalle. (Ja heillä on tasa-arvoisina paljon muitakin yhteisiä oikeuksia). Mutta koska he eivät juoksijoina ole tasavertaisia, Kalle tulee maaliin ensimmäisenä. Tästä syntyvät sitten ne ongelmat.

Mattia harmittaa häviö, ja jos Kalle saa palkinnon, Mattia harmittaa myös se ettei hän itse saa yhtä paljon. Matin vanhemmat vaativat tasa-arvoa, joka heidän mielestään tarkoittaa sitä, että kaikki tulivat ensimmäisinä maaliin, ja saavat saman palkinnon. Kallen on esimerkiksi juostava hitaammin, ja annettava puolet palkinnosta Matille.

Tilannetta selvittämään tulee ammattiauttaja, joka järkeilee: koska poikia ei millään tahdo saada tasavertaisiksi, tasa-arvoon on pyrittävä kieltämällä juoksukilpailu kokonaan. Kaikki saavat juoksennella mihin suuntaan vain, eikä maaliviivaa ole.

Ammattiauttaja lähti etenemään tasapäisyyslinjallaan, kieltoja tuli yhä enemmän, ja lopulta kävi niin, että Matti, Kalle ja muut pojat pantiin marssimaan rinta rinnan, tasatahtiin. Marssin suunnan ja vauhdin määräsi ammattiauttajan esimies, ja niiden suhteen ei ollut valitusoikeutta, sillä esimies jos joku tiesi mitä tasa-arvo on. Tai näin hän sanoi.

Esimies ei kantanut huolta siitä pikku ristiriidasta, että hän tiesi paremmin kuin muut, eli oli anti-tasa-arvolaisten nilviäisten ja roskaväen hampaissa tasa-arvon petturi. Pian ei sellaista uskaltanut kukaan ääneen sanoakaan, sillä esimiehestä tuli suuri kansanjohtaja, jolla oli valta tuomita kaikki epätasa-arvosta epäillyt ankariin rangaistuksiin.

Pari päivää myöhemmin kirjoitti bloggeri Ruukinmatruuna pitkän jutun, jossa käsiteltiin samaa teemaa.

2 kommenttia: