Bulwer-Lytton ei ollut huono kirjailija!

Aamulehti julkaisi 6.9.2018 aukeaman, jossa se mainosti järjestämäänsä "Bulwer-Lytton -kirjoituskilpailua". Siinä oli tarkoitus keksiä mahdollisimman huonoja romaanin tai muun kirjoituksen aloituksia. Lehden toimittaja Markus Määttänen esitteli Sir Edward Bulwer-Lyttonin mm. näin:

"Edward Bulwer-Lytton (1803-1873) oli paitsi siirtomaaministeri myös erittäin tuottelias, mutta huonosti kirjoittava kirjailija."

Ylimielisesti kirjoittava toimittaja ei ole vaivautunut sen tarkemmin tutkimaan aihettaan. Hänelle riittävät viihdekulttuurin tiedot. Charles M. Schultzin sarjakuvassa koira Ressu kirjoittaa loputtomasti romaaniaan, jonka alkusanat kuuluvat: "Oli synkkä ja myrskyinen yö", josta sitten tuli "huonon" kirjallisuuden populääri esimerkki. Kun tätä oli toisteltu toista kymmentä vuotta, kalifornialaisen San Josen yliopiston edistykselliset opiskelijat heräsivät, ja järjestivät 1982 kirjoituskilpailun jossa kehotettiin ihmisiä kirjoittamaan muita huonoja tarinanaloituksia.

Mainittu romaaninalku on Bulwer-Lyttonin romaanista Paul Clifford vuodelta 1830, ja sehän sopi edistykselliselle amerikkalaisnuorisolle. Edustihan kirjoittaja viktoriaanisen ajan inhottavinta brittiläisperintöä! Se, että Sir Edwardin tekstit olivat vaikuttaneet laajasti myös heidän omaan kulttuuriinsa, teki hänestä vieläkin paremman - ja ylen turvallisen - pilkankohteen.

Paitsi että kuuluisaksi tullut romaaninaloitus on mitä napakin määritelmä romaanin alun tapahtumille, Bulwer-Lyttonin kirjailijantyöllä on ollut poikkeuksellisen suuri vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen ja ajatteluun, ja sen vuoksi häntä voi pitää yhtenä viktoriaanisen ajan merkittävimmistä kirjailijoista.

Tehdäänpä lyhyt luettelo Sir Eswardin ansioista.

Romaani The Last days of Pompeii (1834) oli pohjana Enrico Petrellan oopperalle, jota esitettiin ympäri maailmaa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sitä paitsi se on filmattu useaan kertaan.

Romaani Rienzi, the last of the Roman tribunes (1835) oli pohjana Wagnerin samannimiselle oopperalle.

Näytelmä The Lady of Lyons (1838) oli pohjana parillekin amerikkalaiselle varhaisoopperalle,

Romaani Harold, the Last of the Saxons (1848)  oli pohjana Verdin oopperalle Aroldo.

Näytelmästä Richelieu (1839) tehtiin elokuvaversio vielä lähes tasan sata vuotta myöhemmin.

Useissa teoksissaan Bulwer-Lytton käytti mystisiä aineksia, ja häntä on sen vuoksi pidetty eräänä scifin esi-isistä. Jotkut kirjat taas vaikuttivat suuresti 1800-1900-lukujen vaihteen esoteerisiin mystikoihin. Googlettakaapa sanaa vril!

Bulwer-Lytton on myös monien laajasti käytettyjen maksiimien luoja. "Kynä on mahtavampi kuin miekka" on näytelmästä Richelieu. Laaja luettelo muista lauseista löytyy tästä.

Aamulehden toimittajalta sinkoaa myös potku Volter Kilven suuntaan. Eipä ihme, kuka nykylukija nyt jaksaisi lukea edes yhtä kappaletta Alastalon salista... Ja mitä auttamatta vanhentuneisiin romaaninaloituksiin tulee, katsokaapa tätä:

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää.

Tätä, ja jatkossa seuraavia maantieteellisiä luetteloita ei kukaan "Putouksen" pläjäyksiä toisteleva älykäs ja aikaansa seuraava nykylukija jaksa lukea kahta riviä pitemmälle...