perjantai 7. syyskuuta 2018

Bulwer-Lytton ei ollut huono kirjailija!




Aamulehti julkaisi 6.9.2018 aukeaman, jossa se mainosti järjestämäänsä "Bulwer-Lytton -kirjoituskilpailua". Siinä oli tarkoitus keksiä mahdollisimman huonoja romaanin tai muun kirjoituksen aloituksia. Lehden toimittaja Markus Määttänen esitteli Sir Edward Bulwer-Lyttonin mm. näin:

"Edward Bulwer-Lytton (1803-1873) oli paitsi siirtomaaministeri myös erittäin tuottelias, mutta huonosti kirjoittava kirjailija."

Ylimielisesti kirjoittava toimittaja ei ole vaivautunut sen tarkemmin tutkimaan aihettaan. Hänelle riittävät viihdekulttuurin tiedot. Charles M. Schultzin sarjakuvassa koira Ressu kirjoittaa loputtomasti romaaniaan, jonka alkusanat kuuluvat: "Oli synkkä ja myrskyinen yö", josta sitten tuli "huonon" kirjallisuuden populääri esimerkki. Kun tätä oli toisteltu toista kymmentä vuotta, kalifornialaisen San Josen yliopiston edistykselliset opiskelijat heräsivät, ja järjestivät 1982 kirjoituskilpailun jossa kehotettiin ihmisiä kirjoittamaan muita huonoja tarinanaloituksia.

Mainittu romaaninalku on Bulwer-Lyttonin romaanista Paul Clifford vuodelta 1830, ja sehän sopi edistykselliselle amerikkalaisnuorisolle. Edustihan kirjoittaja viktoriaanisen ajan inhottavinta brittiläisperintöä! Se, että Sir Edwardin tekstit olivat vaikuttaneet laajasti myös heidän omaan kulttuuriinsa, teki hänestä vieläkin paremman - ja ylen turvallisen - pilkankohteen.

Paitsi että kuuluisaksi tullut romaaninaloitus on mitä napakin määritelmä romaanin alun tapahtumille, Bulwer-Lyttonin kirjailijantyöllä on ollut poikkeuksellisen suuri vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen ja ajatteluun, ja sen vuoksi häntä voi pitää yhtenä viktoriaanisen ajan merkittävimmistä kirjailijoista.

Tehdäänpä lyhyt luettelo Sir Eswardin ansioista.

Romaani The Last days of Pompeii (1834) oli pohjana Enrico Petrellan oopperalle, jota esitettiin ympäri maailmaa aina ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sitä paitsi se on filmattu useaan kertaan.

Romaani Rienzi, the last of the Roman tribunes (1835) oli pohjana Wagnerin samannimiselle oopperalle.

Näytelmä The Lady of Lyons (1838) oli pohjana parillekin amerikkalaiselle varhaisoopperalle,

Romaani Harold, the Last of the Saxons (1848)  oli pohjana Verdin oopperalle Aroldo.

Näytelmästä Richelieu (1839) tehtiin elokuvaversio vielä lähes tasan sata vuotta myöhemmin.

Useissa teoksissaan Bulwer-Lytton käytti mystisiä aineksia, ja häntä on sen vuoksi pidetty eräänä scifin esi-isistä. Jotkut kirjat taas vaikuttivat suuresti 1800-1900-lukujen vaihteen esoteerisiin mystikoihin. Googlettakaapa sanaa vril!

Bulwer-Lytton on myös monien laajasti käytettyjen maksiimien luoja. "Kynä on mahtavampi kuin miekka" on näytelmästä Richelieu. Laaja luettelo muista lauseista löytyy tästä.

Aamulehden toimittajalta sinkoaa myös potku Volter Kilven suuntaan. Eipä ihme, kuka nykylukija nyt jaksaisi lukea edes yhtä kappaletta Alastalon salista... Ja mitä auttamatta vanhentuneisiin romaaninaloituksiin tulee, katsokaapa tätä:

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää.

Tätä, ja jatkossa seuraavia maantieteellisiä luetteloita ei kukaan "Putouksen" pläjäyksiä toisteleva älykäs ja aikaansa seuraava nykylukija jaksa lukea kahta riviä pitemmälle...

10 kommenttia:

  1. KR

    Ah armahda ja auta!
    Minuuttitoimittajien pitäisi pitää näppinsä irti Volter Kilvestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka hullu nyt Kilpeä lukisi tai oopperaa katsoisi tai runoja kirjottaisi, kun on parempaakin, vaikka Tähtien sotaa tai Terminaattoreita...

      Poista
  2. Ehkä tuo "synkkä tms." aloitusta pidetään sen vuoksi huonona, että se on joskus ollut niin hyvä, että sen tyyliä on kopioitu niin usein, että siitä on tullut klisee.
    Näin vanhempia elokuvia harrastavana huomaa, että nuoriso pitää monia aikoinaan omaperäisiä elokuvallisia tehokeinoja kliseisinä, koska niitä on kopioitu niin lukuisia kertoja.
    Eivät vaan tajua vanhaa elokuvaa katsellessaan, että kyseessä voi olla filmi, jossa tämä keino on ensimmäisiä kertoja käytössä.
    Täytyypä lukea Seitsemän veljestä taas uudelleen. On se vaan niin hyvä teos.
    PS. kiitos hyvästä blogista. Tätä on aina ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan näin tapahtuikin. Wiki luettelee useita kirjailijoita jotka käyttivät sitten samaa ilmaisua. "Veljesten" huumori on niin salakavalan totaalista, että sitä ei aina edes huomaa. Juhani esimerkiksi yrittää poloinen kovati olla pomona, koska on vanhin... Mutta kirjan viimeinen luku on yhä kauneinta mitä suomeksi on kirjoitettu!

      Poista
  3. Jos om Seitsemän veljeksen alku hyvä, niin lopetus on todellakin vielä parempi aina viimeiseen virkkeeseen asti.

    VastaaPoista
  4. Kai nyt sentään Bulwer-Lyttonia saa lyödä kuin vierasta sikaa kun kerran siinä taannoisessa Kuvalehden jutussa "yliarvostetuista klassikoista" heitettiin suurten asiantutijoiden toimesta zolat, dickensit, hemingwayt, mannit ja orwellitkin historian roskakoriin häpeämään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikaparat yrittävät oikotietä kuuluisuuteen. "Ettekö tiennyt - hän on se joka haukkui Dickensin!" "Ai jumpe... Tota... Kuka on Dickens?"

      Poista
  5. Vanhoja kirjoja lukiessa alkaa usein harmittamaan oma yleissivistyksen puute.Näissä teoksissa kun usein viittauksia raamattuun tms. muuhun teokseen, joiden tarkempi tunteminen oli ennen yleismaailmallisen sivistyksen merkki. Tekstistä saisi enemmän irti, kun sisäistäisi nämä viittaukset paremmin.
    Mitäs mieltä muuten olette Joseph Conradin kirjoista?

    VastaaPoista
  6. Pakinoitsija Bisquitin tekstit ovat joskus hurjimmillaan olleet varsinaista ilotulitusta ja maailmankirjallisuuden muistumien sinkoilua. Conradin kirjoista tiedän, mutta en ole lukenut niistä yhtäkään.

    VastaaPoista
  7. Nyt ei ne toimittajat... nyt ei ne toimittajat... kestä lautallakaan...

    VastaaPoista