tiistai 5. helmikuuta 2019

Nykänen

Julkisuusvyöry Matti Nykäsen kuoleman jälkeen on ollut hämmentävää.

Vaikea olisi kuvitella jonkun muun ylivoimaisen suomalaisurheilijan kuolemasta seuraavan näin pakahduttavaa, ylimaallista ja täysin mielikuvituksellista paisuttelua. Luulen, että taustalla on yksinkertaisesti toimittajien, urheiluväen ja kansanjoukkojen huono omatunto.

Lähes alusta pitäen kävi ilmi, että nuori Nykänen ei ollut alkuunkaan valmis siihen asemaan, johon ylivertainen urheilijantaito hänet johdatti. Hänhän ei ollut supersankari edes, vaan vähintään puolijumala, joka magneetin tavoin veti puoleensa siipiveikkoja ja hyväksikäyttäjiä.

Satojen kilometrien päästä virtasi täysiä busseja seisomaan hänen kotitalonsa edustalle, ja bussintäysi rahvas tuijotti tuntikausia nähdäkseen vilauksen jumalastaan. Hyppääjäparka janosi loppuun asti tätä palvontaa, mutta ei kestänyt sitä ollenkaan.

Nyt lehtien palstat ovat pullollaan tekopyhiä kirjoituksia, joissa häikäilemättömät hyväksikäyttäjät hurskastelevat muka lähiystävyydellä - vietyään häntä ensin sinne sun tänne houkutusten ääreen isojen otsikoiden toivossa, "yksinoikeudella" kyynisesti kohdellun ihmisparan onnettomuuksiin. Nykäsestä vedetään nyt itselle viimeisetkin mehut. Kuvottavaa.

Jotakin tässä huimassa hyppääjässä oli, mikä teki hänestä palvotun ja mystisen kansansankarin. Olisiko se ollut jonkinlainen "rahvaanomaisuus", joka kutitti laajoja ihmisjoukkoja? Samastuiko väki entisen tarkkailuluokan oppilaan myöhempien viinasekoilujen ja avuttoman julkisuuden kanssa? Yhtä ylivoimaisen Lasse Virénin  hillitty ja hallittu elämä oli rahvaalle kaukaista ja vierasta?

Saattoi hyvinkin olla, että urheilujohto ei kyennyt hallitsemaan tilanteita nuoren ihmelapsen loistoaikoina. Sen seurauksena urheilupiireissä saattaa olla pitkään peitettyä huonoa omaatuntoa, joka nyt purkautuu ulos jonkinlaisena sovinnollisuuden yrityksenä.

Joka tapauksessa yksi asia näyttää varmalta, ja se on kaiken tapahtuneen syvä vertauskuvallinen merkitys. Puolijumalainen sankari sovitti kuolemallaan sekä omat että muiden synnit, ja astui taivaisiin täysin ainutkertaisena pyhimyksenä. Tie on historiasta tuttu: murheesta iloon, katuojasta kirkkauteen, ryysyistä rikkauteen, eräänlaisena jumalan pyhänä hulluna palvonnan kohteeksi suurille kansanjoukoille.

Huomautus varmuuden vuoksi: en nimittele enkä halveksu suurta urheilijaa, vaan yritän löytää jotain yleispätevämpää selitystä Matti Nykäsen täysin ainutlaatuiselle asemalle kansakunnan itsetunnossa.


2 kommenttia:

  1. KR

    Saska Saarikoskella yritystä edes tämän päivän Hesarissa
    =
    https://dynamic.hs.fi/2019/mattinykanen/index.html?_ga=2.126948805.99709867.1549379431-1593680346.1543246274

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Juuri tämän halusin lukea.

    VastaaPoista