sunnuntai 18. elokuuta 2019

Herstory - asiaa ja asiattomuuksia

Tietokoneen uumenien läpikäynnin yhteydessä törmäsin tekstiin vuodelta 2005. Siinä kerroin seuraavan jutun:
__________

HERSTORY

Historiaan erikoistunut vapaa toimittaja Päivi Parhi-Riikola on kirjoittanut Tiede-lehteen jutun joka alkaa näin:

"Jo englannin sana history kertoo, että historia on ollut täysin miesten hallitsema tieteenala [...]"

Ja Tiede-lehti otti ja julkaisi jutun!

Ei ainoastaan uskonto, vaan myös tulinen feminismi saa ihmiset tekemään järjenvastaisia asioita. Saattaa olla, että "vapaa toimittajamme" tietää jossakin syvällä tajunnassaan, että sana 'history' ei ole englantia, eikä siis tarkoita "HIS story".

Sanahan tulee kreikasta ja on käynyt latinan kautta, jossa se on täsmälleen suomenkielen käyttämässä muodossa 'historia'. Mutta tosiasioista viis, jos asiat saa vain näyttämään tarkoituksen mukaisilta.

"Vapaan toimittajan" kiihkeimmät toverittaret anglosaksisessa maailmassa ovat jo ehtineet vaatia 'history'-sanaa kiellettäväksi. Heidän kannattamansa 'herstory' on jo joissakin sanakirjoissa...

"Vapaan toimittajan" juttu ei tosin käsittele historiaa "miesten hallitsemana tieteenalana", vaan jo toisesta virkkeestään alkaen hän vain ylistää kirjaa, jossa luetellaan menneisyyden kuuluisia naisia. Tämän kirjan kirjoittaja sattuu tosin olemaan mies, joten tieteenalan sukupuolikehityksen osalta kehitystä ei sanottavammin ole tapahtunut.

Sokea usko näkee maailman uskon kautta, ja jos tosiasiat sattuvat olemaan sopimattomia, sen pahempi tosiasioille. Nyt jopa tiedelehden palstoilla. 


Huh huh.
__________

Tuolloin viitisentoista vuotta sitten ei netti ollut nykyisen lainen, eikä hakutärppejäkään ollut liiaksi asti. "Herstorystäkin" löytyy nyt runsaasti sekä asiallisia, päättömiä että satiirisia esityksiä. Termin kehittäjä käytti sitä ikäänkuin lainausmerkeissä, ja toi sillä esille aivan järkeviä huomioita yleisestä historiankirjoituksesta. Sittemmin on asia hiukan korjaantunutkin, ja haluan mainita yhden tutkimussuunnan omalta alaltani. Niin Suomessa kuin muuallakin on ryhdytty kaivamaan esille enemmän tai vähemmän unohdettuja naissäveltäjiä, ja löytöjen joukossa on monia vallan hienoja musiikkiteoksia. Niitä on esitelty konserteissa ja levytettykin.

Tällaisen tärkeän ja asiallisen työn lisäksi törmää jatkuvasti täysin päättömiin julistuksiin, joissa yhdistyvät ideologinen kiihko ja tietämättömyys. Mikään ei voisi pahemmin haitata aivan asiallista tutkimus- ja valistustyötä. Naisilla on oma historiansa, joka voi olla masentavan surullinen tai kerrassaan loistelias, ajasta ja paikasta riippuen. Saman tapainen on myös lasten historia, jonka osuus vakavassa tutkimuksessa on vielä paljon naishistoriaa puutteellisempi. Toivottavasti myös tämä osa historiasta saa lisää asiallisia, kiihkoilemattomia ja ideologiavapaita tutkijoita.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti