EU-höyryilyn yhteydessä höpötellään jatkuvasti, että täällä "periferiassa" ei ollenkaan tiedetä miten siellä isossa maailmassa oikein käyttäydytään. Me olemme juntteja, joita ovelien EU-herrojen täytyy opettaa "tavoille" - hyvästä hinnasta tietenkin.
Siis Helsingin ulkopuolella ei ole mitään, ja Helsinkikään ei ole mitään ulkomaihin verrattuna. Olen yrittänyt selvittää itselleni, missä se mystinen Keskus sitten oikein sijaitsee, mutta tuloksena on ollut vesiperä.
Olisiko se Pariisi? Mutta useat ranskalaiset vakuuttavat, että Pariisi ei ole Ranska. Oikea Ranska on siis jossain muualla kuin Pariisissa, mutta paikkakuntaa ei tunnuta tietävän. Olisiko se Bryssel, tuo kaoottinen ei-kenenkään-maan taajama, jossa edes jätehuolto ei uutisten mukaan toimi, eivätkä monet muutkaan jopa Suomen periferiassa itsestään selviksi koetut kehittyneen yhteiskunnan toiminnot.
Olisiko se Rooma, tuo kaupunkien kaupunki, maailman ainoa todellinen URBS? Kysykääpä sitä pohjoisemmilta italialaisilta, joille Rooma on lähinnä kirosana. Olisiko se Berliini, tuo kahtiajaon jälkeinen sekasotku, jossa hirviömäisiä uudisrakennuksia kasvaa kuin sieniä sateen jälkeen, ja jossa jatkuvasti kamppaillaan sosiaalisten vaikeuksien ja anarkismin kanssa?
Rooma, Pariisi ja Berliini ovat tänään lähinnä mielteitä, romanttisiin muistoihin kietoutuneita kuvajaisia, joita lukevat ihmiset ahmivat eri aikojen kirjallisuudesta, elokuvista ja kuvataiteista. Monet nauttivat vielä asumisesta näissä kulisseissa, monet eivät.
Lasken itseni kyllä niihin, joiden varsinainen isänmaa on Eurooppa. "Romanus sum". Saatan kokemuksen ja kielitaidon ansiosta vaikeuksitta liikkua lähes missä Euroopan kolkassa tahansa. Mutta jos katson, mistä ovat kotoisin ne eurooppalaiset ihmiset joiden kanssa olen solminut läheisemmän kontaktin, tulos on yllättävä. Lukemattomat ystävät, tutut ja kollegat asuvat pienemmissä kaupungeissa, jotkut jopa aivan maaseudulla.
Kuunnelkaapas nyt tarkoin, kaikki periferia-intoilijat! Nykyaikaisen teknologian ansiosta on aivan sama missä maantieteellisessä pisteessä kukin ruumiillisesti asuu. Tieto, kirjallisuus, liikkuva ja liikkumaton kuva ovat mahdollisia minne tahansa maailmassa. On aivan omasta itsestä kiinni, tunteeko olevansa jossain periferiassa, vai kokeeko asuinpaikkansa siksi "keskukseksi" josta käsin itse toimii ja ylläpitää kontakteja. Keskus on siellä missä minä olen, ja siellä missä kontaktini asuvat!
Tämän verran on jäljellä muinaisesta maailmannavasta. Umbilicus urbis Romae Forumilla. (Wikimedia Commons). |
Niin, Suomessahan sivistyneisiin tapoihin kuuluu aina korostaa kulttuurimme läntisyyttä, mitäpä kaikkea tuohon käsitteeseen sitten aina mahdutetaankaan. Mutta eikös tuo mainitsemasi pääkaupunkikeskeisyys ole jo aika hyvä esimerkki ihan ilmeisestä itäisestä ajattelutavasta? Helsinki Suomessa on vähän kuin Moskova Venäjällä, siis se maailman akselinapa, jonka ympärillä kaikki pyörii, ja jonka ulkopuolella ei ole paljon mitään...
VastaaPoistaOvathan meilläkin jotkut (esim. Paul Lillrank) haaveilleet siitä, kuinka Suomenkin tulisi olla ns. metropolivaltio, siis vähän niinqu Kanadan malliin... No miksi ihmeessä mennä tässä(kään) asiassa merta edemmäs kalaan, eikös meillä ole se lähin "metropolivaltio" jo ihan tuossa rajan takana? Venäjällähän kaikki mainitsemisen arvoinen kun pyrkii keskittymään ja sitä pyritään nimenomaan keskittämäänkin juuri tuolle Moskova-Pietari-akselille. Jostakin syystä vaan luulen, että kyseinen esimerkki ei ehken ole näille oikeaoppisille ainakaan ideologisesti ihan niitä kaikkein houkuttelevimpia, syitä voin vain arvella... ;) Ja vakavemminkin puhuen, jos se menestyksen resepti nyt noin yksinkertainen olisi, niin sittenhän Venäjän pitäisi olla maailman johtavia hyvinvointimaita, ainakin jos asiaa tuosta metropolinäkökulmasta halutaan katsoa. Mitenhän senkin kanssa nyt sitten lienee...?
Olen toisinaan tuumaillut, että mikäli Viipuri olisi aikanaan jäänyt Suomelle, niin siitä olisi hyvinkin voinut kehittyä Suomelle ns. kakkoskaupunki, vähän jonkin Göteborgin malliin, ja se olisi samalla kaiketi luonut tervettä vastapainoa tuolle pääkaupunkikeskeisyydelle. Mutta se vaihtoehto nyt jäi näkemättä ns. sattuneista syistä.
"Siis Helsingin ulkopuolella ei ole mitään, ja Helsinkikään ei ole mitään ulkomaihin verrattuna. Olen yrittänyt selvittää itselleni, missä se mystinen Keskus sitten oikein sijaitsee, mutta tuloksena on ollut vesiperä."
Tuosta iänkaikkisesta riittämättömyydentunteesta ei näemmä päästä eroon sitten millään. Tosin nämä impiwaaralaisuudeksi ymmärrettyä kotoperäisyyttä halveeraavat ja "oikeaksi eurooppalaisuudeksi" ymmärrettyjä tendenssejä ihastelevat vaan taitavat kovin usein unohtaa, että projektioistahan tuollaisessa kaukokaipuussakin on pitkälti kysymys. Mikäli ihan aikuisten oikeasti uskotaan, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolen, niin tuo käsitys kyllä perustuu (ainakin useimmiten) enemmän mielikuviin kuin tosiasioihin. Joten eipä siellä Euroopassakaan nyt ihan kaikki liene kultaa, mikä kiiltää...
http://ollijuntunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/164663-imperialismi-on-oikean-eurooppalaisuuden-ehdoton-edellytys
-J.Edgar-
Jotkut asuvat aina keskuksessa, jotkut periferiassa, tilanne ei muutu vaikka muuttaisivat. Aikoinaan paavi oli maailman napa - ja asuinpaikkansa rooma kans. Ensimmäiset suomalaiset, jotka saivat paavin huomion eivät olleet töölöläisiä, kalliolaisia, eivät edes sipoolaisia. Kuningas de Rapalum ja muutama muu maataloustuottaja sääksmäeltä sai tämän kunnian.
VastaaPoistaVaan mikäs keskus se Rooma on, keskustan valtakunta, Qi taitaa olla vieläkin mahtavampi ja paljon vanhempi. Ja keskemmällä.
Missä keskus on selviää kunhan selvittää misä on reunat, keskustasta on kaikkiin reunan pisteisiin keskimäärin yhtä pitkä matka. Ota pallo käteen ja kerro missä sen pinnan reunat.
Tai sitten pitää uskoa blogistia, vaikka kuinka tuntuisi, että liian helppo selitys. Timbuktu, Navarra, Tupelo tai Hanzou eivät ole sen keskempänä. Paitsi Mau mau-kylä, se on ja pysyy keskemmällä, tietysti.
Mies Mau mau -kylästä