(Aloitan tässä lyhyen esityksen esteettisistä käsityksistäni, mahdollisimman lyhyesti ja selvästi).
Taideteos on kirjallinen, kuvallinen, äänellinen tai muin aistein vastaanotettava teos, jonka laadinnassa on pyritty esteettisiin arvoihin ja päämääriin. Taideteoksella ei ole estetiikan ohella muita välttämättömiä tehtäviä eikä pyrkimyksiä. Taideteos on suvereeni, itsenäinen olio, eikä sillä ole olemassa olonsa lisäksi muuta tarkoitusta.
Taideteoksilta on eri aikoina vaadittu muita ominaisuuksia kuin puhtaasti esteettisiä. Esimerkiksi moraaliset ulottuvuudet, opettavaisuus, vallitsevan ideologian mukaisuus, propagandistisuus, aineellisen hyödyn tuottavuus, tai ihmisten toimintaan vaikuttavuus ovat taideteoksen ulkopuolisia tekijöitä. Niitä voi liittyä taideteokseen tai olla liittymättä, ja taideteoksia voidaan myös (tekijästä riippuen tai riippumatta) käyttää tällaisiin tehtäviin. Mutta taideteoksen arvo on puhtaasti esteettisissä ominaisuuksissa. Myöskään taideteoksen tekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten mielipiteet, sukupuoli, moraalinen taso eivät ole itse teoksen kannalta olennaisia.
Taideteokseen liittyy useimmiten sosiaalinen ulottuvuus. Tekijä asettaa hyvänä pitämänsä teoksen näytteille tai kuultavaksi, ja toivoo sen herättävän myönteisyyttä toisissa. Tekijän asema taideyhteisössä tai yleensä yhteiskunnassa olla korkea tai matala, mikä vaikuttaa siihen miten teokseen suhtaudutaan. Kunakin aikana on myös yleisesti omaksuttuja näkemyksiä taiteesta, mikä jopa ratkaisevasti vaikuttaa teoksen vastaanottamiseen, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.
Taide sisältää käsitteenä taidon, jota vailla taideteosta ei voi tehdä. Teos sisältää käsitteenä tekemisen. Satunnainen ei voi olla teos. Teos ei myöskään ole sama asia kuin teko.
Näyttelytilaan tuotu oksankarahka ei ole taideteos. Sen tuominen nähtäväksi on teko, ei teos. Näyttelyyn tuotu pisuaari on tekona vastoin tekijänoikeusajattelua, kun pisuaarin on suunnitellut joku muu. Pisuaarin tarkoituksen muuttaminen ei ole teos.
Esteettisiä arvoja on eri aikoina lueteltu monia. Niitä ovat mm. kompleksisuus (moninaisuus, järjestyneisyys, sopusointu, harmonia, suhteet jne.) ja yhtenäisyys, sekä intensiivisyys (vaikuttavuus). Esteettisien arvojen päämäärä ja tulos on kauneus.
Kauneudella voidaan kuvata muutakin kuin varsinaista taidetta. Matemaattinen todistus voi olla "kaunis", samoin shakinpelaajan strategia. Sanaa käytetään näissä yhteyksissä kuitenkin samassa hengessä kuin taiteen yhteydessä, eli kuvaamaan johdonmukaisuutta, selkeyttä ja monipuolista substanssin hallintaa.
Kauneudella on hyvin usein havaittavissa matemaattis-geometristä pohjaa. Yksinkertaisten kokonaislukujen suhteet toimivat sekä äänen että kuvan yhteydessä. Geometriset suhteet kuten säännölliset monikulmiot, lävistäjät (√2, √3, √5) tai vaikkapa paraabeli ja muut kartioleikkaukset ovat epäilemättä selitettävissä luonnonmuotojen heijastumisena ihmisen havainnoinnissa.
Taideteosta voidaan arvottaa, tulkita ja kuvailla.
Arvottaminen on yleensä muotoa "Teos on hyvä / huono, koska..."
Koska taideteos sinällään on autonominen ja suvereeni, ja perustuu ainoastaan esteettisiin arvoihin, sen arvottaminen voi tapahtua vain asteikolla "Mitäänsanomaton ..... Vaikuttava". "Huono" voi teos olla vain taiteeseen liitettyjen ulkopuolisten ominaisuuksien kannalta. ↑
Tulkinta käyttää yleisesti sellaisia ilmaisuja kuin "esittää", "viittaa", "tarkoittaa", "merkitsee", "symboloi" tai "ilmaisee" jotain. Mikäli teoksen tekijä ei ole tällaista itse esittänyt, tulkinnat ovat pelkästään tulkitsijan omia mieleenjohtumia, joilla ei ole olennaista tekemistä itse teoksen kanssa.
Kuvailu kertoo yleensä taideteoksen lajista, olemuksesta tai muodosta tosiasioita.
Musiikkiteoksen kuvailu saattaisi olla seuraavan kaltainen: "Teos alkaa yksinkertaisesti C-duurissa. Tekstuuri tihenee vähitellen, ja huipentuu tuskaisiin ja tiheisiin modulaatioihin, jotka purkautuvat lopulta marssinomaiseen Fis-duuriin. Tämän jakson jälkeen musiikki rauhottuu, ja palaa yksinkertaiseen C-duurijaksoon, joka päättää toeksen." Esteettiseltä kannalta turbulenssi, modulaatiot ja purkaukset ovat teoskokonaisuuden vaatimia vastakkaisuuksia. Niiden tarkoitus on pelkästään esteettinen, eivätkä sisällä mitään "omaelämäkerrallista" tai muuta ulkopuolista kertomusta, ellei tekijä itse ole sellaista nimenomaisesti tarkoittanut.
Maalauksen tai rakennuksen yhteydessä ovat kuvailua myös siitä löytyvät geometriset tekijät, kuten suhdeharmoniat, mittasuhteet ja muut sellaiset. Ne ovat ulkokohtaisia tai teoksen konstruointiin liittyviä tosiasioita, joiden merkitys lienee pääasiassa siinä, että tietyt geometriset ratkaisut näyttävät esiintyvän useimmissa yleisesti kauniiksi mielletyissä teoksissa, ja ovat siis mahdollisesti kauneuteen liittyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti