Tähtitieteilijä Fred Hoylen romaanissa Musta pilvi (1957) kerrotaan, miten aurinkoa lähestyi jättimäinen musta pilvi, joka osoittautui äärimmäisen älylliseksi olennoksi. Kun tiedemiehet saivat siihen keskusteluyhteyden, Pilvi ihmetteli kuinka ihmiset ollenkaan pystyivät keskustelemaan toistensa kanssa, vaikka heillä ei ollut ajatuksenlukemisen kykyä.
Jos Pilvellä olisi ollut aikaa, se olisi pian huomannut, että kielen avulla ihmiset kyllä saattoivat ymmärtää jotain oikeinkin, mutta suurelta osalta heidän riitaisuutensa johtui myös nimenomaisesti kielestä. Sanat ovat kuin avantoja, joiden alla käsitteitten kalat uivat mikä missäkin, kuten filosofi Eino Kaila joskus kirjoitti.
"Onpas nyt lämmin", sanoi A. Henkilö B oli samaa mieltä. Tarkemmin ottaen A olisi ehkä toivonut vielä lisää lämpöä, kun B:tä taas melkein harmitti ylen ahdistava ilman kuumuus. A:n mielestä oltiin siedettävän lämpötilan alarajoilla, B:n mielestä ehdottomasti lähellä äärimmäisyyttä. Jos keskustelun aihe olisi ollut jokin muu, molemmat olisivat helposti joutuneet kiistelemään asioista.
"Tulisipa nyt pian kesä!", sanoi C, ja D oli samaa mieltä. Mutta mitä he tarkoittivat 'kesällä'? Jos ihmiset osaisivat piirtää, he voisivat esittää määritelmänsä ylen monilla eri tavoilla. Yksi piirtäisi kuvan hiekassa lojuvasta käristyvästä olennosta, toinen kauranvartta tarkastelevasta viljelijästä, kolmas asetta pitelevästä henkilöstä, neljäs ties mistä. Aihetta riitaan siitäkin jo voisi saada.
Joku sanoo sanan 'kommunisti'. Uskovainen ideologi näkee heti mielessään jalopiirteisen, lihaksikkaan työn sankarin, antikommunisti taas laihan, kumaraisen ja kavalakasvoisen hirvityksen jolla on puukko hihansa peitossa. Kapitalisti on valmis myymään köyhän perheen nälkiintyneet lapset orjamarkkinoille, kommunisti ryöstää yrittäjän rahat ja tuhoaa ne tavalla tai toisella, ja kaikki kurjistuvat.
Poliittinen suunsoitto on suurelta osalta tahallista väärinkäsittämistä. Mutta jos jossain sattuisi yllättäen olemaan kaksi poliitikkoa joiden halu on ymmärtää vastustajaansa, he joutuisivat jo ensimmäisten sanojensa jälkeen ankarasti pohtimaan niiden määrittelemistä. Mitä on "oikeudenmukaisuus"? Mitä on "demokratia"? Mitä on "tasa-arvo"? Ovatko "tasaveroinen", "tasapäinen", "yhdenvertainen" ja "tasavertainen" synonyymejä?
Minulta kysyttiin taannoin, että "Uskotko Jumalaan?". Vastasin, että en pysty vastaamaan kysymykseen. "Mitä tarkoitat 'Jumalalla'? Mitä tarkoitat 'uskomisella'?". Nopeasti pääsimme toki yksimielisyyteen siitä, että jos 'Jumalalla' tarkoitetaan pitkäpartaista kaapuun pukeutunutta ukkelia pilven takana, ei ole pienintäkään syytä olettaa sellaista. Vähän jouduimme keskustelemaan siitä, että joku oli ilmoittanut Jumalan käskeneen ilmoittaa kaikille, että X. Kysyin, uskoisitko jos minä näin ilmoittaisin? "Ei"! Mutta jos joku jota et lainkaan tunne on näin ilmoittanut? "...".
Yleensä 'jumalalla' tarkoitetaan jotakin jota ei voi normaalilla tavalla määritellä, joka on siis yliluonnollinen. Jo antiikin aikoina hymähdeltiin, että ihmisten jumala on ihmisen näköinen, härkien jumala on härän näköinen. Minun vastaukseni olisi siis, että en voi vastata kysymykseen, ja että ainoa mitä voin sanoa on, että tämä ei ole ainakaan mitään sellaista jota voisit kuvitella.
Ei, hyvä Pilvi! Ihmisten kieli on onneton ja vajavainen keksintö! Se ei tuo paljonkaan lisää ärinälle, hampaitten näyttämiselle, kynsien heristämiselle, eikä myöskään pikkulapsen hihittelylle, kun sen kanssa leikitään. Kaikki muu on tulkinnan alaista, ja lyönpä vetoa että se tulkinta yleensä on päin honkia. Tai päin pläsiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti