Erik Röde (Eiríkr rauði Þorvaldsson, n.940-1000 jälkeen), oli merenkulkija joka löysi ja nimesi Grönlannin). Hänen poikansa Leif Eriksson (Leifr Eiríksson, n.970-n.1020) löysi Amerikan mantereen Newfoundlandin tienoilla, ja kutsui sitä nimellä Vinland. Molemmat edustivat Pohjolan kuuluisaa laivanrakennustaitoa, joka vei viikingit niin Mustallemerelle, Välimerelle kuin täysin tuntemattomalle lännen mantereelle.
Kului melkein puoli tuhatta vuotta, ennenkuin Välimeren maissa laivanrakennustaito oli kehittynyt valtameripurjehduksen tasolle. Mutta molemmat taidot olivat ihmiskunnan kannalta loistavia edistysaskeleita, ja kaikki löytöretkeilijät olivat ihailun arvoisia sankareita.
Koska moraaliasioita on nykyisin tapana ankarasti pohtia, milloin mistäkin syystä, seuraa nyt
Moraalinen huomautus 1: Onko soveliasta, että ihmiset käyvät uteliaina kurkkimaan, mitä horisontit takana mahtaa olla? Siitähän voi seurata kaikenlaista pahaa, ryöstöjä, valloituksia, alistamista, kielen ja kulttuurin muutoksia, kolonialismia, rasismia ja ties mitä häpeää! Olivatko suomalaiset pahoja kun levittäytyivät nykyiseen maahan? Entä heidän edeltäjänsä saamelaiset? Nykyäänhän arvellaan, että paikalla on ollut sitä ennen jotain tuntematonta kieltä puhuvia ihmisiä, joilta on jäänyt vain joukko vesien nimiä, Imatrasta alkaen? Kaikki kansat, kaikkialla, ovat olleet tilaisuuden tullen väkivaltaisia, eikä paljo nykypuhe moraalista tai eetillisyydestä ole tätä väkivaltaisuutta juuri vähentänyt. Mutta siitä huolimatta tieto on lisääntynyt, ihmiskunta on kehittynyt, elinolosuhteet ovat kiistatta parantuneet, jopa niin että ylikansoituksesta on tullut uusi globaalinen uhka ja ongelma.
Kuvassa on Christian Krohgin maalaus "Leif Eriksson löytää uuden maan" vuodelta 1893. Siinä on epätoivon valtaama purjehtijajoukko haverin partaalla, kunnes päällikkö huomaa maan häämöttävän. Vuonna 2023 päätettiin, että se poistetaan näyttelystä ja sijoitetaan kellarivarastoon, ja syynä oli sen kolonialistisuus ja rasistisuus. Asiasta nousi hirmuinen meteli, ja joukko ideologisesti suuntautuvia kirjoittajia tuotti varsin kiintoisia lausuntoja.
Maalaus lähetettiin Chicagon maailmannäyttelyyn 1893, jossa se sai jonkin verran kiritiikkiä "modernisuudesta", ja siitä että "sankareita" ei kuvattu herooisina, vaan epätoivoisina. Amerikkalaiset itse ovat sittemmin innokkaina pystyttäneet patsaita Leifin kunniaksi. Mutta eräs kirjoittaja huomasi, että näyttelyssä ei huomioitu lainkaan alkuväestöä eli intiaaneja. (Käytän tätä vanhaa sanaa, vaikka se ei olekaan enää oikeaoppista). Tämän vuoksi maalauksen sijoittaminen näyttelyyn oli kokonialistista ja rasistista.
Mutta vielä pahempaa oli, että tämä maalaus innosti Norjan saksalaisvaltauksen aikana natseja. Oslon yliopiston taidehistorian professori Øystein Sjåstad sanoo:
“I don't mean that the painting itself is colonialist or racist, but the history and usage will still be there. Leif Eiriksson was just meant to play the role of a Columbus alternative, as the kind colonialist, in a way. But he is part of a colonialist debate among Norwegian Americans who at the time completely ignored the Native American population and African American. Giving the work a different title will not change that fact.”
Siis maalaus, jossa merihädän partaalla ovat purjehtijat näkevät maata, tuo mieleen aivan muita asioita aivan toisilta ajoilta. Tämä riittää maalauksen, mutta myös itse Leifr Eirikssonin maineen pilaamiseen, miehen joka ei tiennyt minne tuli, eikä osannut arvata tapaavansa muita ihmisiä paikalla.
Tässähän ei ole mitään järkeä, ja on vaikea pitää tällaista ajattelua jotenkin korostuneesti moraalisena. Moralistisesti asennoituneena tietysti mikä tahansa ajatus voidaan kääntää nurin päin, sopivasta syystä.
Ideologisesti paljastava on taidetoimittajan ja aktivistin Mariann Engen lause artikkelissa josta aikaisemmassa blogitekstissä mainitsin. Ja huomatkaa, koko ajan on puhuttu taidemuseosta, ei historiallisesta museosta:
Kansallismuseo ei voi olla vain paikka, jossa ihmiset voivat tehdä omia päätöksiään; sen täytyy myös olla paikka jossa ihmisille annetaan tietoa, jotta voidaan varmistua siitä että heidän mielipiteensä ovat oikein perusteltuja.
Taidemuseo ei siis ole kokoelma johon on kerätty maan taiteen paras osa kaikilta aikakausilta. Kysymys ei olekaan mistään estetiikasta tai taidosta tai kauneudesta. Ihmisillä ei saa olla mahdollisuutta vapaasti päättää mistä pitävät, vaan on varmistettava että heidän mielipiteensä ovat OIKEITA. Ja nämä oikeat mielipiteet, niitä edustavat nyky-yliopistojen humanististen osastojen tieteellisten tutkijoiden lausunnot. Ja tämän tieteen suuria nimiä olivat Lenin, Stalin, Gorki ja Ždanov.
Moraalinen huomautus 2: Tämä kirjoittaja edustaa vanhaa romanttista ja kaihdettavaa, tiedevastaista ja salaliittohenkistä äärioikeistolaista ajatuskantaa, jonka Tiede on jo kauan osoittanut fasistiseksi, seksistiseksi ja rasistiseksi. On tehtävä kaikki voitava, että sellaisten kirjoittaminen ei tulevaisuudessa ole mahdollista.
 |
| Oslon kansallismuseon (taidemuseon) uusi, jalopiirteinen rakennus, josta ihmiset voivat oppia kuinka saavat oikeita tietoja ja oikeita mielipiteitä kaikista asioista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti