Elokuussa 2013 oli "taiteiden yö", kuten meillä kaikkialla on nytkin ollut. Minulle oli säilynyt leike tuolta ajalta, ja tämmöistä siinä kerrottiin:
Kallion kirjaston vierellä oli "taiteiden yönä" riippumattoja. Mutta kun helsinkiläinen makaa riippumatossa, se on jotain aivan muuta kuin mitä kehäkolmosen takana yksinkertaiset sielut arvaavatkaan.
"Performatiivisen kaupunki-intervention kiireettömässä ilmapiirissä tutkaillaan yksityisen ja kollektiivisen ajatteluprosessin luovia muotoja, inspiroidutaan äänitaiteesta ja etsitään näkemyksellistä mielentilaa riippumatoissa makoillen."
Helsinkiläinen syvällisyys on totta vie jotain! Kuinka helppoa, kuinka näkemyksellistä, kuinka luovaa, kuinka tutkimuksellista ja kuinka kollektiivista! Tänään tuohon litaniaan liitettäisiin vielä muutama akateeminen sivistyssana, sillä sivistykseen kuuluu aina adekvaattisesti ja implisiittisesti syvällisyys.
Kollektiivisuus on myös demokraattista, sillä yhteinen kansa ajattelee mielellään itsenäisesti eli samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Tämä riippumattojen olo toisten kanssa yhtenäistää kansan mielentilaa.
Kaukana takana ovat nuo yläluokkaiset ajat, jolloin yläluokka määritteli kaikki käsitteet, myös taiteen. Nyt olemme tasa-arvoisia ja tasapätöisiä, sillä ajatuksemme ovat aina arvostettavia ja oikeita, paitsi tietysti... no, me tiedämme keiden. Kuka tahansa voi tänään tehdä arvokasta ja hienoa taidetta. Niinkuin se, jonka syvällinen teos oli auringonlasku, se nautittiin Suomenlinnan rantakalliolla. Tai se joka piirsi kartalle pisteet A ja B, ja käveli sitten sen matkan, kutsuipa vielä taideyleisön todistajakseen. Tai se, joka toi galleriahuoneeseen hiekkakakkuja, ja vakuututti ne särkymisen varalta hulppealla summalla.
Elämme nyt auvoisaa aikaa, jolloin käsitteetkin ovat kuin muovailuvahaa, aina muutettavissa kun tarve vaatii. Nyt pieni on suurta, musta on valkoista, kuiskaus on huutoa, sota on rauhaa, rahaa on! Ja kääntäen. Kaikki käy.
Ja moni käärii tässä tuiskussa vielä setelinippuja, jos on nopea ja onnekas. Ja käyttää sopivan hulppeaa sanastoa. Voi meitä onnellisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti