Meille on vakuutettu, että usko siirtää vuoria. Jos uskomme tarpeeksi ankarasti, meidän kuvitelmamme toteutuvat. Jos tosiasiat eivät kumoudu, vika on vain meissä. Olimme liian lepsuja.
Sellaisissa uskonnoissa, joissa luvataan ikuista elämää paratiisissa, tämä lupaus kytketään tiettyihin ehtoihin. Usko saattaa olla hyvin vahva, mutta jos siinä löydetään jokin väärä ominaisuus, se usko on mitätön, ja siitä seuraa rangaistus. Kuten tiedämme, eräissä uskonnoissa rangaistus toimitetaan uskon johtajien sanelun mukaisesti, ja pahimmillaan se rangaistus on kuolema, lievimmillään sosiaalinen hyljeksyntä.
Kun meillä ei ole havaintoja yliluonnollisen tahon tuomioista, on perättävä vastausta ihmisiltä, niiltä joilla on valta sitoa tai päästää. Heillä on tarve hallita seurakuntaansa, ja kasvattaa sitä yhä suuremmaksi. Mitä suurempi seurakunta on, sen enemmän seurakunnan hallitsijalla on vaikutusvaltaa. Sitä valtaa käytetään jotta saadaan muutoksia yhteiskuntaan - tai hallitsijan etuihin.
Tiedämme ne monet televisiopastorit, joiden haalimat sielut nopeasti muuttuvat kullaksi ja hopeaksi pastorien omilla tileillä. Tiedämme ne hurskaat poliitikot, jotka pyrkivät muuttamaan lainsäädöksiä aatteensa vahvistukseksi. Nämä hurskaat poliitikot eivät välttämättä ole varsinaisten uskontojen edustajia. Uskonnon kaltaisiksi voi kutsua myös sellaisia ideologioita, jotka ovat haaveellisen irrationaalisia, edustavat kulttuuri- ja moraalirelativismia, ja ovat innokkaita määrittelemään ihmisiä hyviksi ja pahoiksi.
Minun on vaikea pitää monia "äärikristittyjen" lahkojen johtajia, tai joitakin ajatolleja ja imaameja varsinaisiksi uskovaisiksi. Heillä on aivan muita päämääriä. Uskonnon kaltaista käytöstä löytää helposti myös vaikkapa DEI/Woke-liikkeistä, joiden johtajat tuskin voivat olla varsinaisia uskovaisia. Heillä on myös vallan muuta tähtäimessään.
Mutta tarpeeksi kaikille guruille on uskolle otollisia ja kritiikille immuneja väkijoukkoja. Kukapa voisi vastustella kun ihmisille ehdotetaan kaikkea ihanaa ja kaunista, tai ehdotetaan keinoja heidän huonon omantuntonsa hälventämiseksi! Koska ylivoimaisen enemmistön ajattelutapa on yhä umpimaagista, ja heidän käyttämänsä sanat ja käsitteet ovat maagisesti ladattuja, heidät saa helposti mukaan melkein mihin vain. Ovathan he ensisijassa sosiaalisia olentoja, eivät varsinaisia ajattelijoita.
1970-luvulla hoettiin kaikkialla ihania sanoja: "Olkaa realisteja, vaatikaa mahdottomia!". Miten suloisesti nämä sanat hivelivät meitä! Ja kuinka innolla me keksimme mahdottomia ajatuksia, jotka juuri meille joskus tuottaisivat holjaa elämää. Ja sitten petyimme. Koska meidän uskomme ei ollut tarpeeksi luja.
Näin on ollut ennen, on nyt, ja aivan varmasti on myös huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti