lauantai 11. kesäkuuta 2016
Varoitus: Futisfanin tunnustuksia
Fanitus on ihmeellistä. Syyt jonkun maajoukkueen puolella olemiseen saattavat olla täysin ristiriidassa jalkapallon ulkopuolisten asenteiten kanssa. Eikä aina edes heikomman puolella oleminen onnistu. Tässä listaa alkaneiden futiskisojen alkuotteluista, suosikki lihavoituna.
Albania - Sveitsi. Koska Alpit ja maitotuotteet jne.
Wales - Slovakia. Koska Wales ei ole Englanti.
Englanti - Venäjä. Ei Putinin takia, vaan koska inhoan englantilaista futista ja sen asemaa mediassa.
Turkki - Kroatia. Koska Turkki.
Puola - P-Irlanti. Koska P-Irlanti ei ole Eire.
Saksa - Ukraina. Koska Saksa. Muutoin olen yleensä Ukrainan puolella, koska Venäjä.
Espanja - Tshekki. Koska en oikein pidä latinalaisesta futiksesta sen draamahakuisuuden vuoksi. (Poikkeus olisi Barcelona, koska Katalonia, joka ei ole Espanjaa).
Irlanti - Ruotsi. Paha juttu, molempien puolella kun olisin. Ehkä kumminkin entinen emämaa.
Belgia - Italia. En pidä Belgiasta maana, ja olen Italia-hullu. Mutta futis on eri asia.
Itävalta - Unkari. Vaikea tapaus - miksi niillä on eri joukkueet? Ai niin... Sympaattisia molemmat.
Portugali - Islanti. Koska Islannin futis on ihme sinänsä.
Ja koska nyt on kysymys elämää suuremmista asioista, jotka ovat ystävyyssuhteitten yläpuolella, valmistaudun henkilökohtaisten ihmissuhteitten katkeamiseen ja jopa murhauhkauksiin. Mutta on se sen arvoistakin...
perjantai 10. kesäkuuta 2016
Paikkaseutukuntailua
Ylen ykköseltä lähettyi autoradiooni ohjelma Euroopan vähemmistöistä. Sehän on Ylen mielestä ylen vakava aihe, jossa leikki ei sijaansa saa. Ohjelman sisältö meni suunnilleen niin, että haastateltiin jotakuta vähemmistöläistä, joka kertoi olevansa ylpeä vähemmistöläisuudestään, ja sitten kerrottiin mitä kummallista, outoa tai huvittavaa nämä vähemmistöläiset keskenään ylpeinä harrastivat.
Saksan sorbien kulkueista mainittiin, että miehillä oli silinterihatut päässä ja he heiluttivat paikkaseudun lippuja.
"Paikkaseudun"! Jokainen korkealla moraalilla varustautunut puhdaskielikello tietää, että paikkaseutu ei ole mikään sana, vaan pakinamestari Ollin luomuke. Hänellähän Eturientolan (ent. Hölmölän) erikoisuuskirjeenvaihturi saattoi alottaa uutisointinsa näin: "Paikkaseudullamme onhanhan nyttemmin ilmaantunut..." Ja jokainen tietää, että mitä ikinä sanaa kirjeenvaihturi käyttääkin, sitä on visusti varottava sijoittamasta vakavaksi aiottuun tekstiin.
(Lainausmerkittynä sanoisin, että jossain Kielitoimiston pakinassa paikkaseudun kerrotaan esiintyneen lehdistössä jo ennen sotia, ja ettei se näin olisikaan Ollin keksintöä. Mutta mielestäni Ollikin käytti tätä sanaa ennen sotia. Joten vastatodisteiden puuttuessa pidän paikkaseutua edelleen Ollin uudissanana. Vasitenkin, kun se on peräisin uudisoinnista, joka teellisenä on jo hyväksytty yleiskieleen).
Arvovaltaiset paikkakuntien merkkihenkilöt ovat käyttäneet paikkaseutua jo pitkään pönäköissä puheissaan. Mutta nyt se siis on löytänyt tiensä myös Ylen ylen vakavaan ohjelmaan.
Ymmärrän hyvin tuon halun käyttää tätä paheksuttua sanaa. Sanoista paikkakunta ja seutukunta jo huomaamme suuren eron "paikan" ja "seudun" välillä. Edellinen on selvästi vähäisempi alue kuin jälkimmäinen. "Paikkakunta" ei luo arvovaltaa, "seutukunta" sentään vähän enemmän. "Kunta" taas on lisäke, joka viittaa jotenkin järjestettyyn hallintoon: henkilökunta, virkamieskunta, kunta, osakunta, luomakunta, torvisoittokunta, palokunta, maakunta, seurakunta, kuntainliitto.
Paikkaseudun puolustukseksi voisi vielä sanoa, että meillä saattaa olla jokin tietty paikka josta puhumme, ja sen ympärillä vielä seutua joka lisää pelkkään paikkaan laajempia mielteitä. Mikä ettei? Ehkä meidän wanhojen suolikaasupäästöjen huvittuneisuudesta ei tarvitse enää välittää. Ihmisten sana- ja kielipäästöt menevät joka tapauksessa minne mitenkin menevät, ja kieli kehittyy. Kehittyminen on aina edistyksellistä, silloinkin kun yleishyödylliset laitokset "kehittävät palveluitaan" ja vähentävät aukioloaikoja tai henkilökuntaa.
Saksan sorbien kulkueista mainittiin, että miehillä oli silinterihatut päässä ja he heiluttivat paikkaseudun lippuja.
"Paikkaseudun"! Jokainen korkealla moraalilla varustautunut puhdaskielikello tietää, että paikkaseutu ei ole mikään sana, vaan pakinamestari Ollin luomuke. Hänellähän Eturientolan (ent. Hölmölän) erikoisuuskirjeenvaihturi saattoi alottaa uutisointinsa näin: "Paikkaseudullamme onhanhan nyttemmin ilmaantunut..." Ja jokainen tietää, että mitä ikinä sanaa kirjeenvaihturi käyttääkin, sitä on visusti varottava sijoittamasta vakavaksi aiottuun tekstiin.
(Lainausmerkittynä sanoisin, että jossain Kielitoimiston pakinassa paikkaseudun kerrotaan esiintyneen lehdistössä jo ennen sotia, ja ettei se näin olisikaan Ollin keksintöä. Mutta mielestäni Ollikin käytti tätä sanaa ennen sotia. Joten vastatodisteiden puuttuessa pidän paikkaseutua edelleen Ollin uudissanana. Vasitenkin, kun se on peräisin uudisoinnista, joka teellisenä on jo hyväksytty yleiskieleen).
Arvovaltaiset paikkakuntien merkkihenkilöt ovat käyttäneet paikkaseutua jo pitkään pönäköissä puheissaan. Mutta nyt se siis on löytänyt tiensä myös Ylen ylen vakavaan ohjelmaan.
Ymmärrän hyvin tuon halun käyttää tätä paheksuttua sanaa. Sanoista paikkakunta ja seutukunta jo huomaamme suuren eron "paikan" ja "seudun" välillä. Edellinen on selvästi vähäisempi alue kuin jälkimmäinen. "Paikkakunta" ei luo arvovaltaa, "seutukunta" sentään vähän enemmän. "Kunta" taas on lisäke, joka viittaa jotenkin järjestettyyn hallintoon: henkilökunta, virkamieskunta, kunta, osakunta, luomakunta, torvisoittokunta, palokunta, maakunta, seurakunta, kuntainliitto.
Paikkaseudun puolustukseksi voisi vielä sanoa, että meillä saattaa olla jokin tietty paikka josta puhumme, ja sen ympärillä vielä seutua joka lisää pelkkään paikkaan laajempia mielteitä. Mikä ettei? Ehkä meidän wanhojen suolikaasupäästöjen huvittuneisuudesta ei tarvitse enää välittää. Ihmisten sana- ja kielipäästöt menevät joka tapauksessa minne mitenkin menevät, ja kieli kehittyy. Kehittyminen on aina edistyksellistä, silloinkin kun yleishyödylliset laitokset "kehittävät palveluitaan" ja vähentävät aukioloaikoja tai henkilökuntaa.
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Pimeää energiaa Jerevanissa
Aluksi pari puujalkavitsiä.
Rikas mies kehuskeli köyhälle sukulaiselle saaneensa 1 000 000 euroa yllätysvoittona arpajaisissa. Köyhä sukulainen vetosi häneen että kyllä yksikin euro ilahduttaisi häntä. Rikas mies sanoi kirjanpitäjälleen: "No anna hänelle yksi". Myöhemmin rikas mies kysyi kirjanpitäjältään, paljonko hänellä on vielä voitostaan jäljellä. "Ei mitään, katsokaa vaikka: 000 000!" Rikas mies kauhistui, mutta kirjanpitäjä sanoi: "Itsehän käskitte antaa yhden pois!"
*
Firman yhteistyökumppani kyseli johtokunnalta kuinka suuren osan firma haluaa hänen suorittamansa liiketoimen voitosta. Yksi jäsenistä sanoi: "Kyllä meidän kolmasosa pitäisi saada". Toinen siihen: "Ei hyvänen aika, ainakin neljäsosa meidän pitää saada, ellei enemmänkin!" Kolmas ehdotti: "No viidesosa sitten!". Silloin asiaan puuttui johtokunnan puheenjohtaja, monissa huutokaupoissa karaistunut mies: "Kymmenesosa!". Yhteistyökumppani tyytyi siihen. Jälkeenpäin johtokunnan jäsenet kehuivat keskenään: "On tuo meidän pomo sitten kova jätkä!"
*
Tähdet ja avaruus -sivustolla julkaistiin uutinen, jonka mukaan pimeä energia saattaa olla syy siihen, että aika kulkee eteenpäin, eikä taaksepäin."Tähtien tai galaksien kehittymistä tutkittaessa aikaa ei kuitenkaan voi kääntää. Tästä pitää huolen termodynamiikan toinen perussääntö, jonka mukaan entropia eli epäjärjestyksen määrä kasvaa aina suljetussa systeemissä. Siksi ajalla on selkeä suunta".
Mutta nyt tulee Jerevan apuun. Ei Radio Jerevan, mutta sille varmaan läheinen Jerevanin yliopisto. Sen tutkijat ovat sitä mieltä, että syynä saattaa olla tuo kuuluisa pimeä energia. "Jos pimeää energiaa ei ole, planeetta kiertää tähteä ikuisesti samalla tavalla. Tällöin aika ei tietyssä mielessä kulu ollenkaan, sillä menneisyydeyttä ei pysty erottamaan tulevaisuudesta".
Jos menneisyyttä ei pysty erottamaan tulevaisuudesta, vika on kyllä havaitsijassa. Hänenhän pitäisi tarkkailla planeettaa ainakin kaksi eri kertaa, jolloin hänellä kuluu sitä aikaa ihan tavalliseen tapaan. Ehkäpä tähteä kiertävää planeettaa seuraa fiksumpikin tarkkailija, joka laskee planeetan kierroksia sen syntymisestä lähtien. Tylsä työ, jos mikään ei muutu, mutta kyllä laskuriin napsahtaa aina uusi luku kun planeetta on täyttänyt kierroksensa. Toivottavasti hänen laskurinsa ei mene rikki, niin että se esimerkiksi vähentää saamaansa kierroslukua kierros kierrokselta. Sehän saattaa lopulta napsahtaa nollaan, mutta planeetta kiertää siltikin...
Tämän hetken arvion mukaan maailmankaikkeuden massasta on noin 5 % näkyvää, havaittavaa valoa lähettävää ainetta. 20% massasta on sitten pimeää ainetta, josta ei oikeastaan tiedetä yhtään mitään. Loput 75% onkin sitten sitä pimeää energiaa, josta ei tiedetä senkään vertaa, joten se onkin aivan erinomainen syntipukki ihan mille tahansa asialle.
Kaveri tulee kotiin rahattomana. Vaimo tivaa minne raha on kadonnut. "Pimeä energia vei", vastaa kaveri. Todistapa toisin.
Jos asiaa josta ei tiedetä yhtään mitään perustellaan toisella asialla josta myöskään ei tiedetä yhtään mitään, mitä sanoisimme menetelmästä? Esimerkiksi näin: NOLLALLA EI VOI JAKAA.
*
Onhan meillä toki loogisiakin syitä sille että aika kulkee eteenpäin. Syyn ja seurauksen ajatus esimerkiksi. Haluaisinpa nähdä sen bladi pimeän energian, joka muuttaa munakkaan takaisin kananmuniksi "ja muiksi luonnollisiksi aineiksi", kuten muuan mainos sanoisi.
Minä toki pystyn siihen. Tein asiasta jopa televisiodokumentin 60-luvulla. Siinä otin lasin pöydältä, asetin sen suulle, ja oksensin sen täyteen maitoa. Vielä parempi temppu oli ottaa banaaninkuori pöydältä, asettaa se suun eteen, ja dramaattisen hitaasti vetää siihen suusta kokonainen banaani. Ja sitten mystisellä kädenlikkeellä sulkea banaaninkuori niin, ettei siihen jää pienintäkään jälkeä.
Toivottavasti Radio Jerevan kertoo milloin tutkijat ovat saaneet pimeän energian hännästä kiinni. Sitten voinkin lähteä paikan päälle katsomaan, pärjääkö se energia minulle.
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Haluatko olla Hyvä Ihminen? Tässä sinulle yksi keino.
Näin mainostaa Punainen Risti somessa. Somesta onkin tullut varsinainen aatteitten taistelukenttä, jolla tärkeimmät aseet ovat syyllistäminen, järjetön liioittelu, omahyväinen paheksuminen ja yhteensopimattomien asioiden kytkeminen toisiinsa.
Monet ihmiset ovat alttiita tällaisille hyökkäyksille. Monella on herkkä omatunto, ja moni on herkkä lähtemään mukaan milloin mihinkin toimintaan joka ehkä lievittää omantunnon kolotusta. Äskettäin leviteltiin näppärää instant-keinoa ennalta ehkäistä omantunnon kivistystä ja parantaa pääsyä Hyvien Ihmisten joukkoon: "Auta lopettamaan lapsimorsianten käyttö!" jossakin Afrikan maassa, "Tykkää ja jaa!" tätä paheksuvaa kannanottoa. Klik! ja siitäkin pahuudesta selvittiin!
Yhtään vähättelemättä Punaista Ristiä totean, että se kuten monet muutkin humanitääriset avustusjärjestöt ovat myös suunnaton bisnes, niillä on raskas byrokratia ja ainainen rahapula. Monet rahaa keräävät järjestöt ovat myös sekaantuneet hämäriin bisneksiin kohdemaissa. Mitkään rahasummat eivät periaatteessa riitä niiden toimintaan. Raha kyllä liikkuu, mutta vähemmän puhutaan toiminnan perustoista, siitä mitkä teot loppujen lopuksi tuottavat toivottua tulosta.
Kun Punainen Risti nyt yrittää syyllistää tavallista tuutin ostajaa, voin kyllä yhtyä julkilausuman kohtaan "Tavassamme toimia on jotakin perustavanlaatuisesti vialla". Yhtä mielivaltaisesti voisi valita melkein minkä tahansa toiminnan, ja verrata sitä jalon avustustoiminnan kuluihin.
Syötkö jäätelöä tyytyväisin mielin? Olet paha ihminen, kun et anna näitäkin kolikoita meille! Somessa kiertelevät "pahan ihmisen" erilaiset, välillä keskenään ristiriitaisetkin tunnusmerkit muodostavat jo suunnattoman pitkän listan. Käytännön metelinpidossa ne alkavat sen vuoksi jo muuttua merkityksettömiksi. Niitä voidaan jo hyvin verrata kiihkomielisten herätyssaarnaajien uhoon, että kaikki muut (paitsi he itse) ovat syntisiä, ja pelastuvat vain jos pilkulleen noudattavat saarnaajan ehtoja.
Hyvä lukija! Tein tässä sinulle hyvän teon. Ansiostani voit nyt tuntea itsesi ainakin paremmaksi ihmiseksi kuin minä! Aion huomennakin näet ostaa jäätelön, mutta sinä, Hyvä Ihminen, älä sitä tee! Kilvoittele moraalisi puhtaudella ja jaloudella, niin voit vielä nousta monien muidenkin yläpuolelle, ja nukkua yösi tyytyväisenä.
torstai 2. kesäkuuta 2016
Vielä yhdet kuvat
Kerta kiellon päälle, eli viimeiset kuvat.
Kuva 20. Tässä erään paikkakunnan silmäntekevät laativat kaavaa, mielensä mukaan. Kenen piirtämä mikä sarjakuva tässä mahtaa olla?
Kuva 21. Tässä eräs porukka saapuu hoitamaan virkatehtäviään. Keitäpä ovat, ja missä?
Kuva 22. Tämä liikuttava, suorastaan sakraali kuva on eräästä vaikuttavasta tragikomediallisesta elokuvasta.
Kuva 23. Klassista arkkitehtuuria eräässä kaupungissa. Missä?
Kuva 24. Tässä puuhataan jotain isoa ja mahdikasta.
Kuva 25. Tämä hurskas kuva kertoo eräästä tapahtumasta, mutta aatteen voima vie kuvittajan pahan kerran anakronismin alueelle.
Lisää kuva-arvoituksia
Kuva 10: Siisti ja huippumoderni ravintola, mutta ikkunat vähän oudossa asennossa. Missä tällainen ruokala on voinut olla?
Kuva 11: Juureva setä vanhoilla päivillään, mutta kuka?
Kuva 12: Tämä kuva on tietysti eräästä tietokonepelistä, eräs lempihahmoni siinä. Tämän naisfaraon alkuperäisetkin kuvat ovat varsin söpöjä. Mutta mikä on peli?
Kuva 13: Kaunis nainen lähitekemisissä villin eläimen kanssa. Vierellä pikkulapsia ja munankuoria. Kuvasta tehtiin aikoinaan useita kopioita ja muunnelmia, mutta kuka oli alkuperäinen taiteilija, ja mikä onkaan kertomus kuvan taustalla?
Kuva 14: Huikaisevan kaunista itämaista ornamentiikkaa? Kasvillisuutta kaukaisella planeetalla? Ei, vaan lajinsa kuuluisimman kuvan yksityiskohta. Nuo mustat alueet ovat hyvin tunnistettavia, ja suurennettaessa niitä löytyy loputtomasti lisää. Mistä on kysymys?
Kuva 15: Kannattanee katsoa kuvaa suurempana, jotta erottaa mistä tässä maisemassa on kysymys. Ja minkä rakennuksen parvekkeelta kuva on otettu?
Kuva 16: Tämän kaverin käskyjä on viisainta totella, eikä improvisaatioteatteri tulisi mieleenkään. Kuka ja mikä on tuo mies?
Kuva 17: Romanttisia raunioita rakennettiin jo 1700-luvulla mm. Wienin Schönbrunnin puistoon. Mutta tämä ei ole sieltä. Mikä ja missä?
Kuva 18: Tämä söpöläinen kuuluu maansa autoteollisuuden historiaan, sillä vähän muutettuna siitä tuli tehtaansa eniten myyty ajopeli. Mikä oli tämä hassunniminen kärry, ja mikä siitä sitten kehittyi?
Kuva 11: Juureva setä vanhoilla päivillään, mutta kuka?
Kuva 12: Tämä kuva on tietysti eräästä tietokonepelistä, eräs lempihahmoni siinä. Tämän naisfaraon alkuperäisetkin kuvat ovat varsin söpöjä. Mutta mikä on peli?
Kuva 13: Kaunis nainen lähitekemisissä villin eläimen kanssa. Vierellä pikkulapsia ja munankuoria. Kuvasta tehtiin aikoinaan useita kopioita ja muunnelmia, mutta kuka oli alkuperäinen taiteilija, ja mikä onkaan kertomus kuvan taustalla?
Kuva 14: Huikaisevan kaunista itämaista ornamentiikkaa? Kasvillisuutta kaukaisella planeetalla? Ei, vaan lajinsa kuuluisimman kuvan yksityiskohta. Nuo mustat alueet ovat hyvin tunnistettavia, ja suurennettaessa niitä löytyy loputtomasti lisää. Mistä on kysymys?
Kuva 15: Kannattanee katsoa kuvaa suurempana, jotta erottaa mistä tässä maisemassa on kysymys. Ja minkä rakennuksen parvekkeelta kuva on otettu?
Kuva 16: Tämän kaverin käskyjä on viisainta totella, eikä improvisaatioteatteri tulisi mieleenkään. Kuka ja mikä on tuo mies?
Kuva 17: Romanttisia raunioita rakennettiin jo 1700-luvulla mm. Wienin Schönbrunnin puistoon. Mutta tämä ei ole sieltä. Mikä ja missä?
Kuva 18: Tämä söpöläinen kuuluu maansa autoteollisuuden historiaan, sillä vähän muutettuna siitä tuli tehtaansa eniten myyty ajopeli. Mikä oli tämä hassunniminen kärry, ja mikä siitä sitten kehittyi?
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Kuva-arvoituksia: tunnetko vai arvaatko?
Siivoan aika isoiksi paisuneita kuvakansioitani. Tuli mieleen, että joitakin kuvia voisi sijoittaa tännekin, lukijoiden arvattaviksi - tai (tietysti) tiedettäviksi.
Kuva 1. Tässä on tyttönen valokuvattuna "kerjäläisen asussa". Mutta kuka on tyttö, ja kuka hänet kuvasi?
Kuva 2. Tässä taas on poika. Parhaan käsityksen mukaan hän oli tämän näköinen. Mutta mikä poika?
Kuva 3. Tässä on kuvattuna eräästä herrasmiehestä tehty muotokuvaveistos. Oikein Canova itse on sen tehnyt, tekstin mukaan. Kuka on herrasmies, ja kuka oikeasti on kuvan tehnyt?
Kuva 4. Tässä on eräs tunnettu rakennus. Mikä se on, missä, ja kuka on suunnittelija?
Kuva 5. Ketkä tässä dramaattisessa kuvassa ovat, ja missä?
Kuva 6. Näkymä eräästä kaupungista, mutta mistä?
Kuva 7. Tässä taas on eräs talo mennyt vähän rikki. Mutta mikä talo, missä, ja miksi?
Kuva 8. Tässä on oudosti sientä muistuttava rakennus. Mutta mikä se on, ja kenen tekemä?`
Kuva 9. Joku piruili, että tässä on kuvattu tiskipöytää jolle on ladottu lautasia kuivumaan. Oikeasti se kuitenkin on mikä? Ja missä?
Kuva 1. Tässä on tyttönen valokuvattuna "kerjäläisen asussa". Mutta kuka on tyttö, ja kuka hänet kuvasi?
Kuva 2. Tässä taas on poika. Parhaan käsityksen mukaan hän oli tämän näköinen. Mutta mikä poika?
Kuva 3. Tässä on kuvattuna eräästä herrasmiehestä tehty muotokuvaveistos. Oikein Canova itse on sen tehnyt, tekstin mukaan. Kuka on herrasmies, ja kuka oikeasti on kuvan tehnyt?Kuva 4. Tässä on eräs tunnettu rakennus. Mikä se on, missä, ja kuka on suunnittelija?
Kuva 5. Ketkä tässä dramaattisessa kuvassa ovat, ja missä?
Kuva 6. Näkymä eräästä kaupungista, mutta mistä?
Kuva 7. Tässä taas on eräs talo mennyt vähän rikki. Mutta mikä talo, missä, ja miksi?
Kuva 8. Tässä on oudosti sientä muistuttava rakennus. Mutta mikä se on, ja kenen tekemä?`
Kuva 9. Joku piruili, että tässä on kuvattu tiskipöytää jolle on ladottu lautasia kuivumaan. Oikeasti se kuitenkin on mikä? Ja missä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























