Keisarinnan soutajatar Lydia Haaranen - "eli vain syksystä jouluun"...

Kaisa Kyläkoski kirjoitti pari päivää sitten "keisarinnan soutajattarista". Tapahtumia 5.8.1885 pidetään suomalaisten kansallispukujen historian alkukohtana.

Keisari Aleksanteri III vieraili tanskalaissyntyisen keisarinna Marian kanssa tuolloin ensi kertaa Lappeenrannassa. Suomalaiset olivat valmistautuneet vierailuun hyvin huolella. Tapahtuman piti olla näytös suomalaisuudesta, jolla on emämaahan verrattuna aivan oma vanha kulttuurinsa. Niinpä naisjärjestöt olivat järjestäneet keräyksen, jolla hankittiin keurulaistyyppinen vene keisarinnalle lahjoitettavaksi. Soutajiksi oli valittu eri maakunnista ja ja säädyistä kahdeksan nuorta naista, ja he soutivatkin upeasti lipuin ja tekstiilein koristetun veneen keisarinnoineen huvijahdilta kylpylän laituriin.

Koska vierailu oli suuri mediatapahtuma, luulisi että soutajattarista ja tapahtumista olisi säilynyt enemmänkin kuvia. Mutta toistaiseksi olen törmännyt vain yhteen. Siinä poseeraa neljä soutajattarista, tunnetuimpana heistä 27-vuotias näyttelijätär, Leppäkosken kartanon rengin tytär Ida Aalberg, sonnustautuneena kuten kansallispukuteoreetikot sanovat "Hämeen" pukuun. Ida oli jo kansainvälinen teatteridiiva; tuona vuonna hän oli esiintynyt Tukholman Kuninkaallisessa teatterissa Ofeliana - suomenkielellä! Kuin sattumalta hän sitten lausui iltajuhlassa keisariparille Suonion eli Julius Krohnin suomenkielisen runon. Tässäkin oli suomalaisten järjestäjien taholta selkeä viesti. Keisaripari kuuli suomenkieltä nyt ensimmäisen kerran, niin vakuutettiin, ja olivat kovin ihastuneita kielen kauneuteen. Kohteliaisuuksia puolin ja toisin, ja niiden alla paljon piiloviestejä.

Mainittakoon, että juhlatalo, ravintoloitsija Fontellin omistama, oli sisustettu ja koristeltu suorastaan "venäläisvastaisesti", eli suomalaisiksi mielletyillä aiheilla, päätekijöinä arkkitehti Jac. Ahrenberg ja taidemaalari Fanny Churberg. Venäläiset eivät mahdollisesti huomanneet mitään erityistä, sillä myös noilla "suomalaisilla" symboleilla oli ilmeisen bysanttilainen tausta.

Mutta palataan kuvaan. Tuolilla istuu soutajattarista vanhin, Mustasaaren rovasti Gustaf Cannelinin tytär Emmy Lapväärtin puvussa. Hän oli itse asiassa jo rouva Stenius, ja 34 vuoden ikään oli jo ehtinyt synnyttää seitsemän lasta. [Ilmeisesti tässä on virhe - katso kommenttia] Seisomassa on kaksi nuorimmista, Alma Mathilda Ahnger Kuopiosta, 20, pohjoissavolaisessa puvussa, sekä maanviljelijäntytär, 18-vuotias Lydia Haaranen Tohmajärveltä äyrämöispuvussa. Olen käynyt mainittujen naisten tietoja lävitse HisKin ja muiden lähteiden avulla, mutta aivan ensimmäiseksi googlasin Lydian, varmaankin tytön herttaisen ulkonäön takia.
Törmäsinkin heti traagisiin tapahtumiin. Uuden Suomettaren numerossa 23/1886 kerrotaan, että keisarinnaa soutamassa ollut tyttö oli oleskellut Pielisjärvellä, jossa oli kuollut paikkakunnalla riehuneeseen kulkutautiin. Lydia oli syntynyt 18.9.66, ja kuoli 15.1.86, eli oli tuolloin 19 vuoden ja vajaan kolmen kuukauden ikäinen. Kulkutauti oli pilkkukuume, joka leviää vaatetäiden välityksellä. Se oli tuskallinen, myös keskushermostoon ja sydänlihakseen vaikuttava tauti, johon kuolleisuus ennen antibiootteja oli jopa 50%. Pielisjärvellä sairastui Sortavalasta tulleiden kerjäläisten levittämään tautiin sata henkilöä, ja heistä kuoli 20, Lydia heidän mukanaan. "Eli vain syksystä jouluun"...

En lähtenyt sen tarkemmin tutkimaan Haarasen sukua, joka näytti runsaat sata vuotta sitten olleen Tohmajärven yleisimpiä, ja ovatpa Haaraset tänäänkin kunnan piirissä näkyvissä asemissa. Lydian on täytynyt olla toimelias nuori nainen, jo senkin vuoksi että hänet oli valittu soutajaksi. Ainakin kolmen lapsen kummina hän esiintyy kirkonkirjoissa, ja minulla on se epämääräinen kuva että Alma Ahnger tunsi Lydian. Äyrämöispuku, Alman isä syntynyt Kivennavalla, isoisä Äyräpään kihlakunnantuomari jne.

Varmaan löytyisi lähteitä soutajien valitsemisperusteista ja tuttavuussuhteista. Naisjärjestöjen verkoston on täytynyt olla jo tuolloin varsin tiivis ja kattava. Lydia Haaranen oli ainoa soutajista joka ei ehtinyt elää normaalia avionaisen elämää. Oululaisesta käsityöläisen tyttärestä Anni Junttilasta lapinpukuineen en tosin ole löytänyt tietoja. Almasta tuli lääkärinrouva, 20-vuotiaasta Ellen von Troilista (Houtskärin puku) keisarinnan hovineiti ja myöhemmin everstinna, 24-vuotiaasta Hanna Andersinista koulunjohtaja ja Helmi Stenbäckistä papinrouva.

Ida Aalberg solmi Lappeenrannassa tuloksekkaat suhteet sekä Pietariin että Kööpenhaminaan, joissa esiintyi sittemmin tiuhaan. Hän oli oikeastaan ainoa, jolle tuo Lappeenrannan spektaakkeli toi todellista ammatillista hyötyä. Mutta minulle tuo spektaakkeli tuo nyt mieleen vain suloisen Lydian karun kohtalon...