sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Silmä silmästä, apinan raivolla

Anonyymi-Aku, jota ehdin lainata kirjallisuusblogissa taannoin, kertoi kommentissaan käyneensä näyttelynavajaisissa, ja nähneensä siellä itseään kovin askarruttaneen taulun. Kuvauksesta kävi ilmi, että kysymyksessä oli Pirkka-Hämeen kuvataiteilijoiden näyttely Voipaalassa, ja se aprikoituttanut taulu on tässä:

Tämän Mikko Ylisen maalauksen Lex Talionis ("Sllmä silmästä") kuvasi minulle seinältä Ahti Karvonen; kiitos kuvaajalle. Kommentoija Aku kertoi ensimmäiseksi ahdistuneensa. Värit olivat levottoman kirkkaat, ja maalaustyyli melko naiivia, tunnelma oli sekava ja aggressiivinen. Mutta katseenvangitsijaksi kuvaan oli sijoitettu puolialaston nainen, joka sitten pani katsojan miettimään muitakin yksityiskohtia tarkemmin. Mutta miettimisen jälkeenkään kommentoija ei pitänyt taulusta.

Ylinen on tutkinut Hieronymus Boschinsa ja Brueghel seniorinsa töitä tarkoin. Hän on ottanut mukaan kaiken nykyajan kammotuksen. On saastuttava suurkaupunki, rajuilma, merihirviö, tulivuori, maanjäristys ja lentäviä vitsauksia taustalla, on tuotantoeläimen häkittämä ihmislauma, härän voittama matadori tai ratsastajan satulasta heittävä hevonen keskialueella, on pikkuötököitä ja matoja kaikenlaisia ponnistamassa nekin parhaansa.

Taulussa on luetteloituna suuri osa "päivittäisistä kauhuista" ("scare du jour"), sekä täytteenä aivan tavallista petoeläimen raatelua monina versioina. Jonkinlainen kompositiokin taulussa kaiken kaaoksen keskellä on. Mutta juuri tuo katseenvangitsija, nainen jota apina raiskaa takaa päin, on minun mielestäni ongelmallinen. Se tuo mukanaan porno- ja glamourteollisuuden kliseet, jotka kuitenkin jäävät toistumatta muualla taulussa. Se siis jää ikäänkuin tyhjäksi mainosmieliseksi katseen houkuttimeksi. Sen takaa ei paljastu oikeastaan mitään muuta kuin populistista kauhunhoentaa.

Taiteilijan raivo ihmiskuntaa kohtaan ei oikein realisoidu, vaan taulun voisi yhtä hyvin nähdä parodiana meidän mediaympäristöstämme. Raivon ilmaisu vaatii sekin kylmäpäistä artikulaatiota, ja sitä Ylisen taulussa mielestäni on liian vähän.

Taulussa on kuitenkin muutamia vahvoja kohtia. Oikeassa reunassa työntyy esiin norsunkärsä ja -jalka, ja ennen kaikkea vasemman alakulman välinpitämätön muovinen sarvikuono ja sen vieressä avainta nokastaan roikottava korppikotka ovat mainio kunnianosoitus Hieronymus Boschille. Juuri sellaista monimielistä ja arvoituksellista tyylittelyä kuva olisi saanut sisältää enemmän. Ja hurjana laukkaavaa mielikuvitusta. Nyt kuva jää vähän tyhjäksi, raivo ei tule jäsentyneenä ulos. Mutta Ylinen toi näyttelyyn silti kuvan, joka puhuttaa ja jää mieleen.

Panen tähän vertailukohdaksi Boschin maalauksen Viimeisestä tuomiosta. Muistutan vielä, että kuvaa klikkaamalla sen saa suurempaan kokoon.

7 kommenttia:

  1. Sen enempää kritisoimatta on pakko sanoa, että tuo Hieoronymus Bosch on heti ensi silmäyksellä vaikuttava ja oudon harmoninen. Se vetää puoleensa kauneudellaan ja paljastaa "kauhut" vasta tarkemmalla tutkimisella. Tuo Ylisen maalaus näyttää heti "kauhut", mutta ei ainakaan toimi päinvastoin kuin Bosch, eli muutu lähemmällä tarkastelulla harmonisen kauniiksi.

    VastaaPoista
  2. Sinäpä sanoit sen hyvin! Juuri näin näyttää olevan.

    VastaaPoista
  3. Max Ernst tuosta Ylisestä tulee minulle ensimmäisenä mieleen. Ernst on tietysti teknisesti paljon taitavampi. Leijona näyttää kopioidun Henri Rousseaulta.

    VastaaPoista
  4. Ylisen maalaus vaikuttaa minusta tahattomalta pastissilta: sen kuvaamat kauhut ovat jotenkin vanhanaikaisia, turvallisia ja elokuvanomaisia. On verta, suolenpätkiä ja tulivuorenpurkauksia. Olisiko niin, että tuo helvetti tuntuu yhtä unenomaiselta ja etäiseltä kuin Boschinkin, koska pelon aiheet ovat nykyään niin abstrakteja? Tyhjä, harmaa betoniseinäkin on ahdistavampi kuin Ylisen kirjava sirkus, ja Alan Parkerin elokuva Noiduttu sydän sai minut aikanaan pakokauhun valtaan vain kuvaamalla tuulettimia.

    Eipä silti, huolisin kyllä sekä Ylisen että Boschin julisteina seinälleni (alkuperäisiin tuskin ihan heti rahat riittävät, ikävä kyllä...)

    VastaaPoista
  5. Hyvin sanoit, paivi. Lisäisin listaasi elokuvanomaisuuden lisäksi vielä klišeisen sarjakuvamaisuuden. Mutta ihan totta, kuva näyttää hyväksyttyyn valtavirtaan samaistuvan vihaisen nuoren miehen työltä.

    VastaaPoista
  6. onhan toi hiano, mut en mä sitä makuuhuaneseen..

    VastaaPoista