
Elokuvaa voi katsella monin tavoin, ihmissuhdetarinana tai matkakertomuksena, mutta minulle sen suurin anti oli Zeppelin itse, sen majesteettisuus, ja sen monimutkainen satoja ihmisiä vaatinut käsittely lentokentillä. Perheeni historiaa tutkivana, ja perheen tuhansia vanhoja valokuvia skannanneena minun oli helppo eläytyä tuohonkin vuoteen 1929. En ihmettele lainkaan ilmalaivan herättämää valtavaa huomiota omana aikanaan, kun se kaikessa valtavassa, melkein yliluonnollisessa majesteettisuudessaan herättää vielä minussakin väristyksiä.
Valtavan pitkien reittilentojensa ohella Graf Zeppelin ehti vuonna 1930 käydä Suomessakin, kuten jokainen meikäläinen filatelistikin hyvin tietää. Kun ilmalaiva lipui Helsingin yllä, isoisäni oli valmiina kotitalonsa Wulffin kulman eli Argoksen talon katolla, ja kuvasi tuon ilmestyksen. Kuvasta näkyy myös hänen työpaikkansa, uuden, kohta valmistuvan Stockmannin tavaratalon jyhkeä katto.

Nuorin poikani koki oman ilmalaivaelämyksensä 4-vuotiaana. Kysymyksessä ei tosin ollut zeppelin-luokan ihme, pelkkä pieni Goodyearin ilmapallo, mutta sen hän näki alkukesällä mökkirannalta Vesilahden yllä matkalla Tampereelle. Myöhemmin samana kesänä hän pääsi ensimmäisen kerran jo silloin rakastamaansa Roomaan. Ja mitä tapahtuikaan juuri kun olimme saapuneet Forumille? Ilmasta kuului syvää hurinaa, ja Colosseumin suunnalta lipui ylitsemme samainen Goodyearin ilmalaiva.
Poika oli pitkään aivan sanaton. Ihmeellinen ilmalaiva oli tullut häntä tervehtimään uudelleen, vieläpä paikkaan johon hän sitten itse leimautui loppuiäkseen. Minulla on jossain tapahtumasta väridiakin. Kunhan löydän sen, liitän sen tähän jatkoksi.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista