Irtisanoutumisia

Luin vahingokseni taas iltapäivälehtiä ja niiden tekopyhän voivottelevia valituksia. Tekee mieleni sanoutua irti melkein kaikesta.

Pidän kirjapainotaidon keksimistä suurenmoisena, mutta en kannata sen mahdollistamia tuotteita kiellettäviksi silläkään uhalla että se mahdollistaa myös vahingollisten ja ala-arvoisten tekstien julkaisemista. Esimerkkejä: Iltalehdet.

Olen itse puolihurri, mutta sanoudun irti Hufvudstadsbladetin vikinöistä, kun muuan kehnohko koomikko pani Leijonat laatikkoon antamaan hurreille turpiin. Jokainen tietää ettei turpiin annettu suomenruotsalaisille, vaan Ruotsin maajoukkueelle. Sitä varten ne joukkueet siellä olivat, että antaisivat toisilleen turpiin. Usein kirjaimellisestikin, vaikka jäähyjä pitäisikin varoa.

Olen itse kuta kuinkin täysin alkoholiton, mutta en jaksa paheksua alkoholia nauttineita pelaajia, jotka nollasivat sillä hirmuisia ja pitkään kestäneitä paineitaan. Alkoholi vaikutti heissä pelkästään positiivisesti, toi esiin ilon, kaveruuden ja yhteisöllisen tunteen.

Olen mieleltäni vahvasti eurooppalainen (ja yhdyn Matti Klingen ylvääseen lauseeseen "Romanus sum"), mutta en ymmärrä miten kansallinen tai maakunnallinen innostus heikentäisi Eurooppaa. Täysin yhdentyneessä Euroopassa järjestettäisiin vuoren varmasti maa- tai maakuntaotteluja, heilutettaisiin lippuja, ja kertoiltaisiin puujalkavitsejä toismaalaisista. Ja se olisi hauskaa!

Olen kaikilla mittareilla yläluokkainen, mutta sanoudun jyrkästi irti sellaisesta ajatuskannasta, että jääkiekko tai muukin urheilu olisi raa'an rahvaan arveluttavaa ja kaihdettavaa huvia. Poliittiseen höpökielenkäyttöön siirtyäkseni sanoudun irti väitteestä että Kauppatorilla oli 100000 persua. Tulee joskus mieleen, mitä kampaajaoppilas sanoi toiselle nähdessään vappumarssin: "Kato, työläiset marssii"...

Vaikken kuulukaan jääkiekkoliittoon, sanoudun jyrkästi irti sen maireasta rasisminvastaisesta kannanotosta. Kiroilua välttelevänäkin kysyn, mitä helvettiä tuo jääkiekkoliitolle kuuluu? Sitä paitsi olen sitä mieltä, että ne jotka ovat näkevinään rasismia kaikkialla, ovat itse varsinaisia täyspäivätoimisia rasisteja, monet heistä vielä hyvin toimessaan palkattujakin.

Muuan edistysmielinen bloggeri pilkkasi ensin synnyinmaataan Slovakiaa, ja kauhisteli sitten torilla näkemäänsä lippumerta. Hän ei nähnyt siinä sinisiä ristejä, vaan mustia hakaristejä... Kirjoittajatar joutuu vielä yksinäisessä norsunluutornissaan monesti järkyttymään, kun näkee hyvin keskenään toimeen tulevia ihmisiä ilakoimassa ja kokemassa yhteisyyden tunteita.

Vaikka kannatankin sivistyneitä käytöstapoja, sanoudun irti siitä massiivisesta tekopaheksumisesta jota media harrasti (kuvien kanssa tietysti) nähdessään innokkaitten nuorten paljastelevan tissejään ja kelleksiään. Karnevaaleihin kuuluu nimenomaisesti sopimattomuus. Ne ovat ehdottoman välttämätön ja mainio keino päästää ulos liiallisia paineita. Sitä paitsi mikään tekosyy ei mielestäni ole liian mitätön tissien näyttämiselle, pelkkää molemminpuolista iloahan siitä syntyy...

Lopuksi miellyttävä huomautus: Yhdyn täydellisesti Tasavallan presidenttiin, joka ilmoitti ymmärtävänsä hyvin leijonapelaajia, eikä suostunut paheksumaan heidän käytöstään. Tällä lausunnollaan presidentti osoitti ymmärtäneensä hyvin missä mentiin, miten mentiin, ja miksi näin mentiin.

Lisäksi yhdyn täysin valmentaja Summasen mielipiteeseen Ilta-Sanomissa. Ohoh, ihan vahingossa tuota luin...