En mielelläni käy YouTubessa katsomassa mitä ihmiset ovat tehneet lauluilleni. Usein sitä joutuu raivon valtaan, kun sanoja tai sointukulkuja tai jopa melodiaa on muutettu. En ole kertaakaan nähnyt lauluni parantuneen sellaisesta. Tavallista on valitettavasti myös, että tiedot tekijästä eli tekijänoikeuden omistajasta puuttuvat. Nyt törmäsin lastenlauluun "Jospas minä kissan saisin". Pakko oli siis kirjoittaa laulu vielä kerran puhtaaksi, ja toivoa että se edes tätä kautta jotenkin leviäisi oikeassa muodossaan ja ehkäpä jopa oikealla tekijännimellä...
Muistan tarkoin miten tuon laulun tein. Pälkäneellä oli 70-luvun puolivälissä lasten luovan toiminnan leiri. Ajoin sieltä Valkeakoskelle (en vielä silloin asunut siellä) ja mukana oli opettajien ostoslista. Kävin silloisessa Koiton tavaratalossa, ja myös Alkossa. Paluumatkalla mietin että jotainhan minun piti lapsillekin tuoda, ja muistelin heidän esittämiään toiveita. Ja siinä se laulu sitten olikin.
Laulun keskijakso ("sille herkut kantelisin") oli minulla tavallaan jo valmiina. Kouluni saksankirjassa oli nimittäin runo, johon jo koulupoikana tein sävelmän. Se runo kuului näin:
Auf dem Berge Himalaja
wohnt Professor Calacaja.
Und die Frau, die Margarethe
sass auf dem Balkon und nähte.
Fiel herab, fiel herab,
und das linke Bein brach ab.
Kommt der Doktor hergerannt
mit der Nadel in der Hand.
Näht es an, näht es an,
dass sie wieder laufen kann!
Helpostihan paljon lauletut laulut ja soitetut soitot muuttavat muotoaan kansan kurkuissa ja käsissä. Tekijänoikeuksia pitäisi kuitenkin kunnioittaa julkisissa esityksissä ja tallenteissa.
VastaaPoistaTuon saksalaisen runon muistan hiukan toisin sanoin:
...mit seiner Frau Margarethe, die auf dem Balkong sass und nähte.
Olikohan tohtorilla nimikin? Herr Doktor Finkelstein?